Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla lasten kanssa, uuden kumppanin lapset
03.03.2021 |
Uudella kumppanillani on 5 ja 12-vuotiaat lapset ja toivoisi kovasti että tapaan heidät.
Minulla ei ole mitään tätä vastaan muutoin kuin, että en osaa olla yhtään lasten kanssa. En tiedä mistä lasten kanssa voisi puhua ja pelottaa että tulee kiusallinen hiljaisuus ja kumppanini sekä lapset pitää minua jotenkin vajaana. Pelottaa että sanon vahingossa jotain mitä ei lapselle saisi sanoa.
Melkein ainoita kokemuksia on oma pikkusiskoni mutta meilläkin ikäeroa vain 4 vuotta.
Ajattelin että tällä palstalla voisi saada apua?
Kommentit (23)
Sama homma oli mulla aikanaan. Puolison poika oli silloin 7.
Totesin, että jospa puhuisin kuin mille tahansa muulle ihmiselle. Moi ja mitä kuuluu? Ovat ihan hyviä aloituksia. Sitten kuuntelee lasta. Lasten kanssa hiljaisuuden on myös normaaleja, ei tarvitse mitään turhaa small talkkia, mutta voi myös ihan vapaasti puhua asioista joista haluaa puhua. Lapsi on tai ei ole kiinnostunut ja varmaankin sen kertoo. Lautapelit ja vastaavat on myös hyviä tapoja viettää aikaa yhdessä ilman että tarvitsee keksiä puheenaiheita tai "oppia leikkimään".
Taktiikka toimi ilmeisesti, koska äskönkin nyt 12v. laittoi junasta matkalla kotiin jotain huumorikuvia. En niitä ihan ymmärtänyt, mutta kommentoin nauruhymiöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekemisestä ei varmasti tule puutetta. Kysyt nuoremmalta mitä haluaa leikkiä ja lähdet mukaan. Vaikeammaksi menee, jos yrität ohjailla.
Ja puhua voit kuin aikuisille. Pienempi ei ymmärrä sarkasmia (yleensä 8v alkaen), joten sitä voit välttää.
Voisitteko mennä eka kerralla johonkin neutraaliin paikkaan ettei tarvi pönöttää vain kotona? Esim ulkoilemaan?
Mitä lapsille on kerrottu sinusta etukäteen? Millä mielellä he ovat tapaamisesta?
Menette leffaan niin ei tarvi puhua.
Ai niin. Korona. No, siitä syystä ette tapaa, koska korona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinmäkin, kerro tuo kumppanillesi. Toisekseen, juttele lapselle kuin normaalille ihmiselle. Mä en itsekään ole "lapsi-ihminen", mutta oon huomannut, että tuntemani lapset on tykänneet siitä, että suhtaudun heihin yksilöinä.
On kyllä outoa, jos aikuinen ihminen ei osaa jutella ja olla lapsien kanssa.
Missä olet elänyt ja kasvanut tähän asti?
Jossain tynnyrissä vaiko metsämökissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa, jos aikuinen ihminen ei osaa jutella ja olla lapsien kanssa.
Missä olet elänyt ja kasvanut tähän asti?
Jossain tynnyrissä vaiko metsämökissä?
Mä en ole ap,mutta en kyllä myöskään ole oman lapsuuteni jälkeen lasten kanssa ollut tekemisissä.
Kaupungissa olen asunut, ystäväpiiri koostunut lapsettomista sinkuista.
Älä pelkää äläkä välitä noista ilkeistä, tosi tyhmistä vastauksista. On ihan luonnollista, ettei osaa olla lasten kanssa, jos siitä ei ole kokemusta, jotkut on niin hölmöjä ettei tajua, ettei kaikilla ole sitö kokemusta. Se on ihan sattumaa, onko lähipiirillä lapsia, jotka tuntisi. Kaikilla ei esim ole siskoja ja veljiä, joilla lapsia olisi.
Älä yritä liikaa.
Älä puhu liikaa ellet nyt sitten luontevasti ole kovin puhelias.
Kuuntele. Kerro kuka olet.
Voit kysyä vaikka "millaisista leikeistä tykkäät" 5-vuotiaalta. Kun hänen ujostelunsa on ohi, kertoo kyllä. Lasten omalla vanhemmalla on tärkeä rooli, seuraile hänen olemistaan siinö seurassa. Lapsi tykkää näyttää leikkejään tai lelujaan tai vaikka tehdä palapeliä ja saada sinun huomiosi tai apusi siihen.
Sinun ei tarvitse esittäö mitäön eikö olla mikään viihdytysautomaatti. Sinun ei tarvitse hauskuuttaa lasta.
Monet lapset ovat helppoja ja avoimia. Ensivaikutelman älä anna hätköhdyttää. Heitä todnäk ujostuttaa ja jännittää enemmän kuin sinua,
Kyllä se sujuu,
Tärkeää on ettei tavata uutta kumppania liian pian eron jälkeen, jolloin esiteinillä ainakin voi olla hyvin risitiriitaisia tunteita. Ekatapaamisen voidaan myös mitoittaa lyhyeksi.
Älä lääpi ja pussaa lasten vanhempaa ainakaan heti aluksi äläkä väkisinhalaa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa, jos aikuinen ihminen ei osaa jutella ja olla lapsien kanssa.
Missä olet elänyt ja kasvanut tähän asti?
Jossain tynnyrissä vaiko metsämökissä?
Onpas typerä ja ilkeä kommentti.
Jotta elämässä olisi lapsia, on lähipiirissä oltava aikuisia, joilla on lapsia.
Nimenomaan kaupungissa lapsiperheet ja esim opiskelijat elävät yleensä hyvinkin erillistä elämää jopa maantieteellisesti.
Ap:n aloitus oli vilpitön ja sen tarkoitus on hyvä. Ilkeilysi on asiatonta ja tyhmää.
No siis lapsille puhutaan ihan samalla tavalla kuin aikuisille. Lapset inhoaa, jos heille lässyttää. Puhut ihan samalla tavalla kuin aina. Ehkä olisi helpompaa ottaa alkuun vaikka joku lautapeli tai muuta ohjelmaa, jonka avulla silleen tutustuu. Tai teette yhdessä ruokaa, tacoja tai jotain semmoista, jossa lapset pystyy auttamaan. Kunhat et kiroile etkä puhu mitään K18-juttuja, niin hyvin menee.
Mulla oli aikoinaan stressi äidiksi tulemisessa, ajattelin, että en mä osaa olla semmoinen kuin pitäisi. Mutta sitten mietin, että kukas sen sanoo, millainen pitää olla. Nyt mä harrastan lasten kanssa, pelaan futista ja treenataan, en osaa edelleenkään askarrella, mutta me tehdään just ruokaa, leivotaan ym. En osaa mitään loruilua tai nukketeatteria, mutta mä tykkään lukea ääneen. Ole omat itsesi vaan, siitä lapset tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten uusi tuo kumppani on? Lapset kannattaa tavata vasta sitten, kun on seurusteltu 2-3 vuotta. He eivät kaipaa vanhemman uutta kumppania elämäänsä, joten fiksu aikuinen pitää lapset ja seurustelun erillään.
Keksikää jotain kivaa aktiviteettia ekalle tapaamiselle, niin ei tarvi pönöttää tai keksiä keskustelun aiheita. Esim retkeilemään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten uusi tuo kumppani on? Lapset kannattaa tavata vasta sitten, kun on seurusteltu 2-3 vuotta. He eivät kaipaa vanhemman uutta kumppania elämäänsä, joten fiksu aikuinen pitää lapset ja seurustelun erillään.
Mistä tuollaisen aikamääreen keksit 😂 Jos lapset haluaa itsekin tavata niin tottakai voi nähdä aiemminkin. Pääsia että heillä on luotettavia ja turvallisia aikuisia ympärillä, ei se verisukulaisuus sanele kaikkea. Oudompaa minusta olisi että lapset tietäisi kumppanista mutta häntä piiloteltaisiin.
Mieti nyt ihan aluksi haluatko tavata ne kumppanisi lapset ja haluatko ne osaksi elämääsi. Itse en pidä lapsista ja ollaan jo vuosia pärjätty oikein hyvin niin että tavataan kun lapset on äidillään
Vierailija kirjoitti:
Keksikää jotain kivaa aktiviteettia ekalle tapaamiselle, niin ei tarvi pönöttää tai keksiä keskustelun aiheita. Esim retkeilemään tms.
Ei retkeilemään. Jos ap ei retkeile muutenkaan, turha tehdä jotain itselle outoa samalla kun tapaa lapset ensimmäisen kerran. Ja jos taas retkeilee, aikuisten kanssa retkeilemään tottuneesta lasten kanssa retkeily tuntuu hitaalta kökkimiseltä, jossa mitää ei tapahdu.
Paras tavata tilanteessa ja ympäristössä, jossa oma olo on mahdollisimman luonteva ja rento.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa, jos aikuinen ihminen ei osaa jutella ja olla lapsien kanssa.
Missä olet elänyt ja kasvanut tähän asti?
Jossain tynnyrissä vaiko metsämökissä?
Aika harvoilla on lapsia nykyään. Omassa suvussanikin on edellisen kerran saatu lapsia yli 20 vuotta sitten.
Sen lisäksi lapsiperheet asuvat pääosin uusilla omakotialueilla. Kerrostaloissa lapsia ei ole käytännössä lainkaan, ja vanhoilla omakotialueillakin vain vähän. Jo tästä syystä monet eivät juuri törmää lapsiin.
Myös se vaikuttaa, että missä kaupassa käy. Lapsiperheet käyvät lähinnä Prismassa (tai S-marketissa jos seudulla ei ole Prismaa). K-kauppojen ja Lidlin asiakkaat eivät siis juuri törmää lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja puhua voit kuin aikuisille.
Ei voi puhua kuin aikuisille. Pienet lapset eivät ymmärrä vaikeampia termejä ja käsitteitä, ja muutenkin heillä on ymmärrys aika rajattu aikuisiin verrattuna. Sen lisäksi lapsille on oltava hyvin suora sekä positiivisen että negatiivisen palautteen antamisessa, jotta se menee perille. Lapsen kanssa ei myöskään ole syytä alkaa liikoja neuvottelemaan, koska lapsella ei ole edellytyksiä kohdata sellaista tilannetta, missä he olisivat tasavertaisesti päättämässä asioista.
Oke varovainen, mies saattaa olla vain etsimässä elättäjää ja 24/7- hoitajaa lapsilleen. En ikinä alkaisi seurustelemaan lapsia omaavan miehen kanssa, en pidä lapsista enkä osaa olla heidän kanssaan.
Älä suostu näkemään, sä oot kohta vaan ilmainen lapsen hoitaja.