Eettinen stressi hoitotyössä

Niin on kauheaa. Se tuntuu pahalta mutta onneksi Jeesus voi lohduttaa. Sekä vapaaehtoistyöntekijät ja omaiset.

Taidat olla vielä aika tuore tapaus? Kyllä se siitä, kun hyväksyt realiteetit. Ihan turha ottaa stressiä asioista, joihin ei voi yksi rivihoitaja vaikuttaa mitään. Eettiset pohdinnat kuuluu niille, jotka tekee päätöksiä ja päättää resursseista. Muista se. He toki mielellään työntäisivät vastuun muille, mutta siihen ei pidä lähteä. Se kuuluu valitettavasti alan johtajien yleisiin käytäntöihin. Esimerkiksi tämä korona on ollut surullinen esimerkki miten kyvyttömiä johtajat ovat olleet. Miten vähän he alaisistaan välittävät. Ole samanlainen, koveta itsesi ja pidä puolesi. Teet työn niin kuin pystyt, mutta älä hajota omaa päätäsi syistä, joihin et voi vaikuttaa. Äläkä anna kenenkään sanoa, että sinun olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä. Ei sinun, vaan niiden jotka päättävät, jotka ovat vastuussa, jotka nauttivat isoa palkkaa.

Näinhän se on, kun riittävästi otetaan löysiä pois, ylitetään raja, jonka jälkeen hitaasti alkaa tulla korjausvelkaa ja sitten kun kaikki havahtuvat todellisuuteen, tilanne on tullut jo huomattavan kalliiksi. Esimerkiksi tuloksena on kyynistyneet ja sairastuneet hoitajat, loppuun ajetut omaiset jne. Minun suvussani jälkimmäinen on tullut käsittämättömän kalliiksi, voimavarani romahtivat enkä ole viidessä vuodessa toipunut tuosta. 

Ja meillä ei ole yleisessä keskustelussa edes nimeä tälle hitaasti paljastuvalle murtumispisteelle. Ehkä pitäisi puhua syöpymispisteestä. Ja siitä, että syöpymä ei rajoitu siihen alkuperäiseen säästämisaiheeseen vaan aiheuttaa näkymättömiä kustannuksia muuallakin. 

Ei ne rauhoittavat lääkkeet ole automaattisesti mikään paha asia. Jos joku on niin dementikko, että ei tunnista omaisiaan eikä tajua missä on, mutta on levoton ja sotkee esimerkiksi paskalla seiniä ja loikkii sinne tänne, on ihan perusteltua antaa rauhoittavaa niin hänelle tulee levollisempi olo. Eettisesti kyseenalaisempaa mielestäni on jättää tällainen ihminen lääkitsemättä ja antaa kärsiä pelkotiloista, jolloin hän pahimmassa tapauksessa vahingoittaa itseään tai jopa muita kun heiluu ymmärrystä vailla edes takaisin. 

Eettisesti olisin varsin tyytyväinen että et ole ollut alalla 30 vuotta sitten.

Pakko tehdä säästöjä jotta voidaan tukea Italian kaltaisia maita. Sori siitä.

Älä nyt ainakaan rupea jeesustelemaan tuolla asialla siellä töissä. Tai jos alat, niin lähetä vaikka sähköpostia päättäville tahoille, mutta älä naputa työkavereillesi. He eivät sille tilanteelle voi mitään. Etkä voi sinäkään, ellet ole vielä sitä tajunnut. 

Systeemi on tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan rupea jeesustelemaan tuolla asialla siellä töissä. Tai jos alat, niin lähetä vaikka sähköpostia päättäville tahoille, mutta älä naputa työkavereillesi. He eivät sille tilanteelle voi mitään. Etkä voi sinäkään, ellet ole vielä sitä tajunnut. 

Systeemi on tämä. 

Muutos vanhusten hoidossa on ollut iso. Jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla sitä muutosta ei koskaan olisi saatu aikaan. Muutos jatkuu edelleen ja siihen pystyy jokainen vaikuttamaan omalta osaltaan.

Maailman parantajan hoitajan ei tarvitse olla. Täytyy hyväksyä myös se että on aina asioita jotka toivoisi olevan toisin. Ei aina ole inhimillistä että ihmiset elävät pitkään, tulee sairauksia ja tulee inhimillistä kärsimystä. Sitä ei voi aina mitenkään poistaa. Jos ei hyväksy välillä myös omaa avuttomuuttansa ei sitä voi myöskään hyväksyä toisissa.

Ei kuulosta oikean hoitajan aloitukselta. Niille rauhoittaville on oikeasti tarve, ei niitä turhaan anneta.

Hoito on tosiaan parantunut huomattavasti menneistä, ja aina opitaan uutta.

Mihin laittaisit omat vanhempasi?

Tuore olen kyllä, viisi vuotta alalla. Minusta olisi hullua vain kovettaa itsensä ja tavallaan sulkea silmänsä kaikelta tältä? Kun joku sitä tuolla ehdotti. En haluaisi kyynistyä ja tehdä töitä robotinomaisesti ja vähät välittää siitä ajatuksesta että näilläkin asukkailla asiat voisivat olla paljon paremmin. Rauhoittavista sen verran, että toki niille on aikansa ja paikkansa. Omassakin työpaikassani heitä, joille ne ovat aiheellisia ja tarpeellisia.

Joku kehoitti olemaan "naputtamatta" työkavereille. Meillä on avoin ja hyvä työyhteisö, ja ollaan kyllä ihan porukalla puitu näitä aatoksia. Muidenkin kuin minun aloitteestani siis. Samoja ajatuksia siellä on sekä tuoreilla hoitajilla että konkareilla.