Miksi mustasukkaisuus on pahasta?
Tässä katsellessani Temptation Island Suomea tuli mieleeni, että miksi mustasukkaisuutta pidetään huonona piirteenä/ominaisuutena ihmisessä? Miksi mustasukkaisuutta useimmiten arvostellaan negatiiviseen sävyyn? Miksi välinpitämättömyys (mustasukkaisuuden vastakohta) on parempi ominaisuus? Miksi välinpitämättömyys asetetaan positiivisempaan valoon?
Enkä tarkoita nyt sairaalloista mustasukkaisuutta.
Kommentit (47)
Koventuneet arvot. Kaikenlainen ”heikkous” on vääränlaista. Esimerkkinä työpaikkakiusatullekin sanotaan ”kasvata kovempi nahka”. Ikään kuin nykymaailmassa pitäisi olla kylmän viileä kovis ilman tunteita.
Ilman mustasukkaisuutta ei ole parisuhdetta.
Minusta mustasukkaisuus oikeastaan kuuluu rakkaussuhteeseen (= molemminpuolinen rakkaus).
Mustasukkaisuuden motivoima kohteen rajoja rikkova käyttäytyminen eli stalkkaaminen, henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen, kuulusteleminen jne. sen sijaan ei kuulu rakkauteen.
Ihmisen täytyy hillitä ja säännellä tunteitaan eikä aina käyttäytyä niiden pohjalta. Mustasukkaisuudesta on hyvä myös puhua. Tunne ei saa olla ohjaksissa.
Avioliitossa rakastavaiset tulevat toistensa omiksi, puolisoiksi. Mustasukkaisuus tunteena on luonnollinen seuraus siitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minulle mustasukkaisuus on ollut aina turn off. Kumppanin pitää hyväksyä vastakkaista sukupuolta olevat ystäväni. 2 pitkäaikaisessa suhteessani on ollut luottamus 100% molemmilla. Viimeisessä tapailusuhteessa olin ensimmäistä kertaa elämässäni mustasukkainen, se oli kuluttava tunne. Johtui miehen tuuliviirimäiseksi osoittautuneesta luonteesta, ja taidosta saada minut itsestäni epävarmaksi. Jos luottamusta ei ole, suhde ei voi toimia.
Pilaat vain oman elämäsi mustasukkaisuudella.
Faith kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus oikeastaan kuuluu rakkaussuhteeseen (= molemminpuolinen rakkaus).
Mustasukkaisuuden motivoima kohteen rajoja rikkova käyttäytyminen eli stalkkaaminen, henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen, kuulusteleminen jne. sen sijaan ei kuulu rakkauteen.
Ihmisen täytyy hillitä ja säännellä tunteitaan eikä aina käyttäytyä niiden pohjalta. Mustasukkaisuudesta on hyvä myös puhua. Tunne ei saa olla ohjaksissa.
Avioliitossa rakastavaiset tulevat toistensa omiksi, puolisoiksi. Mustasukkaisuus tunteena on luonnollinen seuraus siitä.
Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on universaalia. Omistava rakkaus ei ole rakkautta, vaan se on jotain muuta.
On huono suhde sellainen jossa joutuu olemaan toisen teoilla mustasukkainen toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Koventuneet arvot. Kaikenlainen ”heikkous” on vääränlaista. Esimerkkinä työpaikkakiusatullekin sanotaan ”kasvata kovempi nahka”. Ikään kuin nykymaailmassa pitäisi olla kylmän viileä kovis ilman tunteita.
Tuota reittiä kun jatketaan tullaan narsismin kautta psykopatiaan. Sitähän tämä nykymeno meille ihan avoimesti puffaa: syö tai tule syödyksi.
Ja tätä kutsutaan sivilisaatioksi.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus oikeastaan kuuluu rakkaussuhteeseen (= molemminpuolinen rakkaus).
Mustasukkaisuuden motivoima kohteen rajoja rikkova käyttäytyminen eli stalkkaaminen, henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen, kuulusteleminen jne. sen sijaan ei kuulu rakkauteen.
Ihmisen täytyy hillitä ja säännellä tunteitaan eikä aina käyttäytyä niiden pohjalta. Mustasukkaisuudesta on hyvä myös puhua. Tunne ei saa olla ohjaksissa.
Avioliitossa rakastavaiset tulevat toistensa omiksi, puolisoiksi. Mustasukkaisuus tunteena on luonnollinen seuraus siitä.
Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on universaalia. Omistava rakkaus ei ole rakkautta, vaan se on jotain muuta.
Tätä ihmiset ovat pähkäilleet jo pitkään, rakkauden olemusta. Rakkaussuhteen pitäisi edistää kummankin kasvua omaksi itsekseen eli periaatteellista vapautta. Kiintymys toiseen tekee suhteesta kuitenkin eksklusiivisen: toinen on niin erityinen, että molemmat haluavat kiinnittyä vain toisiinsa.
Nykyinen hedonismin ja pinnallisen kulutuskulttuurin myötä kaikki ihmissuhteet halutaan riisua erityisyydestä. Kukaan ei saa olla erityinen, tavalla kuin isä ja äiti ovat lapselle. Tai sillä tavalla kuin pidempään yhdessä eläneet ihmiset ovat toisilleen.
Tälläisten suhteiden kiistämätön arvo ja ainutlaatuisuus on joidenkin pimeiden tahojen mielestä tuhottava. Koska nämä tahot ovat kateellisia näille, joiden elämässä on vielä todellista kiintymykseen perustuvaa rakkautta.
Mustasukkaisuus kertoo, että ko. henkilö on tärkeä. Sairaalloinen mustasukkaisuus on erikseen, joka johtuu henkilön omista traumoista.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus kertoo, että ko. henkilö on tärkeä. Sairaalloinen mustasukkaisuus on erikseen, joka johtuu henkilön omista traumoista.
Jotenkin tuntuu että mustasukkaisuus sanana on muuttanut muotoa, tai mitä sitten lie mitä sillä tarkoitetaan. Aina kun puhutaan nykyään mustasukkaisuudesta, tunnutaan tarkoittavan jotain sairasta hullua kyttääjää ja epäilijää. Ja valitettavasti tuntuu myös, että aina kun nykyään parisuhteessa vaikka kertoo että ei pidä jostain asioista, tai kysyy puolison suhdetta toiseen tai on tietoinen omasta arvostaan, ei halua tulla esim petetyksi ja esittää edes toiveen siitä, saakin kuulla olevansa hullu mustasukkainen ja vieläpä se kolmas, vainoharhainen.
Siis olen ruvennut miettimään, että nykyään parisuhteessa itsensä arvostaminen ja rehellisen, toisiaan kunnioittavan parisuhteen toivominen tarkoittaa samaa kuin mustasukkaisuus.
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Ei ole mitään tervettä mustasukkaisuutta. Sen pohjalla on aina epävarmuus. Välittäminen ei ole sama kuin mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä piirre.
Minun mielestäni mustasukkaisuuden vastakohta on luottamus. Mustasukkaisuus on epäluottamuksen ilmenemismuoto.
Välinpitämättömyys taas on välittämisen vastakohta.
Minun parisuhteeni yksi tärkeimpiä peruspilareita on molemminpuolinen luottamus. Eli se, että kumpikin luottaa toiseen, ja haluaa ja pyrkii olemaan sen luottamuksen arvoinen. Ja pyrkimys olla luottamuksen arvoinen, on yksi tapa osoittaa kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Siihen laitetaan vielä rakkaus ja fyysinen vetovoima. Siinä on hyvä ja vankka perusta pitkälle parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tervettä mustasukkaisuutta. Sen pohjalla on aina epävarmuus. Välittäminen ei ole sama kuin mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä piirre.
Ja on myös todella väärin syyttää puolisoa mustasukkaisuudesta, jos kyse on vain siitä, ettei halua tulla höynäytetyksi, arvostaa itseään ja parisuhdettan ja haluaa keskustella sen rajoista. Tai tarvittaessa niiden ylittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni mustasukkaisuuden vastakohta on luottamus. Mustasukkaisuus on epäluottamuksen ilmenemismuoto.
Välinpitämättömyys taas on välittämisen vastakohta.
Minun parisuhteeni yksi tärkeimpiä peruspilareita on molemminpuolinen luottamus. Eli se, että kumpikin luottaa toiseen, ja haluaa ja pyrkii olemaan sen luottamuksen arvoinen. Ja pyrkimys olla luottamuksen arvoinen, on yksi tapa osoittaa kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Siihen laitetaan vielä rakkaus ja fyysinen vetovoima. Siinä on hyvä ja vankka perusta pitkälle parisuhteelle.
Mitä teet jos luottamukseen tulee särö? Puoliso flirttailee toisen kanssa, mutta ei petä. Luotat edelleen 100%? Tunnetko sen jälkeen itsesi halutuksi ja vetovoimaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tervettä mustasukkaisuutta. Sen pohjalla on aina epävarmuus. Välittäminen ei ole sama kuin mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä piirre.
Ja on myös todella väärin syyttää puolisoa mustasukkaisuudesta, jos kyse on vain siitä, ettei halua tulla höynäytetyksi, arvostaa itseään ja parisuhdettan ja haluaa keskustella sen rajoista. Tai tarvittaessa niiden ylittämisestä.
Paitsi että jos pelkää tulevansa jotenkin höynäytetyksi ja haluaa asetella jotain rajoja tarkoittaa jo epäluottamusta ja epävarmuutta. Hyvässä suhteessa ei ole mitään tarvetta neuvotella mistään rajoista.
Just… Itellä se kaikista suurin syy, miks en haluu seurustella, on ku oon mustasukkanen. En mie haluu alkaa vaivaa toista ongelmillani. Esimerkiks, nään hieronnan tavallaan pettämisenä. Ite koen, et se on sellasta, mitä kumppanin tulis tehä. Ja sit jos naisen paras ystävä olis mies, nii kokisin kumminki, et änkisin niitte välille, vaikka olisivat vain ystävii. Ja muitaki esimerkkei olis, mut täs oltas koko ilta… Kyl miust jokaisella on oikeus vaatii, et toinen ei olis mustasukkanen.
^