Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut stressaamaan asioista aivan ylidramaattisesti. Miksi?
23.02.2021 |
Huokailen ja jännittää. Ahdistaa.
Tässä on paljon uusia juttuja meneillään ollut puolenvuoden sisään, muutto tulossa taas, uusi koulutus, ero(avopuolisosta), talousasiat, terveyden tilani jne..
Vaikka olen selvittänyt määrätietoisesti asioitani ja saanut vastauksia, saanut päätöksiä ja kaikenmaailman paperit ovat kunnossa niin pelkään, että jotain tapahtuu.
Ei ole lapsia, asun tosiaan yksin ja kaikki näyttäisi menevän oikeaan suuntaan.
Silti tulee välillä aivan kamala stressipiikki. Käyn esimerkiksi tarkistelemassa asiakirjoja kymmeniä kertoja päivässä, että menihän se nyt varmasti niin kuin pitikin. Kaikki hyvin, voin hetken olla tyytyväinen ja taas menen tarkistamaan, että onkohan kaikki varmasti kunnossa. Posket kuumottavat tällaisina päivinä, vatsa on sekaisin ja kehossa on jännittyneisyyttä.
Olen väsynyt ja masennus on aaltoilevaa. Toisena viikkona olen miltein toimintakyvytön ja seuraavana jo huomattavasti parempi, kierre on olemassa.
Tästä on tullut poissaoloja koulusta joka stressaa vaikka teenkin kaikki tehtävät ja yritän silti pysyä kärryillä etänä.
On sellainen fiilis, että mitä seuraavaksi tapahtuu.. pysyykö korttitalo pystyssä vai ei.
Oikeasti mitään hätää ei edes ole, olen itse aiheuttanut tämän ja stressaamisella vain pahennan kaikkea.
Kaikki on oikeasti mennyt juuri niin kuin olen ajatellutkin ja elämä edessä mutta..
Mitä jos tyrin kaiken tai jotain vain tapahtuu :(
Lääkärikontakti on olemassa, terapiaan pitää hakeutua, koulutus ihan mallillaan kunhan vaan lopetan turhan etäilyn. Talous alkaa olemaan kunnossa jne.
Mikä ihme minua vaivaa?
Kommentit (18)
Viime yökin meni murheiden parissa. Olin levoton ja pyörin, jäin miettimään kaikkea ja itkemään. Mietin jopa kuolemaa. Uni ei vain yksinkertaisesti tullut.
Sain kuitenkin viideltä vasta unta, en herännyt kelloon ja pidän tämän päivän etänä.
Taas aamulla stressasi, että helvetti kun en edes päässyt koulun penkille. Mitä muut ajattelevat, mitä jos koulutukseni evätään..
No onneksi asiat ei ole lainkaan niin huonosti, olen kuitenkin suoritunut annetuista tehtävistä ja vasta viime aikoina on tullut poissaoloja.
Tämä on ihan tajutonta kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ihminen, sulle on tapahtunut tosi paljon asioita. Tuossa tilanteessa kuvaamasi reaktio on täysin normaali. Kuka tahansa reagoisi noin isoihin muutoksiin, jo yhteen niistä ja sulla on ollut niitä monta!
Tosi hyvä, että terapia on alkamassa, siitä on varmasti apua. Jos on mahdollista, niin käy jo odotellessa puhumassa jollekulle. Tai sitten onko jotain muuta, mitä voisit tehdä oman hyvinvointisi eteen, asioita mistä nautit ja jotka tuovat sulle hyvää oloa?
Ihan varmasti asiat lähtevät vielä selkeytymään.
Ihan kuin olisit joutunut jonkinlaisen stressin, ahdistuksen ja kuormittuneisuuden noidankehään, joka ruokkii itseään. Jos sinulla on lääkärikontakti, mitä lääkäri on sanonut?
Itselläni oli hieman vastaavassa tilanteessa apua tällaisesta kirjasta: "Älä ruoki sisäistä apinaasi. Kuinka pysäytät ahdistuksen, pelon ja huolien kierteen", kirjoittanut Jennifer Shannon.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriö, pakkoajatukset, neuroottisuus, masennus?
En osaa sanoa, mutta kärsin itse samasta. Terapiassa käyn, mutta ei tunnu auttavan. Kiitos aloituksestasi, osaat hyvin kuvailla noita tuntemuksia.
No on kyllä ikävä olotila, harmi jos sinä kärsit jatkuvasti tällaisesta. Todella kuluttavaa!
Voimia hei sinulle, jospa löytäisit keinon rauhoittua.
Itse en ole normaalisti tällainen, olen todella rento ja uskon asioiden järjestyvän ainakin omassa arjessani. Töissä olen toki aikamoinen stressaaja ja suorittajatyyppi mutta onneksi en ole tällä hetkellä työelämässä vaan tuo opiskelu on nyt oikein loistava juttu tähän väliin.
Nyt vaan kun kaikki on niin pinnalla, uutta, jännittävää ja jopa pelottavaa niin käyn ylikierroksilla ja itse vielä pahennan tätä olotilaa. Tekisi mieli välillä hakata päätä seinään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tsemppiä ja halauksia <3 Itsekin ahdistuvaisena ihmisenä tiedän hyvin mistä puhut. Isot muutokset ja stressaavat elämänvaiheet ajavat minutkin helposti tuollaiseen tilaan. En tiedä ikääsi mutta minulle ikävuodet 15-25 oli haastavimpia oman pään kanssa, sen jälkeen elämä on muuttunut vuosi vuodelta helpommaksi. Tässä korona-ajassa on se, että tulee oltua todella paljon yksin omien ajatusten kanssa ilman struktuuria tuovia normaaliarjen aikatauluja ja menoja ja kontakteja. Ahdistuksesta on hankala päästä irti, kun on vain koko ajan kotona. Voisitko viettää tavalla tai toisella enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa ja harrastaa mahdollisuuksien mukaan enemmän liikuntaa? Masennuslääkkeet (SSRI) auttavat myös tutkitusti vielä tehokkaammin ahdistukseen kuin masennukseen, eli jos lääkäri määrää niin suosittelen kokeilemaan. Päiväkirjan kirjoittaminen on myös hyvä, tiedätkö mitä tarkoittaa huolihetki? Eli otat päivään yhden tai tarvittaessa pari hetkeä, jolloin pohdit huoliasi ja kirjoitat niitä ylös, minkä jälkeen yrität kirjoittaa ylös valoisampia näkökulmia niihin. Muun ajan työnnät huolet pois mielestäsi odottamaan seuraavaa huolihetkeä. Hae keskusteluapua, esim kirkon Palveleva netti ja puhelin auttavat kaikkia. Kaikki järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille ja kiitos myös kirjasuosituksesta. Olisi ihanaa jos jokin auttaisi, ehkä meditaatio tai joku myös voisi auttaa..
Tosin en osaa olla paikoillani tällaisina hetkinä kun ahdistus on pinnalla.
On hoitokontakti, käyn keskustelemassa säännöllisesti, joka on ollut todella ihanaa. Lääkärikontakti ollut vuoden ja selvitetty tätä kaikkea solmua elämässäni (ero huonosta suhteesta, masennus jne.) ja hiljalleen sain voimia toimia ja mennä eteenpäin. Selvittää asiani ja suunnata oikeille raiteille.
Jätin miehen, jätin työn ja aloitin puhtaalta pöydältä. Opiskelemaan tosiaan, kohta uusi paikkakunta, ihana uusi asunto, siihen terapiaan saan b-lausunnon kunnes sellaisen löydän jne.
Paljon kaikkea ja joskus vain vajoan jonnekkin toimettomaan tilaan enkä saa oikeasti mitään aikaiseksi. Tai sitten on tämä toinen tilanne kun stressi taas tulee, sitten se laukeaa. Pirullista välillä.
Lääkitys ahdistukseen käytössä joka on helpottanut niitä pahimpia hetkiä mitä on ollut ja sen jälkeen pystyin hoitamaan asioitani tähän pisteeseen.
Ap
Pakko kyllä saada jotain rauhoitusta tässä aikaiseksi, onneksi tämä ei ole ihan jokapäiväistä ainakaan kuvaamallani mittapuulla. Päivä kerrallaan tässä mennään.
Silti useimpina päivänä jalat vispaa öisinkin, en tiedä maistuuko ruoka edes. Syön todella epäsäännöllisesti.
Joskus paljon ja toisena päivänä kerran päivässä ehkä. Eilen en syönyt mitään.
On paljon uusia parempia ihmisiä ympärillä kylläkin ja pitäisi voida luottaa mutta kun... pää ei vaan pysy kasassa.
Jospa vaan saisin hengittää rauhassa. Ehkä sitten kun olen muuttanut ja alkaa ns. uusi elämä oikeasti niin taas helpottaa. Nyt tässä eletään välitilassa ja on paljon odottelua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä varmasti on juuri tuo, että olet nyt vähän välitilassa. Ihan varmasti asiat lähtevät pään sisälläkin selkeytymään ja todella hienoa, että ulkoiset asiat ovat järjestyksessä ja hyvään suuntaan menossa! Se on oikeasti todella iso juttu ja tulevaisuudessa iso voimavara, kun puitteet ovat kunnossa. Monesti onkin niin, että kun ei tarvitse käytännön asioiden takia enää pinnistellä, tunteet nousevat sitten jälkikäteen käsittelyyn.
Olisiko tästä nyt ihan tähän hetkeen apua?
Voinkohan saada koulutuksesta lähtopassit jos olen ollut poissa nyt viime aikoina aika paljon?
Ainakin viime viikolla olin vain päivän paikalla ja taas tänään poissa.
On kyllä mustaa valkoisella jos joku haluaa selvittelyä mutta eipä tuolla juuri välitetä oletko paikalla vai et, kunhan suoritat tehtäväsi ja tentit, käyt joskus paikanpäällä. Toki tahdon oppia, olen alasta kiinnostunut, joten omasta puolestani vain huono jos olen poissa niin ei asiat samallatavalla ehkä iskeydy kuin etänä lukemalla. Aikuisiahan me olemme ja jokaisella vastuu omasta opiskelusta.
Silti vain jännittää ja mietityttää tämäkin. Pakko saada joku ryhtiliike nyt tehtyä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta apteekista Lunixen tai Sedix, kumpi nyt sopiikaan sinun oireisiisi paremmin. Rauhoittavat, auttavat nukkumaan, mutta eivät väsytä. Kumpaakin pitää tosin syödä viikon päivät ennen kuin vaikutus alkaa, mutta toisaalta voit hakea paketin heti tänään eikä tarvitse odottaa lääkäriaikaa. Itse sain Lunixenista avun katkonaisiin yöuniin ja ahdistus rauhoittui muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen tuon meditaation illalla, kiitos :)
Täytyy miettiä uskallanko kokeilla nyt mitään ylimääräisiä lääkkeitä, tässä kuitenkin on jo tullut lääkitystä ja tavallaan en halua kroppaa sekoittaa enempää mutta harkitsen vakavasti noita, varmasti ovat melko mietoja jos kerta ilman reseptiä voi hakea. :)
Ap
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, kroonistunut stressi/krooninen hermoston yliaktiivisuus, orastava paniikkihäiriö, univajeen aiheuttama mielialojen sahaus (jos unesi ei ole häiriintynyt, onneksi olkoon - yritä kaikin keinoin pitää nukkuminen kunnossa)?
Minulla stressiä aiheuttavat täysin tavalliset arkielämän asiat, joista TIEDÄN suoriutuvani hyvin. Tuo tietoisuus ei valitettavasti resonoi hermostollisella tai emotionaalisella tasolla - en toisin sanoen pysty olemaan stressaamatta "asennoitumalla" tai "rentoutumalla". Toki tilanne voisi olla pahempi, jos en edes pyrkisi stressin minimointiin, joten ei kai tässä täysin heittopussinakaan toisaalta olla. Minä en siis epäile pärjäämistäni, eikä minulla ole mitään faktuaalisia syitäkään epäillä. Järki ja tunne vaan vetävät ihan omatahtista tanssiaan, mikä on TODELLA raskasta. :(
Ahdistuneisuushäiriö, pakkoajatukset, neuroottisuus, masennus?
En osaa sanoa, mutta kärsin itse samasta. Terapiassa käyn, mutta ei tunnu auttavan. Kiitos aloituksestasi, osaat hyvin kuvailla noita tuntemuksia.