Lue keskustelun säännöt.
35+ sinkku, uskotko vielä löytäväsi kumppanin?
21.02.2021 |
Kuulutko siihen porukkaan joka on jo luovuttanut? Kaipaatko edes kumppania vai onko oma vapaus ja kaikki muut jutut elämässä tärkeintä ja parasta? Vai voisiko elämä ja rakkaus olla vasta edessä?
Kysyn, koska itsellä ihan juuri 37v mittarissa, korona karsinut mahdollisuudet livekohtaamisiin ja Tinder ei tarjoa mitään. Oma toiveikkuus alkanut pikku hiljaa laskemaan (mitä tosin on vauhdittanut tämän palstan lukeminen. Yli 35v nainen kun ei tunnu olevan monen palstamiehen silmissä enää edes nainen) Saman ikäinen exäni vaihtaa koko ajan nuorempaan ja nuorempaan ilman huolen häivää. Pitääkö sitä vain riskillä käydä treffeillä toisensa perään ja sietää pettymyksiä jos se 58. mies olisikin The One vai pysyä kotona kuten sinkkuystäväni, uskoen ja luottaen siihen että kyllä se universumi tuo rakkauden kun sen aika on?
SinkkuN
Kommentit (45)
En edes halua kumppania. Jos haluaisin, en näe mitään estettä sille, miksi en voisi sellaista löytää.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin 35-vuotiaana sanonut, että kyllä se sopiva kumppani vielä tulee vastaan. Nyt 55-vuotiaana voin sanoa, että eipä tullut eikä tule.
No älä nyt niin typerä ole, että palstamiesten (jotka eivät välttämättä edes ole miehiä) perusteella näkemyksiä muodostat.
Täytän pian 45 vuotta ja uskon löytäväni kumppanin vielä, sitten kun se on ajankohtaista, olen vastikään eronnut. En kuvittele liikoja, että kumppani löytyisi helposti, mutta uskon siihen silti. Kiinnostusta on osoittanut kuusikymppiset ukot, mutta en ole niin epätoivoinen ( vielä) että edes harkitsisin.
Vierailija kirjoitti:
En usko ja aijon tappaa itseni lähiaikoina
Sama, mutta meinasin käydä ensiksi Alaskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joo. Tiedä vaikka 80-v innostuisin vielä menemään ensimmäistä kertaa naimisiin niin kuin naapurin (entinen) sinkkunainen.
Enpä oikein usko että rakkautta enää löydän. Olen tehnyt vääriä valintoja läpi elämän joten säästän itseäni ja muita jos en enää rakastu uudestaan, ja vaikka rakastuisin niin tuskin tosiaan kelpaisin enää. Seksisuhteet on ihan hauskoja, ja niitä sentään järjestyy edelleen mukavasti.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tähän tepsii se että sitä saa mitä tilaa eli ts jos uskoo että se parisuhde vielä tulee niin se tulee. Jos ei usko niin ei nää mahdollisuuksia mitä elämä heittää
Pakkohan se on uskoa että tässä vielä kerran elämässä tositoimiin päästään.
Get laid or die tryin' mofos
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N43, Saanko udella että minkälaisia vääriä valintoja jos uskot niiden olevan este tulevaisuuden suhteelle? Ite kelaillut vähän samaa että onko tehtyjen asioiden vuoksi enää mahdollisuutta aitoon rakkauteen ja siihen että aidosti kelpaa sellaiselle joka kelpaisi myös itselle.
En halua löytää, mutta eiköhän joku sydäntenmurskaaja ehdi vielä tielleni sattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsi, eikä löydy. Minun ihmissuhde elämä loppui 37 vuotiaana. Nyt jo vuosia sinkkuna. En ole saanut ikinä parisuhteelta mitään sellaista mitä kaipaisin tai haluaisin elämääni tai ikinä enää kokea.
Olen 100% lopettanut suomalaisten kanssa deittailun yrittämisen joten ei ole enää ollut mitään ongelmia löytää kumppania. Vaihtuvuus suurehko noin 1/vuosi mutta pysyypähän mieli ja ruumis virkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pohtia sitä, mitä mies, jonka tyyppisen haluat, haluaa naiselta.
Sitten kannattaa pohtia mistä haluat luopua ollaksesi hänen kaltaisensa kanssa.
Mikään ei ilmaiseksi tule.
Miehet arvostavat naisissa naisellisuutta, uskollisuutta, nuoruutta, kuuliaisuutta ja siveellisyyttä.
Hyvä mies napataan etupäässä nuorena. Naisen markkina-arvo on huipussaan 20v, ja laskee joka vuosi.
Miehen taas 44-53v ja laskee siitä joka vuosi.
Oletko valmis tapailemaan jonkin verran vanhempaa miestä +35-vuotiaana?
Ei tuu tapahtumaan. Nettideittailu on roskaa ja ulkona en viihdy, en siis tapaa ketään missään, ei haittaa enää, alkushokin jälkeen olen sinut asian kanssa, jään sinkuksi loppuun asti...
M41
Vierailija kirjoitti:
N43, Saanko udella että minkälaisia vääriä valintoja jos uskot niiden olevan este tulevaisuuden suhteelle? Ite kelaillut vähän samaa että onko tehtyjen asioiden vuoksi enää mahdollisuutta aitoon rakkauteen ja siihen että aidosti kelpaa sellaiselle joka kelpaisi myös itselle.
Varmaan tuo l-o-r-t-t-o-i-l-u, joka vieläkin jatkuu, on ollut yksi niistä suurimmista.
Olen 45, en usko löytäväni, mutta enpä minä kyllä enää parisuhdetta kaipaakaan. Vaihdevuodet vei seksinhalutkin täysin ja introverttina viihdyn mainiosti yksin.
Kohta sinkkuuntuva ja kohta 36 yh-äiti. Palstaan jos uskominen niin ei mitään mahdollisuuksia enää mihinkään.
En menetä ainakaan vielä toivoa, älä sinäkään.
Prinsessastrategia toimii jos olet hyvännäköinen. Eli odottelet vain että unelmien prinssi tulee ja asiat vain tapahtuvat (lue: mies pistää asiat vain tapahtumaan).
Tavallinen ulkonäkö + sosiaalinen ja akviitinen luonne toimii myös...mutta ei korona-aikana.
Täytyy ihmetellä kuinka hemmoteltuja te naiset olette. Kaippa sitten kun nuorena tottuu pelaamaan easy modella, nyt tuntuu aivan hirveältä kun pitää mennä treffeille ja sietää pettymyksiä. Eikö niissä treffimiehissä ole laatutakeita? Vielä kun joutuisi tekemään aloitteita niin sehän vasta maanpäällinen helvetti olisi.
Tuo on ihan normimeininkiä. Ei tilanne voi niin huono olla jos kerran treffeillekin pääset. Nyt kun et ole enää 21v, jyvät erottuvat akanoista.
Se olennaisin:
Minun tuntemani 35+ naiset jotka jaksoivat etsiä ja olivat valmiita asettamaan riman ulkonäön ja miehen ammatin suhteen alemmas silloin kun itsekkän eivät olleet yhtä hotteja kuin parikymppisinä, löysivät kivat miehet lopulta. Todella mukavia heppuja, ja onnellisia vaikuttavat olevan yhdessä.
"Joko mies tupsahtaa syliin jostain tai mä en ala"-tapaukset jauhavat kuinka ovat onnellisia sinkkuina, mitä en usko koska eivät he muuten olisi miestä etsineet, eikä heillä ylipäätään olisi tarvetta toistaa asiaa koko ajan.
Ite 39 ja uskon että kohtaan vielä jonkun. Olen ollut sinkkuna nyt pari vuotta. Yllättäen tinderissä saan mätsejä 32-36 v miehiltä ja muutaman kanssa oon jutellutkin mutta en jotenkin nää että niistä kehittyis mitään. Oikeastaan en Kyllä usko että mistään tinderjutusta tulee mitään vaan uskon että livenä sattumalta se uusi rakkaus tulee vastaan.
Toki olen osittain luovuttanutkin kun en enää mitenkään vimmaisesti etsi tai mee kymmenelle mutkalle kenenkään miehen vuoksi. Uskon että minulla on paljon annettavaa ja vielä tulee se tyyppi joka sen huomaa ja sitä arvostaa. :)