Mies palamassa loppuun ja alkoholin käyttö salaa
En ole saanut kiinni vaan epäilen lääkitsevän itseään lipittäen viiniä. Onko tämä lopun alkua? Voiko tällaisesta alkaa alkoholismi? Hänellä työpaineita.
Kommentit (7)
Ei muuta kuin kissa pöydälle. Lempeästi mutta jämäkästi. Kerro olevasi huolissasi. Valitettavasti toisen pitää itse päättää tehdä ongelmilleen jotain.
Alkoholilla voi helpottaa ahdistusta tilapäisesti, mutta ei jatkuvasti.
Hyvin pian alkoholi itsessään on ongelma sen alkuperäisen ongelman lisäksi.
Sitten alko-ongelma pahentaa alkuperäistä ongelmaa ja syöksykierre on valmis, tulee uusia ongelmia...
"Lääkitseminen" on yksi "pätevä" tekosyy alkoholistille juomiseensa. Niin se alkaa...
Ota asia puheeksi miehesi kanssa. Jos suuttuu tai vähättelee alkoholin käyttöään, on ongelma jo pitkällä. Alkoholistia/alkoholiongelmaa ei kannata alkaa "ymmärtämään" eli puolustelemaan toisen juomista stressillä/paineilla/huonolla lapsuudelle jne vaan puhua asiasta jämäkästi: "Sinun juominen vaikuttaa minuun /lapsiimme ja juomisesi takia minulla on hankala/paha olla. Oletko huomannut asian itse? Mitä voimme tälle tehdä? " Tuossa kohtaa ainoat oikeat vastaukset ovat: juova hakee itselleen apua ja sinä haet itsellesi apua ja järjestät asiat niin, että sinun /lasten ei tarvitse kärsiä puolison juomisesta omassa kotonasi. Vastaus on karu, mutta niin on sairauskin eli alkoholismi. Niin kauan kun alkoholistin ympärillä on yksikin ihminen, joka "ymmärtää" hänen juomistaan, ei alkoholisti hae apua itselleen. Se kuuluu sairauden luonteeseen. Valitettavasti.
(jatkuu edellisestä)
Usko siis omiin tuntemuksiasi (eli mies palamassa loppuun ja epäilet alkon olevan mukana kuvioissa) ja toimi! Hae tietoa netistä alkoholismista ja alkoholistin läheisistä. Molemmille löytyy apua ja hoitoa. Ja muista, että toista ei voi pelastaa, jokainen valitsee itse, haluaako voida paremmin vai jatkaako kohti rotkon reunaa. Pelasta siis itsesi ja mahdolliset lapset ja järjestä oma elämäsi niin, että kotona on hyvä ja turvallista olla.
On.
Voi.
Mitäs se Ruben sanoikaan...