Miehen sisko! Mitä sinulla on miehesi siskoa vastaan?(ov)

Heitä on 3 kpl ja olen vieläkin kaikkien kanssa tekemisissä ja pidämme yhteyttä.

JOSPA SE ONKIN VIKA MIEHEN VAIMOSSA AVARAKATSEISUUTTA........hyvät mammat!

voihan se vika olla vaikka siinä miehen vaimossa joissain tapauksissa, mutta pointti onkin se, että niiiin useasti juuri tällä palstalla saa lukea avautumisia nimenomaan siitä miehen siskosta, miltei yhtä usein kuin anopista ja se on kyllä jo jotain huomion arvoista.



Ja minun tapauksessani en edes vikaa etsi mistään, se miehen sisko vaan ÄRSYTTTÄÄÄÄÄÄÄÄ



ap

Minun miehelläni on useampi sisko ja tulemme toimeen. Selvästi vaistoan etteivät ole oikein pataa minun kanssani mutta minulla ei ole heitä vastaan mitään. Jokainen heistä on yksilö ja se myötä tulen toisten kanssa erilailla juttuun kuin toisten.



Oletko sinä ap miehen sisko? =)

ainakin mun miehen sisko on kyllä sellanen tapaus että voi.....

en nyt tarkemmin viiti kertoo mutta en kyllä mieleelllään oo tekenisissä.

et ehkö se on sitten sellaisra yleismaailmaillista.

Anoppi taasen on ihan kiva, mitenhän on niin ärsyttävän tyttären onnistunut kasvattamaan :)

mutta se johtuu siitä, että se on ökyrikas ja ärsyttävän tehokas. Lisäksi onnistuu kaikessa mitä tekee.

ei minulla ei ole veljeä eli en itse ole miehen sisko.

Jotenkin kuvittelisin, että JOS minulla olisi veli, niin veljen vaimo olisi kuten sisko minulle.

Vaan oman mieheni sisko tuntuu jotenkin nenänvartta pitkin katsovan minua, suhtautuu niin alentuvasti.

se ole melkein yhtä paha kuin anoppi, vaan pahempi... Niin täynnä itseään, eikä välitä muista. Ei sitä kiinnosta, kun oma ittensä, muille vaan nauraa, että itepä olet valintasi tehnyt, jos menee huonosti. Ihan niinkuin joku voisi valita sairastuuko se tms. Mutta tällaisille jutuille se nauraa ja elää "täydellistä" elämäänsä. Toivon vaan, että joku päivä sairastuis itsekin tms., niin näkis ehkä toisenkin puolen tästä elämästä.

meillä ikäeroa 2 vuotta ja aina on tultu hyvin juttuun. Mennään hyvin siskoksista, toinen on kaivannut sitä isoa ja toinen pientä =D

Miehen sisko on 30-vuotias ylipainoinen sohvaperuna, ei harrasta mitään eikä ole kiinnostunut mistään. Perheetön ja sellaisena varmaan pysyykin, koska itse haluaisi jonkun menestyvän mallityyppisen miehen, eikä nää realiteetteja, eli mitä hänellä itsellään on tarjottavaa.

Toinen veljen vaimo on musta mukava ja fiksu. Vähän omalaatuinen, mutta on sitä ehkä jotenkin samalla tavalla kuin minäkin, joten ymmärrän sitä laatua kyllä.



Toinen veljen vaimo taas... En voi oikein sietää sitä. En ymmärrä miten veljeni on valinnut kumppanikseen niin aivottoman kanan. Aluksi kyllä pidinkin ihmisestä, sillä hänen kanssaan on ihan ookoo jutella kepeästi. Mutta mitä pidemmälle mennään sitä vähemmän enää osaan ihmistä arvostaa. Kun tajuan, että toisen mieliharrastus on selän takana puhuminen, puhelimessa lörpöttely ja holtiton rahankäyttö, niin arvostus on tipahdellut. Sitten vähitellen mun on ollut myös pakko huomata, ettei lapsenkasvatuskaan kiinnosta, vaan hoidattaa lastaan päivittäin vanhemmillani, niin vähitellen oon lakannut yrittämästä. Tuo lastenhoitoasia on ollut aika lailla viimeinen niitti. Kun itselläni oli ajanjakso, että olisin todella tarvinnut lastenhoitoapua, ja sitten äitini sanoo vaan, että ei pysty, kun pitää hoitaa sitä yhtä lasta, niin katkeruuttakin on jäänyt. Nykyään tuon veljen vaimon kanssa edes se kevyt rupattelu ei ole helppoa, vaan joudun koko ajan tekemään töitä, etten sano mitään ikävää.

enkä mieheni siskonkaan kanssa ole juuri väleissä.



Onneksi sentään itse olen mukava ja helppo tapaus :-)

ja anopista pidän enemmän. Ehkä siinä on jonkinlaista mustasukkaisuutta, appivanhemmillehan miehen sisko on se oma tytär, ja vielä kuopuksena sellainen lellikki, että olen kateellinen.



Ja olemme muutenkin kyllä niin erilaisia, että emme muissa oloissa olisi varmaankaan tutustuneet lainkaan. Mieheni ja siskonsakin ovat kyllä erilaisia, eivätkä mitenkään läheisiä.

Minun miehelläni ei ole siskoa, mutta miehen toisen veljen vaimo on todella kana ja ärsy.

Itselläni on kolme veljeä. En nyt näistä nykyisistä niin hirveästi piittaaa. Vanhimman veljeni vaimo muuten ihan ok, mutta halveksii ja laittaa liikkeelle perättömiä juttuja vanhemmistani. Lasteni ollessa siellä kylässä antaa veljensä lapsille ja omillensa esim jätskiä, mutta jättää meidän puolen suvun

lapset ilman=(

Toisen veljeni ex on mielisairas joten selittää paljon. Ennen sairastumistaan ihan kiva kakara.

Nuorimman veljeni ex oli ihana. Ei edes meidän lähes 15v ikäero haitannut. Nykyinenkin on mukava, mutta etäinen. Ilmeisesti kärsii lapsettomuudesta(äitini puheitten mukaan-ovat läheisiä) eikä niin hirveästi halua nähdä lapsiani. Toki välimatka ja lähes 20v ikäerokin vaikuttaa vielä.

Itse olen mitä ihanin miehen sisko=)

jotenkin vihattaisiin kälyjä.



Itselläni on 2 kälyä ja molemmat huippukivoja. Molemmat aika nuoria, toinen opiskelee Yliopistossa ja toinen käy vielä lukiota. Ikäerosta huolimatta tai juuri siitä johtuen tullaan tosi hyvin juttuun.



Vanhemman siskon kanssa reissataankin kerran vuodessa jossain naapurimaassa, tänä vuonna mennään Ruotsiin.

En tarkkaan muista miten se menee, mutta idea on tämä: "Olkoon vaikka kymmenen kytyä (=miehen veljeä) niin kaikki on ok, mutta kun on yksi nadon (=miehen sisko) nappula niin kaikki menee persiilleen." Tämä varmaankiin liittyy siihen että jos vanhaan aikaan meni miniäksi taloon, niin kyllä se miehen sisko oli siellä enemmän häiriöksi naisten töissä kuin ne veljet. Ja varmasti anoppi vertaa miniää tyttäreensä.



Mieheni sisko on paras ystäväni, mutta von ymmärtää miksi en tulisi hänen kanssaan toimeen. Onneksi vaan sattuu olemaan niin että anoppini on paljon samanlaisempi minun kuin tyttärensä kanssa ja pitää yleensä minun valintojani (esim. lastenhoidossa) tutumpina itselleen. Jos tilanne olisi toisin päin niin kyllä siinä olisi hankalaa tulla tuon miehen siskon kanssakin toimeen anopin lisäksi.

Mieheni sisko on kiva tapaus, asuu eri paikkakunnalla, joten ei olla päivittäin tekemisissä eikä mitenkään ihan hirveän läheisiä. Mutta mitään pahaa sanottavaa ei hänestä ole. Yhteydenpito/ kyläänkutsumiset ovat enemmänkin minun harteillani kuin veljeni, ja olisimme varmaan enemmänkin tekemisissä, jos olisimme enemmän samanlaisessa elämäntilanteessa.



Veljeni vaimon kanssa asumme samassa kaupungissa ja samat sanat kuin edellä. Tykkään hänestä ja vietämme sisarusporukassa paljon juhlia ym. Emme kuitenkaan ole niin läheisiä, että kävisimme vaikkapa kävelyllä kaksistaan. Ehkä se johtuu siitä, että meillä molemmilla on omat siskot, joiden kanssa ollaan tosi läheisiä.



Mutta en siis voi valittaa, enkä haukkua sanallakaan!

mies tiedusteli että miksi (kun ollaan hänet aina kutsuttu kaikkiin juhliin) oli vastaus 'mä ajattelin että te ette halua tulla kun teillä on lapsia'



joo, onhan meillä lapsia. Täytyy ens kerta jättää hänet kutsumatta kun hänellä ei ole lapsia.

sitähän nämä yleensä ovat kun ei tulla toimeen anopin ja miehen siskojen kanssa. Halutaan omia mies itselle ja katkaista kaikki suhteet mieheltä sukunsa naisiin. Kuvitellaan, että näin saadaan mies täysin muokattua itselle. Anoppi ja miehen siskot siis koetaan kilpailijoiksi.



Yleensä kun ikää tulee ja kypsytään ihmisinä ja tulee elämänkokemusta ja itsetuntoa lisää, se menee ohi.

pelko, että omat lapset jäävät vähemmälle huomiolle.

sitähän nämä yleensä ovat kun ei tulla toimeen anopin ja miehen siskojen kanssa. Halutaan omia mies itselle ja katkaista kaikki suhteet mieheltä sukunsa naisiin. Kuvitellaan, että näin saadaan mies täysin muokattua itselle. Anoppi ja miehen siskot siis koetaan kilpailijoiksi.

Yleensä kun ikää tulee ja kypsytään ihmisinä ja tulee elämänkokemusta ja itsetuntoa lisää, se menee ohi.

että käyttää vanhempiaan suvereenisti lapsenvahtina eivätkä isovanhemmat sitten jaksa vahtia meidän lapsia.



On melko naiivi ja avuton käytännön asioissa, vaikka onkin minua kymmenisen vuotta vanhempi.



Ja voin myöntää, että olen kade, koska hänen lapsensa on isovanhemmileen numero 1.