Miehen sisko! Mitä sinulla on miehesi siskoa vastaan?(ov)

toisen veljen vaimon kanssa tulen toimeen ihan ok.



Emme ole ylimpiä ystäviä emmekä näe kovin usein, mutta kohteliaasti keskustellaan, kun nähdään.



Toisen veljen vaimo taas systemaattisesti poisti minut heidän elämästään jo yli kymmenen vuotta sitten. Olin suvun ensimmäinen "poistettu", sen jälkeen hän on pikkuhiljaa poistanut kaikki muutkin. Hän ei kuulemma tarvitse meitä mihinkään eikä mikään laki määrää, että sukulaisia täytyy tavata.



Henkisesti tuo oli tietenkin kovin raskasta, mutta asiasta on jo niin kauan, että se ei enää vie yöuniani.

huushollista ja lapsista ja muista tekemisistä. Aina muistaa mainita, että x tekee niin ja näin ja sillä on jo piha haravoituna ja ikkunat pestyinä ja lusikka-haarukka-veitsilaatikkokin samoin päin järjestyksessä kuin anopilla. Kun taas meillä on niin kuin olen lapsuudenkodistani oppinut.



Miehen siskon lapset ovat tietenkin ylivoimaisia anopin asteikolla, etenkin kun siellä on poikia. Minua ärsyttää myös miehen siskon tapa paapoa toista poikaansa, joka aina on ollut vähän reppana (puhe jumissa) ja paljon kranttu. Pojalle kelpaavat vain tietyt ruoat ja äiti (samoin kuin anoppi) tietysti tuntee ne tarkalleen (minä teen aina vääriä) ja he jopa pilkkovat pojan lautaselle erikseen kurkkuja, kun poika ei voi syödä salaattia kun siinä on vihannekset sekaisin.



Tämmöistä pientä.



Mutta kyllä me toimeen tullaan ihan ok.

oli enne ihan mukava käytiin monasti kyläilemässä toistemme luona ja shoppailemassa jne. Mutta sit sen mies rikastu yllättäen ja miheni siskolla kihahti raha nuppiin, siis oikea nouskas siitä tuli.. plaah. En vaan jaksa kuunnella selasta



"jos sulla ei ole varaa niin kyllä mä lainaan eikä kiirettä maksulla" tai hei mä ostin teille kun teillä vaan noita kirppis vaatteita" voi kääk... Kumasti enne rikastumista ne kirppis vaatteet kelpas sinnekkin osotteeseen, myös kierrätettynä meiltä heille...



hikisesti siedän kyseistä ihmistä enään ehkän kerran kaksi vuodessa.

oli enne ihan mukava käytiin monasti kyläilemässä toistemme luona ja shoppailemassa jne. Mutta sit sen mies rikastu yllättäen ja miheni siskolla kihahti raha nuppiin, siis oikea nouskas siitä tuli.. plaah. En vaan jaksa kuunnella selasta

"jos sulla ei ole varaa niin kyllä mä lainaan eikä kiirettä maksulla" tai hei mä ostin teille kun teillä vaan noita kirppis vaatteita" voi kääk... Kumasti enne rikastumista ne kirppis vaatteet kelpas sinnekkin osotteeseen, myös kierrätettynä meiltä heille...

hikisesti siedän kyseistä ihmistä enään ehkän kerran kaksi vuodessa.

Ethän ole kuitenkaan vienyt lastesi ja miehesi mahdollisuutta olla tekemisissä hänen kanssaan, vaikka sua ärsyttääkin?

Minäkin olen jotenkin onnestunut ärsyttämään veljeni vaimon, vaikka olen ollut vain oma itseni ja tulen aina toimeen ihmisten kanssa.

Harmittaa, kun hän ei halua selvittää asioita, lapsemme eivät saa olla tekemisissä kuin harvoin, ja rakastan veljeäni, jota saan myös tavata harvoin enää. Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos sinun lapsesi eivät aikuisena saisi tavata toisiaan kuin kaksi kertaa vuodessa ohimennen, kun jomman kumman tulevaa puolisoa ärsyttäisi niin hirveästi. Meidän vanhempammekin saavat kohta sydänkohtauksen tämän asian takia, kun murehtivat koko ajan. He eivät uskalla sanoa mitään, ettei heillekin suututtaisi.

Minä en ymmärrä niitä, jotka hokevat, että ei ole pakko olla tekemisissä sukulaisten takia, jos ei halua, mutta unohtavat, että muillakin on oikeuksia kuin heillä.

t: Se ärsyttävä miehen sisko, joka vaan haluaisi olla hyvä täti ja mukava sukulainen myös sinulle

Mun miehen sisko on yksi minun parhaista ystävistäni ja aivan ihana. Tunnettu on vasta 5 vuotta, mutta meillä synkkasi heti. Tosi ikävää, jos ei pelitä, mutta niinhän se on ihmissuhteissa yleensäkin. Toisaalta jonkinlaiset välit kannattaa pitää, kun on kuiteskin miehesi SISKO!

Itselläni on 2 isoveljeä. Ja toisen veljen vaimo ei musta mitä ilmeisemmin pahemmin pidä. Toimeen tullaan kun nähdään, mutta harvoin nähdään. On aika uusi tuttavuus meidän perheessä, ja tuntuu että vaikka me haluaisimme tutustua häneen, niin hän ei meihin. Veljen entiset oli ihan toista maata ja tultiin tosi hyvin juttuun. Toisen veljen vaimon kanssa ei tälläistä ole, tullaan juttuun ja viihdytään toistemme seurassa, vaikka ei mitään bestiksiä ollakaan.

Halutaan omia mies itselle ja katkaista kaikki suhteet mieheltä sukunsa naisiin. Kuvitellaan, että näin saadaan mies täysin muokattua itselle. Anoppi ja miehen siskot siis koetaan kilpailijoiksi.

Yleensä kun ikää tulee ja kypsytään ihmisinä ja tulee elämänkokemusta ja itsetuntoa lisää, se menee ohi.

Mihen suku on aiemmin tottunut, että mies on aina käytettävissä kaikenlaisiin pikku hommiiin. Sitten tulee tyttöystävä, jolle on myös löydettävä aikaa, mutta äiti tarvii maton tamppaajaa ja renkaanvaihtajaa vähän joka päivä, ja siskolle pitää porata hyllyä seinään. Tuleehan siitä klikkiä, kun tyttöystävälle ei oo aikaa, vaan suku vaatii edelleen sataprosenttista panosta sinne päin.

Ajan kanssa se sukukin sitten tajuaa, ettei mies enää ehdi ihan kaikkia suvun töitä tekemään yksin - sillä kun on jo omakin perheensä ja sen työt hoidettavana.