Masennus ja pitkä saikku

Eihän sinun ole pakko sitä saikkua ottaa vastaan. Olisiko mahd. että juttelisit esimiehesi kanssa vaikka osaaikatyöstä?

Kaikilla työpaikoilla ei ole mahdollisuutta työnkuvan muutoksiin tai osa-aikaisuuteen.

Kyllä sen sitten tietää kun on oikeasti masennus pahana, ettei töihin menoa voi kuvitellakaan. Mutkin kerran käännytettiin heti aamulla pois, kun olin sinnikkäästi yrittänyt mennä töihin. Olin kuin haamu, ihan pihalla, hidas ja jähmeä, ja sitten romahdin itkuun. - takaisin sairikselle. Se vie aikaa, ei voi mitään.

Miten siitä kotona paranee?

Joskus kotona lepääminen auttaa. Riippuu ihmisestä, työstä ja masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä kotona paranee?

Kun on rankemmin masentunut, muisti ei pelaa eikä keskittyminen. Jos ajattelee lähinnä kaiken turhuutta, katoavaisuutta ja toivoo kuolevansa, ei työt oikein suju. Voi tehdä jopa sellaisia virheitä työssään, että on vaaraksi kaikille. Samaten huomiokyky ja refleksit saattavat olla hidastuneet.

Olen itse ollut kauan sitten masentunut. Varmasti se riippuu oireista. Jos on jatkuvasti niin väsynyt ettei selviä kuin pakollisista hommista kotona joten kuten, niin ei pysty työpäivän mittaista aikaa olemaan valppaana ja tekemään jotain. Lisäksi voi olla ahdistusta josta tulee fyysisesti paha olo, rinnasta puristaa ym. Pitää olla kohtuullinen kunto kaikkeen työhön, vaikka olisi osa aikaistakin. Lääkkeethän eivät tosiaan tee ihmeitä. Hoito ei ole aina riittävää eikä onnistunutta.

Tubettaja krista muhonenhan ei ole tehnyt yläasteen jälkeen muuta kuin ollut saikulla masennuksen takia ikää hänellä nyt 25 v ja on eläkkeellä. Mitäs tähän sanotte? Ei ole edes kokeillut työelämää.

Usko pois, psykiatri osaa kyllä arvioida onko masentunut työkykyinen vai ei. Pitkiä saikkuja ei saa ilman psykiatrin B-lausuntoa.

Samaa ihmettelin täällä toisessa ketjussa. Ymmärrän, että alkuun lepo on paikallaan ja aiheellista, mutta eikö sairausloman aikana ole tarkoitus kuntouttaa itsensä takaisin työkykyiseksi? Olipa sairausloman syy lähes mikä vaan. Siksi todellakin ihmetyttää miten masennuksen ja ahdistuksen perusteella voidaan olla vuosia saikulla tekemättä mitään kuntoutumisen eteen. Katsottaisiinko somaattisten vaivojen ja sairauksien kohdalla tällaista menoa loputtomiin?

Kukaan ei voi olla vuosia pois työstä.

Jossain vaiheessa tehdään työkyky selvitys, yhdessä työnantajan ja työterveyden kanssa.

Selvitetään onko ihminen yleensä enää työkykyinen omaan työhönsä.

Jos ei ole, selvitetään, olisiko hän työkyinen johonkin muuhun tehtävään työpaikallaan.

Jos näin ei ole, työnantaja voi irtisanoa työntekijän.

Sen jälkeen aletaan henkilön kohdalla selvittää mahdollisuutta työkyvyttömyys eläkkeeseen.

Joten ap:n kysymys, että miten joku voi olla vuosiakausia saikulla masennuksen takia on täysin huu haata.

Näin ei voi olla missään työpaikassa.

Vuosia ei pitäisi joutua olemaan pois. Varmaan on jotain pysyvämpää sitten tai sairaus on kroonistunut.

Ei maksa vaivaa kadehtia meitä masentuneita. Ette tiedä mistä puhutte. Osaisittepa olla kiitollisia siitä ettei teillä tällaista ole. Eikä meitä todellakaan mitenkään silkkihansikkain tuolla terveydenhuollossakaan kohdella, uskokaa pois. Useammin syyllistetään ja mitätöidään kuin autetaan.

Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. Kirjoittihan joku tässäkin ketjussa että töissä voi ahdistaa ja tulla fyysisestikin hankala ja epämieluisa olo. Luuleeko nämä ihmiset ettei muita koskaan ahdista, masenna, vituta tai ettei muilla ole epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin täällä toisessa ketjussa. Ymmärrän, että alkuun lepo on paikallaan ja aiheellista, mutta eikö sairausloman aikana ole tarkoitus kuntouttaa itsensä takaisin työkykyiseksi? Olipa sairausloman syy lähes mikä vaan. Siksi todellakin ihmetyttää miten masennuksen ja ahdistuksen perusteella voidaan olla vuosia saikulla tekemättä mitään kuntoutumisen eteen. Katsottaisiinko somaattisten vaivojen ja sairauksien kohdalla tällaista menoa loputtomiin?

Masentunut on yleensä velvoitettu ottamaan vastaan hoitoa, eli lääkitystä ja keskusteluterapiaa. Aina ne eivät kuitenkaan auta, ainakaan tarpeeksi. Masennus on ihan oikeasti hankala ja monisyinen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi olla vuosia pois työstä.

Jossain vaiheessa tehdään työkyky selvitys, yhdessä työnantajan ja työterveyden kanssa.

Selvitetään onko ihminen yleensä enää työkykyinen omaan työhönsä.

Jos ei ole, selvitetään, olisiko hän työkyinen johonkin muuhun tehtävään työpaikallaan.

Jos näin ei ole, työnantaja voi irtisanoa työntekijän.

Sen jälkeen aletaan henkilön kohdalla selvittää mahdollisuutta työkyvyttömyys eläkkeeseen.

Joten ap:n kysymys, että miten joku voi olla vuosiakausia saikulla masennuksen takia on täysin huu haata.

Näin ei voi olla missään työpaikassa.

Juuri näin.

Ja työntekijä voi olla pois työstä täydellä palkalla vain tietyn ajan. Yleensä noin kolmisen kuukautta.

Sen jälkeen hän siirtyy sairaspäivärahalle, eikä enää saa palkkaa.

Pitkillä ja toistuvilla sairaslomilla oleville tehdään jossain vaiheessa työkykyselvitys.

Kuten tuossa yhdessä kommentissa jo kerrottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. Kirjoittihan joku tässäkin ketjussa että töissä voi ahdistaa ja tulla fyysisestikin hankala ja epämieluisa olo. Luuleeko nämä ihmiset ettei muita koskaan ahdista, masenna, vituta tai ettei muilla ole epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia?

Voi voi kun olet hupsu. Toivottavasti ymmärrät edes olla kiitollinen siitä, ettet vielä eläessäsi ole ollut masentunut ja/tai ahdistunut.

Miksi masentuneet eivät ota vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan? Apua voidaan tarvita, mutta ei kukaan voi toista yksin parantaa vaan itsekin pitäisi nähdä vaivaa oman hyvinvoinnin ja kuntoutumisen eteen, näin muista syistä olevat sairauslomalla olevatkin joutuvat tekemään.

Edelleen odotan vastausta siihen kuvittelevatko nämä saikuttajat että muiden elämä on aina iloista auringonpaistetta? Luuletteko ettei elämään kuulu myös neutraalit ja jopa epämielllyttävät olotilat ja tuntemukset? Eiväthän nämä tietysti jaksa vastata, on niin raskasta olla saikulla.

Mä haluaisin töihin, mutta olen vaarallinen töissä, koska en muista enää mitään. Saat toki mun puolesta "makaamaan" saikulle, jos mä saan sun muistin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. Kirjoittihan joku tässäkin ketjussa että töissä voi ahdistaa ja tulla fyysisestikin hankala ja epämieluisa olo. Luuleeko nämä ihmiset ettei muita koskaan ahdista, masenna, vituta tai ettei muilla ole epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia?

Voi voi kun olet hupsu. Toivottavasti ymmärrät edes olla kiitollinen siitä, ettet vielä eläessäsi ole ollut masentunut ja/tai ahdistunut.

Voi kuule olen ollut ahdistunut ja masentunut. Ymmärrän kuitenkin että ahdistus ja alakulo ovat normaaleja reaktioita elämän ikäviin tapahtumiin.