Jos työpaikallesi palkattaisiin väkeä, niin suosittelisitko työtöntä ystävääsi?
Mun ystävä jaksaa usein muistuttaa että mainitsen hänen nimensä jos tulee tarvetta työntekijöille. Ihana ja hyvä ystävä, mutta aivan onneton työelämässä. Ei ole koskaan pystynyt pitämään työtään kovinkaan pitkään. Kyllästyy nopeasti ja sitten alkaa työkavereiden haukkuminen. Olen tämän oppinut hänestä jo monta vuotta sitten. En haluaisi häntä työkaverikseni, mutta tuntuu että ystävänä minun pitäisi auttaa. Mitä neuvoja antaisit?
Kommentit (33)
Riippuu ystävästä ja avoimesta työtehtävästä. Kuvailemasi kaltaista ystävää en kyllä lähtisi suosittelemaan, mutta hänen ei sitä tarvitsisi tietää.
Minulla on yksi työtön ystävä, ja suosittelisin ehdottomasti. Hänen työttömyytensä ei ole oma vikansa, vikaa hänessä ei siis ole. Halua työskennellä on, on ahkera, omaa hyvän työmoraalin ja taitoakin on useassa asiassa.
Sinuna sanoisin ystävällesi, että tottakai suosittelen, mutta todellisuudessa en. Eihän hän sitä saa koskaan tietää.
En tietenkään. Tyyppi saa hakea ihan omilla avuillaan töitä. Ei meidän työpaikalla ainakaan tarvita mitään avuttomia tyyppejä, sillä tahti on kova ja kaikkien pitää osata hoitaa hommansa.
Tuo on kyllä tosi vaikea tilanne. Et halua nolata itseäsi suosittelemalla työhön sopimatonta ihmistä, mutta ystävä saattaa loukkaantua... En tiedä voisiko tuossa tilanteessa valehdella ystävälle, jos on kovin loukkaantuvaa sorttia?
Aika montaa voisi suositella ja yhtä montaa en. Pitää olla työyhteisöön sopiva, vaikka osaamista ei vielä olisikaan. Osaaminen tulee ajan kanssa, mutta tärkeintä ovat sosiaaliset- ja muut työelämätaidot.
En suosittelisi, jos en kerran haluaisi häntä työkaveriksi.
En suosittelisi ja en valehtelisi ystävälle suositelleeni häntä. Ei minulta ole kukaan koskaan edes tullut tuollaista kyselemään. Jos tiedän, että joku on tosi hyvä tekemään jotain, niin suosittelen häntä varmasti, mutta en ota omille niskoilleni mitään ikävyyksiä.
No ihan selvä juttu. Sanot suosittelevasi mutta et tee niin. Et voi pilata mainettasi, etkä toisaalta loukata ystävää. Joten tuo on ainoa keino.
Miksi ihmeessä valehtelisitte ystävälle? En ymmärrä tuollaista selkärangattomuutta.
Sinunkin ammattitaito ja maine vaakalaudalla jos vain ystävyyden vuoksi suosittelisit. Tuossa tapauksessa en.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä valehtelisitte ystävälle? En ymmärrä tuollaista selkärangattomuutta.
Samaa mietin.
Enemmän se ystävää auttaa, jos hänelle tekee selväksi miten hän voi muuttaa käytöstään, jos haluaa joskus pysyä jossain työpaikassa.
Sanoisin, ettei minulla ole sananvaltaa ketä meille palkataan. Mikä on totta.
Kahdesti olen tuon virheen tehnyt nuorempana eikä kolmatta kertaa tule.
En todellakaan. Olen ihan tavallinen lastenhoitaja ammatiltani ja eräs työtön ystäväni aina välillä painostaa minua vinkkaamaan esimiehelleni, että voisi ottaa ystäväni meille hommiin (vaikka meillä ei ole työpaikkoja auki).
Ystäväni on ihana; hauskaa seuraa, empaattinen ja helposti innostuva, mutta työntekijänä aivan peestä. Hän ei osaa pitää aikatauluista kiinni, peruu sovittuja menoja minuuttia ennen tapaamista, on kiusallisen avoin uusille ihmisille, juo joskus liikaa ym. Lisäksi hän vihaa kaikkia "rikkaita", eli kaikkia paitsi alipalkattuja siivoojia ja on joskus sen verran lapsellinen, että pyörittelee silmiään jopa siististi puetuille pienille koululaisille. Hän ei ole valmistunut mistään koulusta eikä ole ollut töissä kertaakaan sen jälkeen kun täytti 18, joten vähän hankala myydä häntä työntekijäksi mihinkään.
Tietysti, jos olisi asianmukainen osaaminen. En minä ketään suosittele ystävyyden tai statuksen perusteella, vaan mietin, olisiko tyypistä hommaan, oli töissä, työtön tai opiskelija.
Suosittelin vuosia sitten yhtä ystävääni erääseen paikkaan, kun hän oli alalle valmistunut. Hyvin meni, mutta terveyssyistä vuosia myöhemmin joutui vaihtamaan alaa.
Jos on tilanteita, etten ole varma osaamisesta, käsken vain tehdä hakemuksen ja sanon, että minulla ei ole päätäntävaltaa.
En suosittelisi. Yksi kerran toivoi että olisin tehnyt niin. Mun mieleen ei tullut muuta kuin se, kun tämä sama tyyppi oli yliopisto-opintojen ekana vuonna sitä mieltä, että yhdestä 10 sivun esseestä palautuminen kestää viikkoja eikä silloin voi tehdä töitä.
Työkaverini suositteli kerran ystäväänsä. Oli kaikille kiusallista kun tämä ystävä osoittautui juopoksi joka ilmestyi töihin silloin kun tykkäsi, usein muutaman tunnin myöhässä ja selvästi humalaisena.
No en todellakaan suosittelisi jos edes olisin siinä asemassa. Eikä kyllä kannata edes vinkata ystäville/kavereille että meillä olisi työpaikka auki. Sama työpaikka on oikeasti yhtä huono idea kuin työpaikkaromanssi eli yksityiselämää ja vapaa-aikaa ei työpaikalle pidä tuoda missään muodossa.
N44
A) Missään nimessä ei voi suositella sellaista henkilöä, jonka työmoraalista itselläkin on vahvat epäilykset
B) Vaikeampi asia on, kuinka tämän kertoo ystävälleen vai kertooko
Onpa outo kysymys. Suosittelisin, jos katsoisin että hän on työhön pätevä ja työyhteisöön sopiva. Muussa tapauksessa en.
Jos olisin sinä, selittäisin myös ystävälleni nuo listaamasi syyt, miksi häntä EI voi suositella. Josko vaikka oppisi jotain. En ymmärrä, miksi pidät tuollaista ystävänä.