Kun oma lapsi lyö - miten äiti voi sanoa vihaavansa omaa lastaan?

Ei ulkopuolinen voi sanoa, mitä toinen omassa tilanteessa voi/saa sanoa ja tuntea.

Onko vanhemman vain alistuttava loppuikänsä hengenvaaraan, koska pahoinpitelijä on oma lapsi?

Jatkan vielä: uskon, että äiti on tuntenut olevansa umpikujassa. Hän ajattelee, että hänen on oltava vastuussa lapsestaan, ja samalla pelkää omasta puolestaan.

-kommentoija 1

Ongelmaahan tuotiin esille ja oli vähätelty ja kierrelty.

Turpiinveto jatkui.

Hienoa jos vaan rakastaa vaikkei apua anneta. Jos ihmisellä pimenee hallitsemattomasti, voi seuraukset olla hirveät.

Onneksi aikamiespoika pääsi asuntolaan ja itsenäistymään.

Todella raskasta.

Kyllä voimat voi loppua keneltä tahansa elämässä, jos tarpeeksi menee pieleen. Ja itse asiassa on ihan normaalia, että negatiivisiakin ajatuksia kulkee päässä. Sehän on ihan eri asia, kuin tehdä jotain. Keskustelun aloittaja ei ole vielä kokenyt riittävästi vastoinkäymisiä elämässää, kun on kärkäs tuomitsemaan toisen AJATUKSIA.

Oletko ap ollut koskaan kenenkään lyöntien kohteena? Mitä olet silloin ajatellut?

Vierailija kirjoitti:

Ei ulkopuolinen voi sanoa, mitä toinen omassa tilanteessa voi/saa sanoa ja tuntea.

Minusta oli väärin, että tämä nainen teki sen oman lapsensa kuullen. Voi tuntea ja sanoa muille ihan mitä vain, ja todellakin ymmärrän vihan tunteen, mutta ei oman lapsen kuullen. Lapsi alkoi itkemään pahasta mielestä, ihan selvästi ymmärsi, että on pilannut äitinsä elämän.

Todella omituinen oli myös ajatus, että kun minä olen synnyttänyt, niin minun pitää loppuun asti hoitaa. Ketä tuollainen ajattelu palvelee? Tuossa tilanteessa kaikilla oli paha olla, myös sillä lapsella itsellään. 

Oletko ap siis ollut 28 vuotta tuossa samassa tilanteessa? Jos olet, niin silloin voit kommentoida.

Mun mielestä oli ihan hirveä juttu. Jutussa oleva aikuinen mies on selvästi vaarallinen kaikille ympärillään. Hänen ei pitäisi asua itsenäisesti vaan valvotussa ympäristössä ja pahoinpitelyt kuuluvat poliisin tutkintaan. Kaikki sympatia äidille, mutta hänkin on tehnyt väärin suojellessaan väkivaltaista poikaansa. Onneksi oli mainittu, että poika otetaan nyt valvottuun asumisyksikköön.

Ei ole kehitysvammaisen vanhemmalla helppoa. Väkivaltaisuus on aika yleistä, kun impulssikontrolli on lapsen tasolla mutta voimaa kuin aikamiehellä. Ei tuommoinen lapsi kuulu kotiin asumaan, se on selvä, mutta vanhemmalle voi olla kova paikka myöntää ettei pärjää lapsensa kanssa, vaikka muualla asuminen olisi loppujen lopuksi molempien etu.

eutanasia