Suostuisitko muuttamaan pitkässä parisuhteessa erilleen mutta jatkamaan seurustelua?

Ehdotin tätä mun eksälle. Suuttui.

Oma reaktio riippuisi tietysti niistä syistä joita hän kertoisi.

Ilahtuisin suuresti ehdotuksesta. Olisi paras mahdollinen tilanne.

En jatkaisi.

Itse en kyllä suostu muuttamaan yhteen enää, mutta jos niin olisi tapahtunut, niin eiköhän se erilleen muuttaessa olisi juttu taputeltu.

Hmm, jossain määrin ymmärtäisin tilannetta. Suhteessamme oli vielä intohimoa ja seksiä erilleen asuessamme, joka hyytyi vuoden sisällä yhteen muutettu ja nykyisin sitä ei ole lainkaan. Jos se toisi jännityksen takaisin suhteeseen, koska en olisi enää niin itsensäänselvyys niin voisin muuttaa erilleen. Sinällään, onko mitään menetettävää, jos kasvamme erilleen? En ole luonnollisesti enää niin nuori kuin suhteemme alussa, mutta olen edelleen samankokoinen ja ikäisekseni hyvin säilynyt, joten en olisi huolissani itsestäni suhteen päättymisen jälkeen.

Silti. Meillä on vanha side, minkä vuoksi en ole lähtenyt vuosien jälkeenkään. Minusta on edelleen ihana tulla kotiin, koska hän on täällä. Me myös pelleilemme ja nauramme paljon yhdessä, eikä kotitöiden jakaminen tai harrastuksissa käyminen ja omien ystävien näkeminen ole koskaan ollut meille ongelmia. Koen vielä menettäväni niin paljon arjesta hyvää, minkä vuoksi yhdessä asuminen ja oleminen tuntuu vielä hyvältä.

Hmmm, vaikea siis sanoa, että kuinka suhtautuisin erilleen muuttoon oikeasti. Ehkä, jos asuisimme samassa talossa, mutta eri kerroksissa niin olisiko se sitten kakun syömistä ja säästämistä yhtä aikaa, ja olisiko se oikeasti edes mahdollista?

Erillissuhteessa 6 vuotta oltuani en enää halua ajatellakaan mitään muita vaihtoehtoja. Me tosin ei koskaan ole yhdessä asuttukaan, joten lähtökohta on aivan toinen. Mutta tämä on ihan paras ratkaisu minulle, ja meille. Rusinat pullasta!

En suostuisi. Tarkoittaisi eroa.

Ihmettelisin hänelle ääneen miksi jatkaisin hänen kanssaan seurustelua.

En harrasta mitään vuosikausia jatkuvia "seurusteluja" tai avoliittoja.

Ei haittaisi yhtään, vaan sopisi meille molemmille.

Ei kuulosta siltä että suhde jatkuisi tuollaisen jälkeen

En kyllä suostuisi, ero sitten, jos ei yhdessä asuminen suju.

En ikinä suostuisi asumaan yhdessä, joten kysymys ei ole minulle relevantti. 

Ymmärrän, jos alun alkaenkin on lähdetty suhteeseen niin, että asutaan erillään. Mutta se, että yhtäkkiä haluaa muuttaa pois yhteisestä kodista olisi minulla välitön johtopäätös siitä, että puolisolla on toinen ja haluaa erillisen lemmenpesän hoitoaan varten. Eli ero tulisi. 

Riippuu tilanteesta. Jos erilleen muuton tarkoituksena olisi pelastaa tai parantaa parisuhdetta, saada vaikka kuivahtaneeseen tilanteeseen uutta paloa niin sitten ei olisi mikään ongelma minulle. Mutta jos toisesta pystyy aistimaan sen että hän lähinnä vain yrittää tehdä jonkinlaista hidasta eroa / pakotietä ulos suhteesta niin sitten mielummin haluaisin vain samantien erota.  

Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja jos mieheni nyt ehdottaisi tällaista ratkaisua, olisin hyvin ihmeissäni, mutta aidon kiinnostunut syistä. Miettisin myös heti kumpi tähän yhteiseen kotiimme jäisi vai jäisikö kumpikaan. Tämä on kuitenkin yhdessä rakennettu ja perheellemme sopivaksi tehty. Lapsistamme kaksi on jo aikuisia, nuorinkin parin vuoden päästä.

En oikein siis tiedä miten suhtautuisin asiaan. Me olemme kuitenkin hyvin yhteen sopivia ja toistemme parhaita ystäviä. Periaatteessa asia varmaan sopisi minulle, kunhan kaikki järjestyisi ja asuntoasiat saisi kuntoon. Siitä miten kaikki menisi muuton jälkeen, en osaisi sanoa, sillä voisi olla, että haluaisinkin lisää vapautta. Mies pysyy varmaan ystävänäni aina ja ikuisesti, mutta en tiedä tulisiko meille enää seksielämää. Tai sitten se voisikin roihahtaa ja voisi olla myös, että palaisimme yhteen. Enpä tiedä.

Mitä tarkoitat ap pitkällä parisuhteella? Itselleni se tarkoittaa vähintään 10+ vuotta yhdessä olleita.

Jos nainen ehdottaa tätä miehelle, se on ok. Jos mies ehdottaa naiselle, niin se on eri asia.

Miksi kitua ja roikkua yhdessä, jos homma ei toimi? Niin tyypillistä pitkissä suhteissa, kun ei uskalleta olla yksin eikä erota. Kaikkien parisuhteiden pitäisi olla onnellisia, kuitenkin elämä niin lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Jos erilleen muuton tarkoituksena olisi pelastaa tai parantaa parisuhdetta, saada vaikka kuivahtaneeseen tilanteeseen uutta paloa niin sitten ei olisi mikään ongelma minulle. Mutta jos toisesta pystyy aistimaan sen että hän lähinnä vain yrittää tehdä jonkinlaista hidasta eroa / pakotietä ulos suhteesta niin sitten mielummin haluaisin vain samantien erota.  

Mutta voi erilleen muutto tuoda takaisin se "roihun"? Kun minulle kävi juuri näin, että muutimme erilleen mutta jatkoimme seurustelua mutta sitten huomasinkin, että haluan lopullisen eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Jos erilleen muuton tarkoituksena olisi pelastaa tai parantaa parisuhdetta, saada vaikka kuivahtaneeseen tilanteeseen uutta paloa niin sitten ei olisi mikään ongelma minulle. Mutta jos toisesta pystyy aistimaan sen että hän lähinnä vain yrittää tehdä jonkinlaista hidasta eroa / pakotietä ulos suhteesta niin sitten mielummin haluaisin vain samantien erota.  

Mutta voi erilleen muutto tuoda takaisin se "roihun"? Kun minulle kävi juuri näin, että muutimme erilleen mutta jatkoimme seurustelua mutta sitten huomasinkin, että haluan lopullisen eron.

Varmaan tapauskohtaista, että tuoko erilleen muutto takaisin kipinän.