Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kellä työttömyys alkanut masentaa?
31.01.2021 |
Mulla 5 kk työnhakua takana ja työttömyyttä. Maisteri olen, mutta minnekään en ole päässyt. Noin 8 haastattelua takana.. Nyt alkanut masentaa todella ja pelottaa miten jaksaa jaksaa hakea enää niin monien ei kiitos viestien jälkeen.. Mites muilla?
Kommentit (36)
Sama tilanne, mutta korvaa "kk" lyhenteellä"v". Satoja työhakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. Itsetunto ja järki ovat koetuksella, hengenlähtökin on ollut kahdesti lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvin olet päässyt haastatteluvaiheeseen jo !
Moni ei ole vuosiin päässyt edes haastatteluun asti.
Uskon että sinulla tärppää pian, älä nyt panikoi/ hae hädissäsi huonoon paikkaan.
Kyllä tossa joutu jo vähän nöyrtymään ja hain sellaista työtä mitä en aluksi ole halunnut hakea. No pääasia et saisi poikki tän työttömyyden.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, mutta korvaa "kk" lyhenteellä"v". Satoja työhakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. Itsetunto ja järki ovat koetuksella, hengenlähtökin on ollut kahdesti lähellä.
Miksi hengenlähtö on ollut lähellä? Et kai vain ole tehnyt itsellesi mitään?
Ei työttömyys ole mikään ihanne olotila.
Ihminen tarvitsee tekemistä, työkavereita ja palkkaa millä tulla toimeen omillaan.
Ei mikään ihme että siinä tilanteessa alkaa masentamaan kyllä siinä mieli painuu maahan väkisellä.
Ylös ulos ja lenkille on hyvä ohje työttömällekin. Liikunnalla on myönteinen vaikutus omaan mielialaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei työttömyys ole mikään ihanne olotila.
Ihminen tarvitsee tekemistä, työkavereita ja palkkaa millä tulla toimeen omillaan.
Ei mikään ihme että siinä tilanteessa alkaa masentamaan kyllä siinä mieli painuu maahan väkisellä.
Ylös ulos ja lenkille on hyvä ohje työttömällekin. Liikunnalla on myönteinen vaikutus omaan mielialaan.
Joo toistaiseksi olen jaksanut liikkua ja se kyllä piristää ja on henkireikä. Nyt kuitenkin mieli alkaa olla koko ajan enemmän maassa. :(Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei masenna. Polttelen kanapitsaa ja juon pirkka olutta. Antaa babylonin lampaiden juosta töissä. Huomenna on muuten tukipäivä eli mukipäivä. :D
Opiskellessa sitä luuli, että sitten helpottaa, kun saa maisterin paperit ja ei ole jatkuva opiskelijan epävarmuus. Toisin kävi. Yhtä tarpomista tää on. En kohta jaksa enää. Tuntuu ettei tää ikinä helpota. :(Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko oman firman perustaminen mitään?
Ihan hirveän moni tälläkin palstalla sanonut hakeneensa töitä vuosia. Minustakin alkaa tuntumaan että valitsen itsekkin yrittäjyyden ja opiskelen sen mukaan. Olen yli kolmekymppisenä vasta päättänyt opiskella "paremman" ammatin mutta en uskalla opiskella mitään missä on jo valmiina työttömyyttä. Tuntuu että sitä onkin joka alallla.
Joten lähden opiskelemaan alaa jossa voi perustaa oman toiminimen.
Joo ei ole helppoa sekään tie mutta ainakin siinä voi yrittää tienata, toisin kuin työttömänä jos ei edes pääse yrittämään!
Kannattaa panostaa omaan persoonaan. Pakota lähimmäisesi kertomaan huonot puolesi. Tiedän useita korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei riitä töitä koska persoonassa mättää jokin. Ja sitten taas niitä matalasti koulutettuja jotka ovat karismaattisia ja sukkelia ja miellyttävän oloisia/näköisiä joille riittää hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa omaan persoonaan. Pakota lähimmäisesi kertomaan huonot puolesi. Tiedän useita korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei riitä töitä koska persoonassa mättää jokin. Ja sitten taas niitä matalasti koulutettuja jotka ovat karismaattisia ja sukkelia ja miellyttävän oloisia/näköisiä joille riittää hommia.
Huoh. Usko tai älä ihan normaalitkin ihmiset voi olla työttöminä. Kuule jopa ne "hyvät tyypit"
Ap, opettele suomen kieli näin alkuun. Se on keitä, ei kellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, opettele suomen kieli näin alkuun. Se on keitä, ei kellä!
Jaa. Ap
Lokakuusta asti työttömänä ja ainoa huono puoli on se, ettei rahaa enää tule. Olen jo 60v ja työelämää takana lähes 40v niin tavallaan on mukavaa vähän huilata, mutta joka kuukausi mietin, että taas menetin niin ja niin paljon , kun en ole töissä.
Töissä ollessa pystyin säästämään toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa, mutta nyt menee kaikki mikä tulee vaikka kuinka yrittää elää vähällä. Aina tulee joku suurempi juttu joka maksaa lähes koko ansiosidonnaisen (esim joku remppa taloon) .
Työttömyys ei enää masenna, mutta muistan nuorena, että se olisi ollut kauhun paikka, jos olisi jäänyt työttömäksi.
Itse asiassa joskus muutaman viikon olinkin ja ehdin jo masentua/panikoitua täysin.
Olen kuntoutusalalla ja joskus 80-luvulla työpaikkoja oli valittavaksi asti, joten silloin oli helppo löytää uusi työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko oman firman perustaminen mitään?
Ihan hirveän moni tälläkin palstalla sanonut hakeneensa töitä vuosia. Minustakin alkaa tuntumaan että valitsen itsekkin yrittäjyyden ja opiskelen sen mukaan. Olen yli kolmekymppisenä vasta päättänyt opiskella "paremman" ammatin mutta en uskalla opiskella mitään missä on jo valmiina työttömyyttä. Tuntuu että sitä onkin joka alallla.
Joten lähden opiskelemaan alaa jossa voi perustaa oman toiminimen.
Joo ei ole helppoa sekään tie mutta ainakin siinä voi yrittää tienata, toisin kuin työttömänä jos ei edes pääse yrittämään!
Kertokaa nyt edes joku perusteluja alapeukuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, mutta korvaa "kk" lyhenteellä"v". Satoja työhakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. Itsetunto ja järki ovat koetuksella, hengenlähtökin on ollut kahdesti lähellä.
Miksi hengenlähtö on ollut lähellä? Et kai vain ole tehnyt itsellesi mitään?
Kahdesti olen yrittänyt, mutta ei vain riitä uskallus loppuun asti. Kyllä se vielä onnistuu, kun elämä muuttuu koko ajan vain huonommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko oman firman perustaminen mitään?
Ihan hirveän moni tälläkin palstalla sanonut hakeneensa töitä vuosia. Minustakin alkaa tuntumaan että valitsen itsekkin yrittäjyyden ja opiskelen sen mukaan. Olen yli kolmekymppisenä vasta päättänyt opiskella "paremman" ammatin mutta en uskalla opiskella mitään missä on jo valmiina työttömyyttä. Tuntuu että sitä onkin joka alallla.
Joten lähden opiskelemaan alaa jossa voi perustaa oman toiminimen.
Joo ei ole helppoa sekään tie mutta ainakin siinä voi yrittää tienata, toisin kuin työttömänä jos ei edes pääse yrittämään!Kertokaa nyt edes joku perusteluja alapeukuille.
En antanut sinulle alapeukkua, mutta jos olisin antanut, syy olisi se, etten uskoisi sinun tietävän, mistä puhut. Yrittäjäksi lähteminen ei ole ihan pelkkä ilmoitusasia, ja mitä pitempään on ollut työttömänä, sitä vähemmän resursseja ja uskallusta monella on.
Minä lähdin yrittäjäksi nelikymppisenä laittoman irtisanomisen jälkeen, kun ansiosidonnaiselle jääminen ei käynyt edes mielessä. Ensimmäinen vuosikymmen meni kivasti, mutta sitten alan kriisi vei työt. Minua ei hyväksytty hyvin pitkään aikaan työttömäksi työnhakijaksi, ja siinä odotellessa meni asunto ja kaikki muu omaisuus omanarvontuntoa ja luottotietoja myöten. Kun yrittäjä putoaa suojaverkkojen ohitse, hän on todella yksin, eikä ole edes puhetta mistään sovitelluista tukimuodoista, eikä edes toimeentulotukea saa, jos asiat menevät oikein kunnolla solmuun. Ihan oikeasti, sanokoon laki mitä tahansa.
Näillä mietteillä annan henkisiä alapeukkuja niille, jotka haaveilevat työttömyyden nujertamista yrittäjyydellä, ja etenkin niille, jotka täysin asiantuntemattomina kehottelevat työttömiä lähtemään yrittäjiksi ja "luomaan oma työpaikkansa".
Täällä yksi masentunut.
3,5v työttömyyttä takana. Mulla ei ole edes mitään toivoa enää, olen 52v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko oman firman perustaminen mitään?
Ihan hirveän moni tälläkin palstalla sanonut hakeneensa töitä vuosia. Minustakin alkaa tuntumaan että valitsen itsekkin yrittäjyyden ja opiskelen sen mukaan. Olen yli kolmekymppisenä vasta päättänyt opiskella "paremman" ammatin mutta en uskalla opiskella mitään missä on jo valmiina työttömyyttä. Tuntuu että sitä onkin joka alallla.
Joten lähden opiskelemaan alaa jossa voi perustaa oman toiminimen.
Joo ei ole helppoa sekään tie mutta ainakin siinä voi yrittää tienata, toisin kuin työttömänä jos ei edes pääse yrittämään!Kertokaa nyt edes joku perusteluja alapeukuille.
En antanut sinulle alapeukkua, mutta jos olisin antanut, syy olisi se, etten uskoisi sinun tietävän, mistä puhut. Yrittäjäksi lähteminen ei ole ihan pelkkä ilmoitusasia, ja mitä pitempään on ollut työttömänä, sitä vähemmän resursseja ja uskallusta monella on.
Minä lähdin yrittäjäksi nelikymppisenä laittoman irtisanomisen jälkeen, kun ansiosidonnaiselle jääminen ei käynyt edes mielessä. Ensimmäinen vuosikymmen meni kivasti, mutta sitten alan kriisi vei työt. Minua ei hyväksytty hyvin pitkään aikaan työttömäksi työnhakijaksi, ja siinä odotellessa meni asunto ja kaikki muu omaisuus omanarvontuntoa ja luottotietoja myöten. Kun yrittäjä putoaa suojaverkkojen ohitse, hän on todella yksin, eikä ole edes puhetta mistään sovitelluista tukimuodoista, eikä edes toimeentulotukea saa, jos asiat menevät oikein kunnolla solmuun. Ihan oikeasti, sanokoon laki mitä tahansa.
Näillä mietteillä annan henkisiä alapeukkuja niille, jotka haaveilevat työttömyyden nujertamista yrittäjyydellä, ja etenkin niille, jotka täysin asiantuntemattomina kehottelevat työttömiä lähtemään yrittäjiksi ja "luomaan oma työpaikkansa".
Tämä. Tässä syy alapeukuille, kun joku kehottaa jotain näin absurdia. Mistä työtön repii pääomaa ja kehittää idean joka oikeasti toimii? Riskit on myös suuret eikä työttömällä ole varaa riskeerata yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Lokakuusta asti työttömänä ja ainoa huono puoli on se, ettei rahaa enää tule. Olen jo 60v ja työelämää takana lähes 40v niin tavallaan on mukavaa vähän huilata, mutta joka kuukausi mietin, että taas menetin niin ja niin paljon , kun en ole töissä.
Töissä ollessa pystyin säästämään toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa, mutta nyt menee kaikki mikä tulee vaikka kuinka yrittää elää vähällä. Aina tulee joku suurempi juttu joka maksaa lähes koko ansiosidonnaisen (esim joku remppa taloon) .
Työttömyys ei enää masenna, mutta muistan nuorena, että se olisi ollut kauhun paikka, jos olisi jäänyt työttömäksi.
Itse asiassa joskus muutaman viikon olinkin ja ehdin jo masentua/panikoitua täysin.
Olen kuntoutusalalla ja joskus 80-luvulla työpaikkoja oli valittavaksi asti, joten silloin oli helppo löytää uusi työpaikka.
Aivan eri asia olla työtön jos työuraa jo 40 vuotta takana. Entä jos tilanne on se, että työikää olisi vielä yli 30 vuotta, mutta työura ei edes kunnolla pääse alkamaan? On vitsit vähissä.
Alue: Aihe vapaa
Tosi hyvin olet päässyt haastatteluvaiheeseen jo !
Moni ei ole vuosiin päässyt edes haastatteluun asti.
Uskon että sinulla tärppää pian, älä nyt panikoi/ hae hädissäsi huonoon paikkaan.