Muita kellä työttömyys alkanut masentaa?
Mulla 5 kk työnhakua takana ja työttömyyttä. Maisteri olen, mutta minnekään en ole päässyt. Noin 8 haastattelua takana.. Nyt alkanut masentaa todella ja pelottaa miten jaksaa jaksaa hakea enää niin monien ei kiitos viestien jälkeen.. Mites muilla?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokakuusta asti työttömänä ja ainoa huono puoli on se, ettei rahaa enää tule. Olen jo 60v ja työelämää takana lähes 40v niin tavallaan on mukavaa vähän huilata, mutta joka kuukausi mietin, että taas menetin niin ja niin paljon , kun en ole töissä.
Töissä ollessa pystyin säästämään toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa, mutta nyt menee kaikki mikä tulee vaikka kuinka yrittää elää vähällä. Aina tulee joku suurempi juttu joka maksaa lähes koko ansiosidonnaisen (esim joku remppa taloon) .
Työttömyys ei enää masenna, mutta muistan nuorena, että se olisi ollut kauhun paikka, jos olisi jäänyt työttömäksi.
Itse asiassa joskus muutaman viikon olinkin ja ehdin jo masentua/panikoitua täysin.
Olen kuntoutusalalla ja joskus 80-luvulla työpaikkoja oli valittavaksi asti, joten silloin oli helppo löytää uusi työpaikka.
Aivan eri asia olla työtön jos työuraa jo 40 vuotta takana. Entä jos tilanne on se, että työikää olisi vielä yli 30 vuotta, mutta työura ei edes kunnolla pääse alkamaan? On vitsit vähissä.
Vitsit on vähissä siinäkin, kun on tehnyt töitä pienehköllä palkalla 25 vuotta ja jää työttömäksi, kun pitäisi vielä kerryttää eläkettä 10-20 vuoden ajan. Minimieläkkeelle jäämistä ei odottele ilolla.
Nro 17
Sama homma minullakin. Itsellä päättyi palkkatuettu työ vuoden 2019 marraskuussa, ja siitä alkaen olen ollut taas työttömänä (ennen tuota palkkatukityötä olin 3 ja puoli vuotta työttömänä).
Hakemuksia on tullut tässä viime vuoden alusta asti lähetettyä useisiin mielenkiintoisiin paikkoihin, mutta en viime vuoden aikana päässyt kertaakaan edes haastatteluun. Tiedä sitten johtuiko koronasta vai mistä.
Todella turhauttavaa kieltämättä.
Tätä eliitti haluaa. 1 000 000 työtöntä ei tunnu missään jotta saadantyömuurahaiset pysymään nöyrinä. Mutta kosto on tuleva yllättävältä taholta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa omaan persoonaan. Pakota lähimmäisesi kertomaan huonot puolesi. Tiedän useita korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei riitä töitä koska persoonassa mättää jokin. Ja sitten taas niitä matalasti koulutettuja jotka ovat karismaattisia ja sukkelia ja miellyttävän oloisia/näköisiä joille riittää hommia.
Huoh. Usko tai älä ihan normaalitkin ihmiset voi olla työttöminä. Kuule jopa ne "hyvät tyypit"
Näinpä. Ja täystohelo voi saada työtä, jos on tarpeeksi hyvä valehtelemaan ja lipeväkielinen. Eiköhän se, että työelämässä tapahtuu virheitä, tahallisia ja tahattomia, kavalluksia, kiusaamiset, valituksen huonosta palvelusta tai asioiden hoitamatta jättämisestä yms. kerro että virherekryjä tehdään paljon. Kyllä jokaisen, joka väittää että osaajille riittää aina töitä ja parhaat valitaan, epäilee kuuluvan juuri näihin ryhmiin. Aika tyhmähän se on, joka väittää että työt menee aina parhaalle, kun näitä em. asioita tapahtuu jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa omaan persoonaan. Tiedän useita korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei riitä töitä koska persoonassa mättää jokin. Ja sitten taas niitä matalasti koulutettuja jotka ovat karismaattisia ja sukkelia ja miellyttävän oloisia/näköisiä joille riittää hommia.
Millä tavalla persoonallisuuden piirteet vaikuttavat työssä suoriutumiseen? Eikö se riitä, että suorittaa työtehtävät hyvin?
Nyt eletään poikkeuksellisia aikoja. Monessa paikassa on rekrytointikielto ja lisäksi työttömiä on ennätysmäärä. Ei tämä johdu siitä että olisit huono ehdokas, nyt on vain huonot ajat.
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeuksellisia aikoja. Monessa paikassa on rekrytointikielto ja lisäksi työttömiä on ennätysmäärä. Ei tämä johdu siitä että olisit huono ehdokas, nyt on vain huonot ajat.
Viimeiset 30 vuotta on ollut huonot ajat. Eikä parempaa ole näköpiirissä.
Tuossa jonkun edellä ehdottamaa yrittäjäksi rupeamista en suosittele, sillä tempulla käytännössä luovut sosiaaliturvastasi lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeuksellisia aikoja. Monessa paikassa on rekrytointikielto ja lisäksi työttömiä on ennätysmäärä. Ei tämä johdu siitä että olisit huono ehdokas, nyt on vain huonot ajat.
Viimeiset 30 vuotta on ollut huonot ajat. Eikä parempaa ole näköpiirissä.
Tuossa jonkun edellä ehdottamaa yrittäjäksi rupeamista en suosittele, sillä tempulla käytännössä luovut sosiaaliturvastasi lopullisesti.
Selitin edelllisellä sivulla yrittäjäksi ryhtymisen todellisuuden ja uskomusten eroja. Sinun väittämääsi korjaan siten, että yrittäjä ei luovu sosiaaliturvasta lopullisesti. Minä pääsin sosiaaliturvan piiriin sen jälkeen, kun olin ollut kokonaan tuloton yli kolme vuotta, eikä minulla ollut enää mitään rahaksi muutettavaa omaisuutta. Jos omaisuutta ei ole, mutta maksuhäiriömerkintöjäkään ei ole, kehotetaan menemään luottokortin kanssa matkustajakotiin. "Mutta etkö sinä voi joltain kaverilta --" on yleinen keskustelunavaus. Oli säästöjä tai ei, kaikki on käytettävä, ennen kuin sosiaaliturvaa aletaan harkita.
Voin kertoa, että viisikymppisenä ei nollasta aloittaminen enää onnistu varsinkaan silloin, kun taustalla on muutama vuosi työttömänä ja sitä ennen vuosikymmen epäonnistumiseen päättynyttä yritystoimintaa. Koulutus on kunnossa ja suositukset loistavat, mutta valinta osuu kummasti aina vain johonkuhun muuhun.
Nro 17
Juu ei meillä huono selkäisillä siivojillakaan töitä riitä. Lääkäri torppas tarjoilijan hommat ja kokin hommat ei kiinnosta, kun olen sitä tehnyt jo 21 vuotta ihan muuten vaan kotona. Eli elän välissä ja "odotan" joko eläkettä tai vaihtoehtoisesti auton alle jäämistä. Veikkaan että auton alle jääminen on todennäköisempi vaihtoehto. Tämän alempia hommia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko oman firman perustaminen mitään?
Ihan hirveän moni tälläkin palstalla sanonut hakeneensa töitä vuosia. Minustakin alkaa tuntumaan että valitsen itsekkin yrittäjyyden ja opiskelen sen mukaan. Olen yli kolmekymppisenä vasta päättänyt opiskella "paremman" ammatin mutta en uskalla opiskella mitään missä on jo valmiina työttömyyttä. Tuntuu että sitä onkin joka alallla.
Joten lähden opiskelemaan alaa jossa voi perustaa oman toiminimen.
Joo ei ole helppoa sekään tie mutta ainakin siinä voi yrittää tienata, toisin kuin työttömänä jos ei edes pääse yrittämään!Kertokaa nyt edes joku perusteluja alapeukuille.
En antanut sinulle alapeukkua, mutta jos olisin antanut, syy olisi se, etten uskoisi sinun tietävän, mistä puhut. Yrittäjäksi lähteminen ei ole ihan pelkkä ilmoitusasia, ja mitä pitempään on ollut työttömänä, sitä vähemmän resursseja ja uskallusta monella on.
Minä lähdin yrittäjäksi nelikymppisenä laittoman irtisanomisen jälkeen, kun ansiosidonnaiselle jääminen ei käynyt edes mielessä. Ensimmäinen vuosikymmen meni kivasti, mutta sitten alan kriisi vei työt. Minua ei hyväksytty hyvin pitkään aikaan työttömäksi työnhakijaksi, ja siinä odotellessa meni asunto ja kaikki muu omaisuus omanarvontuntoa ja luottotietoja myöten. Kun yrittäjä putoaa suojaverkkojen ohitse, hän on todella yksin, eikä ole edes puhetta mistään sovitelluista tukimuodoista, eikä edes toimeentulotukea saa, jos asiat menevät oikein kunnolla solmuun. Ihan oikeasti, sanokoon laki mitä tahansa.
Näillä mietteillä annan henkisiä alapeukkuja niille, jotka haaveilevat työttömyyden nujertamista yrittäjyydellä, ja etenkin niille, jotka täysin asiantuntemattomina kehottelevat työttömiä lähtemään yrittäjiksi ja "luomaan oma työpaikkansa".
Teen töitä markkinoinnissa ja autan mm. pienyrityksiä. Ei riitä, että pistää yrityksen pystyyn ja osaa tehdä jotain. Pitää olla laskutus, markkinointi, verkkosivut ja mobillisivut, mahdollinen verkkokauppa omine mutkineen, asiakkaiden haaliminen, sosiaalisen median presenssi, asiakaspalvelu sähköinen-kirjallinen-puhelin-some, on suunniteltava logot ja yrityksen brändi (värit, fontit, arvot). On tehtävä uutiskirjeitä, mielellään blogeja, ja markkinointia sen eri muodoissa, että saadaan niitä uusia asiakkaita, että ihmiset tuolla tietävät, että sinä palveluinesi/tuotteinesi olet olemassa. Nykyisin on vielä yritettävä päästä mahdollisimman hyvin Googlen haussa etusivulle markkinointi- ja mainosanalytiikan avulla. Tarkoittaa siis sitä, että jos joku googlaa vaikka "ikkunatiivisteet Helsinki" niin sinun firmasi pomppaisi siellä heti esiin.
Kaikki tämä maksaa ja jokaiseen tuohon tarvitaan omaa ammatillista osaamista. Meidän firmassa on erikseen ihmiset markkinointiin, asiakkaiden haalimiseen, google analytikkaan, verkkosivujen rakentamiseen, verkkokaupan rakentamiseen, sosiaalisen median markkinointiin, sosiaalisen median viestintään, markkinointiviestintään, laskutukseen ja tilitykseen, brändäämiseen, blogeihin, firman viestintään, uutiskirjeisiin, grafiikkaan, logoihin jne.
Yrittäjällä tulee olla massia, että hän saa ostettua nämä palvelut tai helvetisti omaa osaamista taustalla. Harvoin vaan se, että tekee itse, tekee hyvää jälkeä. Voisinhan minäkin leikata hiukseni ja muiden hiukset, mutta ei niistä kampaamolaatua tule ja en tosiaankaan voi moisilla räpellyksillä yrittää mainostaa itseäni.
Työttömyys ei haittaa, mutta helvetillinen verotus. Maksan ansiosidonnaisesta 10% enemmän veroa, kuin työssäkäydessä. Todellisuudessa käteen jää lähes puolet vähemmän rahaa.
Kulut ovat melkein samat. Tosin jätän, nyt pari ateriaa välistä, niin vähän kevenee rahan meno. Eikä bensaa tarvitse tankata 300 eurolla kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Lokakuusta asti työttömänä ja ainoa huono puoli on se, ettei rahaa enää tule. Olen jo 60v ja työelämää takana lähes 40v niin tavallaan on mukavaa vähän huilata, mutta joka kuukausi mietin, että taas menetin niin ja niin paljon , kun en ole töissä.
Töissä ollessa pystyin säästämään toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa, mutta nyt menee kaikki mikä tulee vaikka kuinka yrittää elää vähällä. Aina tulee joku suurempi juttu joka maksaa lähes koko ansiosidonnaisen (esim joku remppa taloon) .
Sinua nyt ei voi kauheasti sääliä. Olet tehnyt 40 vuotta työtä ja ollut vasta 4 kk työttömänä. Kerrot säästäneesi noin 1600 eur/kk. Palkkasi on täytynyt olla aika hyvä, jos tuohon olet kyennyt, samoin kuin tämän hetkisen ansiosidonnaisen. Silti sanot, että kaikki menee mikä tulee ja kummasti on myös vain neljän kk:n aikana sinulla niin paljon remppaa ja muuta menoa, ettei tuosta hyvästä ansiosidonnaisesta jää mitään.
Mihin hassasit työvuosiesi aikana kaikki säästösi, jos nyt jo tunnet olosi köyhäksi? Ei luulisi olevan mitään ongelmaa maksaa noita remppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokakuusta asti työttömänä ja ainoa huono puoli on se, ettei rahaa enää tule. Olen jo 60v ja työelämää takana lähes 40v niin tavallaan on mukavaa vähän huilata, mutta joka kuukausi mietin, että taas menetin niin ja niin paljon , kun en ole töissä.
Töissä ollessa pystyin säästämään toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa, mutta nyt menee kaikki mikä tulee vaikka kuinka yrittää elää vähällä. Aina tulee joku suurempi juttu joka maksaa lähes koko ansiosidonnaisen (esim joku remppa taloon) .
Sinua nyt ei voi kauheasti sääliä. Olet tehnyt 40 vuotta työtä ja ollut vasta 4 kk työttömänä. Kerrot säästäneesi noin 1600 eur/kk. Palkkasi on täytynyt olla aika hyvä, jos tuohon olet kyennyt, samoin kuin tämän hetkisen ansiosidonnaisen. Silti sanot, että kaikki menee mikä tulee ja kummasti on myös vain neljän kk:n aikana sinulla niin paljon remppaa ja muuta menoa, ettei tuosta hyvästä ansiosidonnaisesta jää mitään.
Mihin hassasit työvuosiesi aikana kaikki säästösi, jos nyt jo tunnet olosi köyhäksi? Ei luulisi olevan mitään ongelmaa maksaa noita remppoja.
Samaa mietin, mutta köyhyys on nähtävästi suhteellista...
Joo, masentaa. Vasta muutama kuukausi takana, mutta turhauttaa kun työhakemuksiin ei edes vastata. Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta, joten työn pitäisi löytyä samalta paikkakunnalta ettei heidän hoitopäivät veny kohtuuttomiksi. Onneksi miehellä on paljon töitä, joten taloudelliset huolet eivät ole niin kovat. Mutta itsellä on olo, että en kelpaa ja olen turha. Ikää vasta 35 joten kyllä tässä pitäisi olla vielä työuraa jäljellä. Kun 6v sitten jäin pois työelämästä lapsia tekemään, en voinut kuvitellakaan että olisi näin vaikea työllistyä. Olen kuitenkin ihan matalapalkka-alalla ollut töissä että mitään asiantuntijatöitä en edes havittele. Nyt etsitään kesätyöntekijöitä ja arvatkaapa kumman ne palkkaa mieluummin, 20v opiskelija vai 35v äidin? No jep.
Hanki vaikka ravintola-alan koulutus ja lähde enstalvena Lappiin hommiin.