Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.

Nyt niistä puhetta ollut vain siksi että hallitus ajaa laumasuojaa, lapset tehokkaita viruksen levittäjiä.

Eihän kaupungeissakaan kaikilla mitään erityisiä harrastuksia ole. Kunhan käyvät toisten lasten kanssa leikkimässä nuoremmat, mitä milloinkin ja pelaamassa, mitä milloinkin vähän vanhemmat.

Frisbeegolf nyt kaikkien ikäisten suosikki taitaa olla, siinä missä kestosuosikki luistelu/lätkä, mutta eihän ne "harrasta" jolleivat johonkin joukkueeseen kuulu vaikka koko päivän kuitenkin leikkisivät tai pelaisivat.

Eikö kavereiden näkeminen koulupäivän aikana riitä?

Niin, nyt eletään kaupungeissakin kuten maalla. Käydään töissä ja koulussa, syödään ja möllötetään. Ketään ei tavata, missään ei käydä, mitään ei suunnitella. Pärjätään, ja se riittää.

Milloin se on tuollaiseksi muuttunut? Olen syntynyt ja lapsuuteni kasvanut maaseudulla, ja mulla oli useita harrastuksia. Laskettelin, luistelin, ratsastin, pelasin sulkapalloa, lauloin kuorossa, soitin sekä pianoa että viulua, maalasin posliinia. Kaikki ohjattuja harrastuksia. Kaikkiin kuskattiin.

Lastensuojeluilmoitus kaikista, jotka valittavat, etteivät pärjää lastensa kanssa ilman harrastustarjoilua. Saavat sitten heille kohdennettua apua.

Lapsia on nykyään keskikokoisissakin kunnissa sen verran vähän, ettei mitään isoja ryhmiä (esim. kuoro) vaativia harrastuksia vaan saada aikaiseksi. Omassa kunnassa ryhmän vaativia harrastuksia on tällä hetkellä tasan 1. Useampaan ei riitä nuoria.

Mopoilu, tietokonepelit, ratsastus ja lentopallo taitavat olla tavallisimmat harrasteet. Suuri osa asuu kuitenkin sen verran syrjässä, ettei liikkumista vaativia harrastuksia ole.

Ikävää, että teillä siellä maalla ei lapsilla ja nuorilla ole mahdollisuuksia harrastaa. Meillä täällä keskikokoisessa etelä-suomalaisessa kaupungissa ne ovat osa arkea, ja on suuri harmi noille teineille etteivät pääse soittamaan tai treenaamaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Milloin se on tuollaiseksi muuttunut? Olen syntynyt ja lapsuuteni kasvanut maaseudulla, ja mulla oli useita harrastuksia. Laskettelin, luistelin, ratsastin, pelasin sulkapalloa, lauloin kuorossa, soitin sekä pianoa että viulua, maalasin posliinia. Kaikki ohjattuja harrastuksia. Kaikkiin kuskattiin.

Mietin samaa, tosin ei täällä joka paikkaan kuljetella. Tuossa on lammella luistinrata, porukalla pidetään se avoinna ja valotkin löytyy. Kaupungissa on luistelukentät suljettu. Jalkapallokenttä löytyy sekin 2 km päästä, samoin teatteri- ja sirkuskerhot.

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

Pääkaupunkiseutu oikein kerjää ja nopeuttaa kakkosvaiheeseen siirtymistä. Miksi he sitä toivovat?

Vierailija kirjoitti:

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

Kuuluu olevan jo ihan mielenterveysongelmia, kun 2 kk on harrastukset olleet poikki.

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseutu oikein kerjää ja nopeuttaa kakkosvaiheeseen siirtymistä. Miksi he sitä toivovat?

Ei tässä kauaa enää mene kun ne harrastukset taas katkaistaan ja entistä tiukemmat rajoitukset tulevat voimaan. Niitä kai ne nyt sitten toivoo ja odottaa.

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Selvästi maalaiset ja kaupunkilaiset ovat omat lajinsa. Kummallakin on oma lajityypillinen käytöksensä, jotka poikkeavat toisistaan.

Ap on imbesilli.

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ja tämä liittyy lasten ja nuorten harrastustoimintaan miten...? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Ap on imbesilli.

Vähän yksinkertainen ja näköalaton maalainen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..

Riippuu persoonallisuudesta. Sosiaaliset tarvitsevat paljon ulkoisia virikkeitä ja tapahtumia. Introvertimmat pärjäävät koulun/ työn tuomalla sosiaalisella toiminnalla, ja monelle se riittää. Maalla voi omalta pihalta lähteä hiihtämään, kaupungissa joutuu lähteä autolla ajamaan.

Kyse on siitä, minkälaiseen elämäntyyliin on tottunut. Toisilla tavoitteellinen, ohjattu urheilu on se, mihin on totuttu ja mistä saa kicksejä. Kun se on viety pois, turha siinä hehkuttaa 14-vuotiaalle, että nyt lähdet äidin kanssa hiihtämään ja se on ihan yhtä kivaa.

Ei se tuosta rikki ole mennyt ja meidän pojalla tuskin järkyttää mielenterveyttä, mutta on sääli nähdä miten urheilullisesta nuoresta on tullut vähän apaattinen puhelimen plärääjä. Jos tätä jatkuisi vielä koko kevään, olisi ehkä vaikea saada enää treenaamaan 4 x viikossa.