Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.

Harrastukset on ollu tauolla, eikä tartuntojen määrä niiden vuoksi ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Nyt hallitus jo välättelee viime kevään kaltaista sulkua. Erittäin hyvä, että lapset pääsevät edes hetkeksi harrastamaan, ennen kun tuo viime kevään tilanne toistuu. Kun sehän siis toistuu harrastuksista huolimatta, kun nyt jo sitä ennakoivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

Kuuluu olevan jo ihan mielenterveysongelmia, kun 2 kk on harrastukset olleet poikki.

Kai siinä jo lapsikin kärsii, kun vanhemmat hyppivät seinille.

Kun on lapsesta asti harrastanut, on nuoren sosiaalinen elämä aika lailla sen harrastuksen ympärillä. Ja se on se elämä mihin on tottunut, niin nuori jää aika tyhjän päälle kun yhtäkkiä kaikki kielletään. Lukio etänä, harrastukset kielletään, mihinkään ei olisi suotavaa mennä hengailemaan, elämä onkin yhtäkkiä ihan jotain muuta kuin siihen asti. Nuorella ei vielä ole elämään samanlaista perspektiiviä kuin aikuisella, joten kaikki tämä voi tuntua maailmanlopulta.

Eikä tässä harrastuasiassa pikkulapset kärsi, vaan vähän isommat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

Kuuluu olevan jo ihan mielenterveysongelmia, kun 2 kk on harrastukset olleet poikki.

Kai siinä jo lapsikin kärsii, kun vanhemmat hyppivät seinille.

Tässä olet erittäin oikeassa. Joutuvat ne aikuiset olemaan lastensa kanssa myös arki-iltaisin. Kovaahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ja tämä liittyy lasten ja nuorten harrastustoimintaan miten...? 🤔

No siten, että kyseisten mukulat opetetaan pienestä pitäen levottomiksi maailmalla luuhaajiksi. Heti itku kurkussa, jos joutuu olemaan kotona

Pätijävanhemmat ei anna edes pandemian estää menestykden tavotteluaan.

Siitähän siinä on kyse että lapset pakotetaan joka ilta jonkun hsrrastuksen pariin.

Harrastuksen pitäisi antaa voimaa ja iloa elämään, noiden lapsille se tuo vain paineita ja stressiä elämään, kun pitää tavotella sitä menedtystä ja täydellisyyttä johon vanhemmat ja valmentaja pakottaa.

Veikkaanpa että useimmat lapset toivoisi ettei harrastuspaikkoja avattaisi enää koskaan.

Harrastuksia voi olla myös ilman ohjattuja harrastuksia. Minä kasvoin keskisuuressa kaupungissa, joten harrastusryhmiä olisi varmaan ollut tarjolla, jos olisi kiinnostanut. Ei vaan kiinnostanut. Soittotunneilla kävin, mutta musiikkia nyt pystyy harrastamaan/harjoittelemaan ihan kotonakin. Sen lisäksi piirsin, maalasin, luin, kirjoitin, ompelin, valokuvasin, lauloin, kävin juoksulenkeillä, leivoin. Samaa harrastan nykyäänkin, ja nykyään kaikki tuo on kotona vielä helpompaa, koska kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin löytyy netistä vastaus.

En sano, että kaikkien pitäisi olla introvertteja ja tyytyväinen tällaiseen yksinäiseen harrastamiseen, mutta eihän tämän nyt ole tarkoitus olla mikään pysyvä tila. Pointtini nyt vain on, että kotonakin voi varsin hyvin harrastaa monipuolisesti.

Minun harrastukseni ovat aina olleet luomispainotteisia, mutta kaikissa urheiluharrastuksissa on jotain keinoja ylläpitää kuntoa ilman lajierityistä harjoittelua. Ja ken tietää, ehkä tekisi hyvää sille lentopalloilijallekin vaikka ottaa vähän luontokuvia lenkkeillessään. Ei kai siinä mitään tässä tilanteessa häviäkään, jos edes kokeilee jotain uusia harrastuksia?

Mutta tiedän jo etukäteen, että löytyy sata syytä, miksi kaikki muu paitsi juuri ne jokaviikkoiset lentopalloharkat ovat ihan p*skaa ja elämä on tästä lähtien ihan pilalla.

Puhu vain omasta puolestasi. Kyllä täällä maalla, missä asumme, lapset harrastavat. Ja koronarajoitukset hankaloittavat harrastuksia yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Kun on lapsesta asti harrastanut, on nuoren sosiaalinen elämä aika lailla sen harrastuksen ympärillä. Ja se on se elämä mihin on tottunut, niin nuori jää aika tyhjän päälle kun yhtäkkiä kaikki kielletään. Lukio etänä, harrastukset kielletään, mihinkään ei olisi suotavaa mennä hengailemaan, elämä onkin yhtäkkiä ihan jotain muuta kuin siihen asti. Nuorella ei vielä ole elämään samanlaista perspektiiviä kuin aikuisella, joten kaikki tämä voi tuntua maailmanlopulta.

Eikä tässä harrastuasiassa pikkulapset kärsi, vaan vähän isommat lapset.

Niin. Ja ne pk-seudun harrastukset avattiin sitten kaikille, myös niille 4-vuotiaille, jotka tarvitsevat aikuisen mukaan auttamaan pukemisessa. Siellä sitä hierotaan koronaa täysissä pukkareissa. Olisivat jättäneet alle kouluikäisten harrastukset edes kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, minkälaiseen elämäntyyliin on tottunut. Toisilla tavoitteellinen, ohjattu urheilu on se, mihin on totuttu ja mistä saa kicksejä. Kun se on viety pois, turha siinä hehkuttaa 14-vuotiaalle, että nyt lähdet äidin kanssa hiihtämään ja se on ihan yhtä kivaa.

Ei se tuosta rikki ole mennyt ja meidän pojalla tuskin järkyttää mielenterveyttä, mutta on sääli nähdä miten urheilullisesta nuoresta on tullut vähän apaattinen puhelimen plärääjä. Jos tätä jatkuisi vielä koko kevään, olisi ehkä vaikea saada enää treenaamaan 4 x viikossa.

Joukkuelajien ja muun seuratoiminnan parissa on iso määrä ihan tavallisia nuoria, ja sitten niitä lahjakkaampia, jotka kilpailee sm-tasolla ja tähtää ammattilaiseksi. Minusta on ihan ajattelematonta vähättelyä joidenkin somekiukku, että ihan hyvin voi nyt vuoden pitää taukoa, ja kyllä kivien nostelu on hyvää liikuntaa. Eniten tämä asia tuntuu häiritsevän ihmisiä, jotka eivät harrasta mitään tai joiden nuoret ei käy missään. Silloin tuollainen tavoitteellinen urheilu on tosi vieras asia, eikä sitä ymmärretä yhtään, mutta kieltää se pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että teillä siellä maalla ei lapsilla ja nuorilla ole mahdollisuuksia harrastaa. Meillä täällä keskikokoisessa etelä-suomalaisessa kaupungissa ne ovat osa arkea, ja on suuri harmi noille teineille etteivät pääse soittamaan tai treenaamaan yhdessä.

No tuo aloittaja asuu jossain ihme korvessa. Mekin asutaan maalla ja harrastuksia on vaikka muille jakaa. 

Kunta on reilun 10 000 asukkaan kokoinen ja harrastaa voi vauvasta lähtien(vauvauinti/muskari ym) .

On uimahallit, jääkiekko-keilahalli, kesäteatteria, kansalaisopistossa lapsille vaikka mitä piirejä(taide, käsityö, piano/kitara baletti, tanssi ym ym), muusiikkiopisto, ym ym.

Nyt toki kaikki tauolla koronan takia.  Ja meiltäkin matkaa tulee noihin kaikkiin vain muutama kilometri.

Turha aina yleistää, että maalla kaikki asuu 50km päässä lähimmästä kaupasta ja koulusta.

Näin on ehkä Lapissa, missä matkat on oikeasti pitkät, mutta ei välttämättä missään muualla päin Suomea  yleisesti näin ole.

Vierailija kirjoitti:

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

No eivät vahingoitu, vain ulisevien snobivanhampien ego kärsii.

Niin näyttää monrsta stadilaisestakin! Eivät kaikki lapset ja nuoret käy harrastamassa ohjatusti vaan ovat ulkona kavereitten kanssa pihoilla ja luonnossa, jota täälläkin riittää. Kust joku sanoi tv:ssä että on trvallisempaa että käyvät harrastuksissa kuin että hengailevat ostareissa. En usko että ne hengailijat ovat niitä jotka muutoin kävisi harrastuksissa.

AP on kyllä hieman hakoteillä, koska kyllä pienilläkin paikkakunnilla useilla lapsilla on harrastuksia.

Itsekään en ole samaa mieltä etenkään nuorison harrastusryhmien avaamisesta, mutta ymmärrän hyvin, mistä se kumpuaa. Pk-seudulla asunnot ovat pieniä eikä niihin kuulu pihaa. Julkinen tila ei on rakennettua, tiivistä ja paikoin turvatonta ympäristöä. Turhautunut ja tylsistynyt nuoriso ajautuu nopeammin A) huonoille teille B) isoihin porukoihin notkumaan ilman maskeja tässä ympäristössä kuin harvaan asutulla seudulla, jossa on vapaasti käytettävissä olevaa lääniä olla ja urheilla, lunta talviulkoilun tueksi ja samasta naapurustosta ei löydy 80 teiniä seuraksi hengailuun ostarin kulmalla, vaikka siellä vähän notkuttaisiinkin.

Pienempien lasten tilanne taas on varmaan enemmän kiinni fyysisen energian purkamisen tarpeesta. Edelleen ei ole sitä omaa pihaa ja monella asuinalueella ympäristöön ei voi päästää itsekseen seikkailemaan (toisaalta toki on keskellä Helsinkiäkin naapurustoja, jossa alakouluikäiset voi ihan hyvin käydä keskenään pulkkamäessä, mutta ei siis kaikkialla). Lasten liikuttaminen vaatii aikuisilta enemmän vaivannäköä kuin maalla, jossa ne tuupataan ulos ja luonnollisemassa ympäristössä löytyy puuhaa.

Näkyy jo täällä pikkukaupungissa Uudellamaalla, lähiössä pikkulapset lumikasoissa, teinit pulkkamäessä jne. Keskustassa yläaste- ja lukioikäiset hytisee marketin katoksessa isossa porukassa ilman maskeja.

Vierailija kirjoitti:

Pätijävanhemmat ei anna edes pandemian estää menestykden tavotteluaan.

Siitähän siinä on kyse että lapset pakotetaan joka ilta jonkun hsrrastuksen pariin.

Harrastuksen pitäisi antaa voimaa ja iloa elämään, noiden lapsille se tuo vain paineita ja stressiä elämään, kun pitää tavotella sitä menedtystä ja täydellisyyttä johon vanhemmat ja valmentaja pakottaa.

Veikkaanpa että useimmat lapset toivoisi ettei harrastuspaikkoja avattaisi enää koskaan.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Pätijävanhemmat ei anna edes pandemian estää menestykden tavotteluaan.

Siitähän siinä on kyse että lapset pakotetaan joka ilta jonkun hsrrastuksen pariin.

Harrastuksen pitäisi antaa voimaa ja iloa elämään, noiden lapsille se tuo vain paineita ja stressiä elämään, kun pitää tavotella sitä menedtystä ja täydellisyyttä johon vanhemmat ja valmentaja pakottaa.

Veikkaanpa että useimmat lapset toivoisi ettei harrastuspaikkoja avattaisi enää koskaan.

Ihanko oikeasti ajattelet, että useimmat lapset harrastaa pakotettuna? Käsittämätön ajatusmalli.

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksia voi olla myös ilman ohjattuja harrastuksia. Minä kasvoin keskisuuressa kaupungissa, joten harrastusryhmiä olisi varmaan ollut tarjolla, jos olisi kiinnostanut. Ei vaan kiinnostanut. Soittotunneilla kävin, mutta musiikkia nyt pystyy harrastamaan/harjoittelemaan ihan kotonakin. Sen lisäksi piirsin, maalasin, luin, kirjoitin, ompelin, valokuvasin, lauloin, kävin juoksulenkeillä, leivoin. Samaa harrastan nykyäänkin, ja nykyään kaikki tuo on kotona vielä helpompaa, koska kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin löytyy netistä vastaus.

En sano, että kaikkien pitäisi olla introvertteja ja tyytyväinen tällaiseen yksinäiseen harrastamiseen, mutta eihän tämän nyt ole tarkoitus olla mikään pysyvä tila. Pointtini nyt vain on, että kotonakin voi varsin hyvin harrastaa monipuolisesti.

Minun harrastukseni ovat aina olleet luomispainotteisia, mutta kaikissa urheiluharrastuksissa on jotain keinoja ylläpitää kuntoa ilman lajierityistä harjoittelua. Ja ken tietää, ehkä tekisi hyvää sille lentopalloilijallekin vaikka ottaa vähän luontokuvia lenkkeillessään. Ei kai siinä mitään tässä tilanteessa häviäkään, jos edes kokeilee jotain uusia harrastuksia?

Mutta tiedän jo etukäteen, että löytyy sata syytä, miksi kaikki muu paitsi juuri ne jokaviikkoiset lentopalloharkat ovat ihan p*skaa ja elämä on tästä lähtien ihan pilalla.

Sä missasit sen pointin, noissa ohjatuissa harrastuksissa nuorille on tärkeätä juurikin ne kaverit ja se yhteisö. Ei siis yksin harrastaminen, vaan siinä yhdessä muiden kanssa.

Ootte vaan kateellisia kun ette itse jaksa harrastaa tai ei ole rahaa mihinkään. :D Oishan se kivaa, että kaikki olisi samanlaisia laiskiaisia, niin ei tulisi niin paha mieli somea selatessa.

Totta kai kyse on siitä, millaiseen elämäntyyliin on tottunut.

Mutta mitä jos vaikkapa varakas yrittäjäperhe menee konkurssiin, ja lapsi tai nuori menettää kalliit vaatteensa, joutuu jakamaan huoneen pikkusisaruksen kanssa ja tyytymään halvempaan teknologiaan, ja kaiken lisäksi ei ole enää varaa huippukalliiseen harrastukseen, niin miten ihmeessä siihen kaikkeen sopeudutaan, jos väliaikaiset kansainvälisen pandemian aiheuttamat vastoinkäymisetkin ovat ihan ylitsepääsemättömiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksia voi olla myös ilman ohjattuja harrastuksia. Minä kasvoin keskisuuressa kaupungissa, joten harrastusryhmiä olisi varmaan ollut tarjolla, jos olisi kiinnostanut. Ei vaan kiinnostanut. Soittotunneilla kävin, mutta musiikkia nyt pystyy harrastamaan/harjoittelemaan ihan kotonakin. Sen lisäksi piirsin, maalasin, luin, kirjoitin, ompelin, valokuvasin, lauloin, kävin juoksulenkeillä, leivoin. Samaa harrastan nykyäänkin, ja nykyään kaikki tuo on kotona vielä helpompaa, koska kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin löytyy netistä vastaus.

En sano, että kaikkien pitäisi olla introvertteja ja tyytyväinen tällaiseen yksinäiseen harrastamiseen, mutta eihän tämän nyt ole tarkoitus olla mikään pysyvä tila. Pointtini nyt vain on, että kotonakin voi varsin hyvin harrastaa monipuolisesti.

Minun harrastukseni ovat aina olleet luomispainotteisia, mutta kaikissa urheiluharrastuksissa on jotain keinoja ylläpitää kuntoa ilman lajierityistä harjoittelua. Ja ken tietää, ehkä tekisi hyvää sille lentopalloilijallekin vaikka ottaa vähän luontokuvia lenkkeillessään. Ei kai siinä mitään tässä tilanteessa häviäkään, jos edes kokeilee jotain uusia harrastuksia?

Mutta tiedän jo etukäteen, että löytyy sata syytä, miksi kaikki muu paitsi juuri ne jokaviikkoiset lentopalloharkat ovat ihan p*skaa ja elämä on tästä lähtien ihan pilalla.

Sä missasit sen pointin, noissa ohjatuissa harrastuksissa nuorille on tärkeätä juurikin ne kaverit ja se yhteisö. Ei siis yksin harrastaminen, vaan siinä yhdessä muiden kanssa.

Onneksi siis kavereiden kanssa ei ole kiellettyä viettää aikaa!