Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä olisi "kunniallinen" ikä alkaa vapaaherraksi eli jäädä pois töistä ja alkaa harrastella (omilla varoillaan)?
17.01.2021 |
Eli ei hakisi mitään tukia ja korvauksia vaan eläisi säästöillään/sijoitustuotoilla tms. Vähän nuorelta näin reilu 5-kymppisen näkökulmasta tuntuu haaveet "eläköityä" 35-vuotiaana tms. mitä jotkut optimistiset sijoittajanuoret välillä kertovat. "Täytyyhän sun nyt sitten jotain tehdä, ethän sä voi vaan olla" sanottaisiin varmasti. Eläkkeellä jäävälle ei yleensä sanota noin. Missä iässä voi vaan olla?
Kommentit (33)
Kun pääsee kortistoon, eli 18-vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkkeeseen n. 6 vuotta. Olen tehnyt sen verran ahkerasti töitä, että tienannut saman verran ylimääräistä ylitöillä yms. että nyt ansainnut sen verran, mikä koko työuran "odotusarvo". Jokin epämääräinen sisäinen ääni sanoo, ettei täysin ok nyt töitä lopettaa. Toki pienentää eläkettä, mutta siihenkin varaa.
Jos omilla rahoilla elää niin miksi edes mennä töihin...
Sitten kun on siihen varaa + kun siltä tuntuu.
Kuolinvuoteella varmaan harmittaa kun ei tullut tehtyä enemmän töitä. Ja kuolemahan voi tulla minkä ikäisenä tahansa 0-100.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä...? En minä kävisi päivääkään töissä, jos olisi varaa elää työttömänä??? Ja ihan se ja sama mulle, mitä muut siihen sanoisi.
Onhan työelämä ehkä kokemisen arvoista mutta lopulta se on vain tuotantoa ja kompensaatiota kulutusta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä...? En minä kävisi päivääkään töissä, jos olisi varaa elää työttömänä??? Ja ihan se ja sama mulle, mitä muut siihen sanoisi.
Ihan ok, mutta et välttämättä edusta suurta enemmistöä.
Kumpaa tässä nyt kysyttiin, sitä että milloin voi "vaan olla" vai että milloin voi "alkaa harrastella"?
Nämä on kaksi aika eri asiaa. Vaan oleminen ei taida olla kunniallista muutoin kuin kuolemansairaalle viimeisinä hetkinään.
Harrastelu sen sijaan voi pitää sisällään esim tärkeää vapaaehtoistyötä, hyödyllisten keksintöjen tekemistä tms. Jos saat riittävästi hyvää aikaan vapaaherrana, iällä ei ole väliä "kunniallisuuden" näkökulmasta. Vaatimaton mielipiteeni on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä...? En minä kävisi päivääkään töissä, jos olisi varaa elää työttömänä??? Ja ihan se ja sama mulle, mitä muut siihen sanoisi.
Ihan ok, mutta et välttämättä edusta suurta enemmistöä.
Haluaako joku käydä töissä?
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa tässä nyt kysyttiin, sitä että milloin voi "vaan olla" vai että milloin voi "alkaa harrastella"?
Nämä on kaksi aika eri asiaa. Vaan oleminen ei taida olla kunniallista muutoin kuin kuolemansairaalle viimeisinä hetkinään.
Harrastelu sen sijaan voi pitää sisällään esim tärkeää vapaaehtoistyötä, hyödyllisten keksintöjen tekemistä tms. Jos saat riittävästi hyvää aikaan vapaaherrana, iällä ei ole väliä "kunniallisuuden" näkökulmasta. Vaatimaton mielipiteeni on tämä.
Miksei saa vaan olla, jos ei elä yhteiskunnan tuilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä voi jäädä heti kun pystyy ja silti kannattaa käyttää kaikki mahdolliset valtion tuet mitä vaan irtoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa tässä nyt kysyttiin, sitä että milloin voi "vaan olla" vai että milloin voi "alkaa harrastella"?
Nämä on kaksi aika eri asiaa. Vaan oleminen ei taida olla kunniallista muutoin kuin kuolemansairaalle viimeisinä hetkinään.
Harrastelu sen sijaan voi pitää sisällään esim tärkeää vapaaehtoistyötä, hyödyllisten keksintöjen tekemistä tms. Jos saat riittävästi hyvää aikaan vapaaherrana, iällä ei ole väliä "kunniallisuuden" näkökulmasta. Vaatimaton mielipiteeni on tämä.
Miksei saa vaan olla, jos ei elä yhteiskunnan tuilla?
Saa tietenkin, mutta jos mietitään mitä pidetään arvostettavana: Aktiivista elämää, jossa toimitaan yhteiskunnan ja lähimpien hyväksi, rakentaen ja kehittäen. Versus pelkkä olemassaolo, jossa maataan ja ryypätään tyhjänpanttina. Omasta mielestäni arvostettavampaa on ensinmainittu. Uskon, että tätä ap halusi kysyä, että mitä arvostetaan ja mitä ei. En tietenkään väitä, että kaikki olisivat, tai että heidän pitäisi olla tätä mieltä.
sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä...? En minä kävisi päivääkään töissä, jos olisi varaa elää työttömänä??? Ja ihan se ja sama mulle, mitä muut siihen sanoisi.
Ihan ok, mutta et välttämättä edusta suurta enemmistöä.
Haluaako joku käydä töissä?
En nyt muista prosentteja, mutta oliko se jonkin yli vai ali puolet, kun sanoo, että käy työssä vain rahan vuoksi eli jos saisi saman rahan ilman työtä niin keskittyisi vapaa-aikaan. Aika moni käy vaikkei olisi taloudellisesti pakkokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä...? En minä kävisi päivääkään töissä, jos olisi varaa elää työttömänä??? Ja ihan se ja sama mulle, mitä muut siihen sanoisi.
Ihan ok, mutta et välttämättä edusta suurta enemmistöä.
Haluaako joku käydä töissä?
En nyt muista prosentteja, mutta oliko se jonkin yli vai ali puolet, kun sanoo, että käy työssä vain rahan vuoksi eli jos saisi saman rahan ilman työtä niin keskittyisi vapaa-aikaan. Aika moni käy vaikkei olisi taloudellisesti pakkokaan.
Kuulostaa tyhmältä, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa tässä nyt kysyttiin, sitä että milloin voi "vaan olla" vai että milloin voi "alkaa harrastella"?
Nämä on kaksi aika eri asiaa. Vaan oleminen ei taida olla kunniallista muutoin kuin kuolemansairaalle viimeisinä hetkinään.
Harrastelu sen sijaan voi pitää sisällään esim tärkeää vapaaehtoistyötä, hyödyllisten keksintöjen tekemistä tms. Jos saat riittävästi hyvää aikaan vapaaherrana, iällä ei ole väliä "kunniallisuuden" näkökulmasta. Vaatimaton mielipiteeni on tämä.
Miksei saa vaan olla, jos ei elä yhteiskunnan tuilla?
Saa tietenkin, mutta jos mietitään mitä pidetään arvostettavana: Aktiivista elämää, jossa toimitaan yhteiskunnan ja lähimpien hyväksi, rakentaen ja kehittäen. Versus pelkkä olemassaolo, jossa maataan ja ryypätään tyhjänpanttina. Omasta mielestäni arvostettavampaa on ensinmainittu. Uskon, että tätä ap halusi kysyä, että mitä arvostetaan ja mitä ei. En tietenkään väitä, että kaikki olisivat, tai että heidän pitäisi olla tätä mieltä.
sama
Boldasin. Suurin osa ihmisistä varmaan tuon kohdan suorittaa verojen muodossa. Jos on tuon osuuden tehnyt tiivistetyssä ajassa, niin onko silti jonkinlainen velvoite edelleen olla hyödyllinen muille. Voiko vaikka urheilla, opiskella kieliä, matkustaa tms. vai pitääkö rinnalla olla jotain yleishyödyllistä puuhastelua tai vaikka "velvoite" mennä politiikkaan?
Tämä tietysti riippuu paljon siitä että mitä ihminen käsittää työelämänä? Jollekin sijoittajalle työtä voi olla vaikka se että käy aina vuokralaisen vaihtuessa esittelemässä asuntoa uudelle tulijalle ja tarvittaessa huoltaa asuntojaan.
Ideaalitilanne olisi, jos 30 vuotiaana olisi saanut sen verran sukanvarteen säästöön, että voisi rullailla seuraavat 10-15 vuotta. Olisi aikaa keskittyä perheeseen ja lastenkasvatukseen.
Alue: Aihe vapaa
up