Naisihminen, muistatko missä iässä pojat lakkasivat olemasta tyhmiä ja alkoivatkin olemaan jotenkin kiinnostavia?
Kommentit (17)
Kertokaa vielä olitteko jänniä vai kilttejä?
10-11 alkoi kiinnostaa, tyhmiä pojat ovat kyllä vieläkin
Pojat eivät ole koskaan olleet tyhmiä vaan lapsesta asti parhaita kavereitani. Ihmeellisiä stereotypioita täällä jaellaan.
Joskus 12 v. se taisi olla. Oman ikäiset pojat tosin tuntuivat todella lapsellisilta, joten yläasteella tuli zoomailtua niitä kasi- ja ysiluokkalaisia sillä silmällä.
Oikeasti seurustelin ekaa kertaa 15-vuotiaana. Se oli semmoista pussailua ja käsi kädessä kulkemista, eipä kummempaa. Poika oli vuoden vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 12 v. se taisi olla. Oman ikäiset pojat tosin tuntuivat todella lapsellisilta, joten yläasteella tuli zoomailtua niitä kasi- ja ysiluokkalaisia sillä silmällä.
Oikeasti seurustelin ekaa kertaa 15-vuotiaana. Se oli semmoista pussailua ja käsi kädessä kulkemista, eipä kummempaa. Poika oli vuoden vanhempi.
Niin ja en ollut mikään jännä tyttö (mikä sekin lienee), en dokaillut kulmilla enkä polttanut tupakkia. Olin pianoa soittava kympin tyttö, joka kuunteli heviä.
Nyt olen 42v ja olen sitä mieltä, että ensivaikutelmaan olisi kannattanut luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vielä olitteko jänniä vai kilttejä?
Olen kyllä aina ajatellut olevani pikemmin jännittävä ja kiehtova, ja kiltiksi minua tuskin voi sanoa, koska olen lapsesta asti kyseenalaistanut normeja ja yleisiä käsityksiä.
En ole koskaan ajatellut, että pojat ovat tyhmiä, koska ajattelin jo lapsena, että kaikki ovat yksilöitä. Toisaalta samoin en koskaan alkanut ajatella, että pojat ovat kiinnostavia - siis pelkkänä sukupuolena, isona laumana. Jotkut yksilöt toki saattoivat olla. Ihastuin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
Mitähän jännittävää aloittajalla olikaan mielessään tällä aloituksella? :D
Tyhmiähän nuo on vieläkin, näin lähemmäs nelikymppisenä. Mutta eskassa tai ekalla ne alkoi kiinnostaa.
Siinä 17-20v iässä.
Pojat kyllä yrittivät lähestyä minua "sillä silmällä" jo ala-asteella, mutta sähläsivät tyhminä mahiksensa.
Ensimmäinen ihastus oli seurakunnan kerhossa. Olin silloin 5 tai 6. Ihastus oli molemminpuolinen. Hiukan myöhemmin ihastuksen perhe muutti jonnekin muualle sanomatta mitään etukäteen lapsille. Itkin varmaan kuukauden.
En koskaan pitänyt poikia tyhminä. Olin leikki-ikäisestä asti aina ihastunut johonkin poikaan. Ja käsitykseni mukaan tämä oli ihan tavallista.
En minä pitänyt poikia tyhminä, päinvastoin olivat parhaimpia kavereitani. Kiinnostusta tuli mukaan joskus yläasteella ja jatkui vielä parikymppisenä. Vasta 30 tienoilla älysin että aika moni mies on oikeasti tyhmä ja voi herranjestas kuinka tyhmiksi muuttuvat kun ovat 40+.
35