Lue keskustelun säännöt.
Superäidit ensin suorittaa ja paineistaa ja vieraannuttaa muut ympäriltään, sitten luhistuu ja itkee kun "suomalaiset ei tue toisiaan ja lapsiperheitä"
08.01.2021 |
Uupunut ja vihainen ja merkitysettömyyttä kokeva äiti on lähes yhtä paha kuin joku alkoholistiäiti joka on syöttänyt korviketta ja tehotuotettua ja nukuttanut naapurissa lapsensa. Ensin ehkä tavoitellaan jotain (ja paineistetaan muut tavoittelemaan samaan eikä myönnetä mitään heikkouksia) ja sitten kapsahdetaan sinne pahaan päätyyn itsekin.
Lopuksi sitten ihmetellään kun ei Suomessa auteta lapsiperheitä tai olla kivoja ja yhteisöllisiä. Kyllä ollaan, mutta kun sellaisten perheiden luona joissa viitsii vierailla ja on hauskaa, ei länkytetä sormiruokailusta, tisseistä tai muutenkaan nosteta lapsia pöydälle jonain hiottuna trofeena. Vaan juodaan kahvia (KAMALAA SEHÄN ON MYRKKY) syödään pullaa (MITÄEI SOKERIA!!!) ja illan hämyssä kun lapset nukkuu otetaan siideri (EI GAUHEE EI HIRVEE EI ALKOHOLIAAAAA!!!) ja ei nipoteta sotkusta.
Kerran vuodessa yritän pitää itseni hillittynä kun vierailen superäitiperheissä. Ahdistus tuntuu vielä viikkojenkin päästä. Painajaiset siitä kun kasvatan lapseni aivan väärin. Ja mullahan ei edes ole lapsia :D Mutta jos olisi niin väärin se menisi. Ja lähtökohtaisestihan homma on monologia kun ei lapseton mistään mitään voi tietää, se kyllä tehdään hymyillen selväksi jos yritän jotain keskustelun vuoksi sanoa.
Kommentit (39)
Tuo hs:n alku "KUN helsinkiläinen Katri, 37, alkoi nelisen vuotta sitten odottaa esikoistaan, hän tankkasi lastenpsykiatri Jari Sinkkosen vanhemmuusoppaita, kehityspsykologian tutkimustuloksia ja kiintymyssuhdeteoriaa. Hän halusi varmistaa, että vauvalla olisi turvallinen lapsuus ja koti."
Just tätä. Mitä jos vaikka hassuttelisi sen lapsen kanssa, antaisi iskän pulloruokkia ja käydä ulkoilemassa kahdestaan ja näyttämässä lasta sukulaisille? Ei. Luetaan neljän aikaan Lancetista aamuyöllä silmät veressä luomuporkkana kädessä että jos on ilmankostutin ja lukee lapselle 0.25 h per efektiivinen päiväuniaika niin aivoissa tapahtuu suotuisia muutoksia korkeakoulutuksen näkymiä silmällä pitäen.
Ja sitten tuhahdellaan muille, joilla on "vaan kivaa". Eikä yhtään tarkkaa ja pätevää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007689883.html
Suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon, ja syykin selvisi tutkimuksessa: ”Ties mitä pitää mukamas tehdä, että lapsesta tulee normaali”, sanoo kahden lapsen äiti Hanna
Yhteensä 42:ta maata koskevassa vertailussa suomalaiset vanhemmat olivat seitsemänneksi uupuneimpia. Uupumukselle altistavat yksin pärjäämisen kulttuuri sekä suoritus- ja kilpailukeskeisyys.
Ja sitten kun päästään siitä sormiruokailuiästä (tissi-ikä jatkuu 6v) niin lapsi on se, jota kuunnellaan, leikitetään, hoidetaan jne jne. Jos olet vieraana, niin olet keskellä levotonta lapsihärdelliä.
Nää tälläset äidit saattaa olla todella napsahtelevia ja vuodattaa lasten kuullen kaikkea negatiivista ihan hirveästi. Lapsiparat... :(
Mulla ei ollut suorituksia eikä paineita. Aluksi. Sittemmin olen saannut kuulla moittimista mm. koska en vaunulenkkeillyt heti imukuppisynnytyksen jälkeen, koska vauva söi ensin liikaa ja sitten liian vähän, koska lapseni nousi istumaan liian varhain ja oppi puhumaan liian myöhään, koska en antanut vauvalle tuttia jota hän ei ikinä suostunut syömään (minun vika tietenkin), koska me vietetään kotona joko liian vähän aikaa tai liian paljon aikaa, koska vietän lapsen kanssa aikaa väärin, koska teen vääränlaisia ruokia lapselle, koska nukumme päiväunia väärään aikaan. Lapsille ei kuulemma saa antaa korviketta mutta imettäminenkin on väärin tehty, jos et noudata kelloa tai varsinkin jos kehtaat imettää vielä 1. vuoden jälkeen. Kaikki on väärin, ihan sama miten on tehty. Olen surkea ja epäonnistunut. Eikä nämä ole olleet mitään nettijuttuja vaan neuvolasta ja lähipiiriltä tullutta palautetta.
Lopettakaa nyt v***** puhumasta kuin kaikki olisi vain äitien omaa hulluutta, tämän yhteiskunnan sairaat asenteet sen hulluuden ja paineet äideille antaa. Toki joillakin on omasta takaakin taipumusta sellaiseen enemmän kuin toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut suorituksia eikä paineita. Aluksi. Sittemmin olen saannut kuulla moittimista mm. koska en vaunulenkkeillyt heti imukuppisynnytyksen jälkeen, koska vauva söi ensin liikaa ja sitten liian vähän, koska lapseni nousi istumaan liian varhain ja oppi puhumaan liian myöhään, koska en antanut vauvalle tuttia jota hän ei ikinä suostunut syömään (minun vika tietenkin), koska me vietetään kotona joko liian vähän aikaa tai liian paljon aikaa, koska vietän lapsen kanssa aikaa väärin, koska teen vääränlaisia ruokia lapselle, koska nukumme päiväunia väärään aikaan. Lapsille ei kuulemma saa antaa korviketta mutta imettäminenkin on väärin tehty, jos et noudata kelloa tai varsinkin jos kehtaat imettää vielä 1. vuoden jälkeen. Kaikki on väärin, ihan sama miten on tehty. Olen surkea ja epäonnistunut. Eikä nämä ole olleet mitään nettijuttuja vaan neuvolasta ja lähipiiriltä tullutta palautetta.
Lopettakaa nyt v***** puhumasta kuin kaikki olisi vain äitien omaa hulluutta, tämän yhteiskunnan sairaat asenteet sen hulluuden ja paineet äideille antaa. Toki joillakin on omasta takaakin taipumusta sellaiseen enemmän kuin toisilla.
Toisesta sissään, toisesta ulos. Ettekä toisillenne (äidit) päde. Sillä helpottaa.
En ole ollenkaan superäiti, eikä kaverinikaan, mutta minua kovasti ahdisti neuvolantäti. Paineet tuli lähes joka käynnin jälkeen... lapsi oli liian laiha, käytettiin kotona vääränlaista rasvaa ja juustoa, en antanut lapsen harjoitella saksien käyttöä juuri oikean ikäisenä, hammastahnaa alettiin käyttää väärään aikaan jne. Jos koskaan hankin toista lasta, neuvolassa en halua käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat äidit valittavat kun mies ei auta lastenhoidossa, ja kun mies yrittää auttaa, tulee saman tien valitusta että ei noin vaan näin ja lapsi viedään mieheltä pois.
Minua olisi äiti auttanut, mutta se auttaminen oli sellaista että mummu syöttää lapselle herkkuja joka välissä, ei laita ajoissa nukkumaan tai päiväunille, ja tuo pieneen kotiimme tavaroita, joita ei tarvita. Asiasta keskustelemisen yrittäminen johti tuhahteluun, että joka asiasta pitää nipottaa. Muulle suvulle sai luotua maineen, että hän kyllä häärää joka välissä missä tarvitsee, vaikka huonosti haluan ottaa apua vastaan, niin ei minua kukaan muu sitten oikein yrittänytkään auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat äidit valittavat kun mies ei auta lastenhoidossa, ja kun mies yrittää auttaa, tulee saman tien valitusta että ei noin vaan näin ja lapsi viedään mieheltä pois.
Kuka olettaa, että mies auttaa omien lastensa hoitamisessa eikä osallistu lastenhoitoon tasapuolisena vanhempana?
Meiltä puuttuu armollisuus itseämme kohtaan. Itsekin opettelen sitä vihdoin, uupumuksesta toipuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän lähipiirissä tuollaisia syorittaha burnout äitejä?
Omassani ei ollut. Lapsikin on jo teini nykyään.
En lukenut lasten kasvatusoppaita. Ihan itse päädyttiin lukemaan lapselle jo vauvasta lähtien. Suosittelen lämpimästi.
Lapsi hoidettiin miehen kanssa yhdessä, tukiverkot olivat satojen kilometrien päässä eli niitä ei käytännössä ollut.
Jääkö yksin, jos juopot heittää ulos? Näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorituspaineet tulivat ulkopuolelta 110 %. Oma ja miehen perhe (molempien äidit) moitti heti raskauden alusta alkaen. Ensiksikin ilmoitimme liian aikaisin heille raskaudesta, koska se menee kesken kuitenkin ja on outoa kertoa niin aikaisin rv 10. Tuntui pahalta, halusimme jakaa ilouutisen lähimmille ultran jälkeen, mutta se oli siis väärin tehty. Vauva tuli myös väärässä vaiheessa, olemme aina olleet liian nuoria tai liian vanhoja, tai elämäntilanne on muiden mielestä huono. Lapsiakin on liikaa tai liian vähän. Anoppi kertoi heti kättelyssä, ettei osaa suhtautua yhtä läheisesti kuin oman tyttärensä raskauteen, oma tytär on aina oma, ja pojan lapset jäänevät hänelle etäisiksi. (Näin kävikin, ei ollut kiinnostunut heistä.)
Söin väärin vaikka miten yritin, liikuin liikaa tai liian vähän. En saanut pestä ikkunoita, mutta olisi pitänyt mennä vesijumppaan ja raskausjoogaan. Anoppi melkein hyökkäsi kimppuun kun kannoin kauppakassia. Olin julkista riistaa kaikille. Ennen synnytystä alkoivat pelottelutarinat. Oma äiti itki minulle omia pieleen menneitä väkival taisia synnytyksiään. Kuuntelin ja olin hirveän ahdistunut.
Vauvan syntyi, no maitoni ei tietenkään riitä kun ei äidilläkään riittänyt ja anoppi tuli tuttipullon ja korvikkeen kanssa kylään. Hän haluaa hoitaa vauvaa, minulla oli varmaan synnytyksen jälkeinen masennus kun olin niin tiukasti kiinni vauvassa. Äidin pitää muistaa olevansa myös nainen, ei vain äiti. Anoppi vei neliviikkoisen vauvan mummilaan hoitoon ilman minua, koska minä roikuin vauvassa liikaa. Vauva tuli takaisin nopeasti kun ei syönytkään pullosta, siitä minulle valitukset miksen ole totuttanut pulloon ja taas tein kaiken väärin.
Kasvatimme väärin, vaipattaminen, pukeminen, ensikengät, potailu... ja varsinkin kiinteiden syöminen. Kaikki niin väärin kuin voi olla. Lapsen ollessa parin vuoden ikäinen, hakeuduin lyhytterapiaan purkamaan tätä kaikkea.
Tässä siis muuan kertomus, miksi äidit kokevat olevansa niin paineistettuja, ahdistuneita ja stressissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut suorituksia eikä paineita. Aluksi. Sittemmin olen saannut kuulla moittimista mm. koska en vaunulenkkeillyt heti imukuppisynnytyksen jälkeen, koska vauva söi ensin liikaa ja sitten liian vähän, koska lapseni nousi istumaan liian varhain ja oppi puhumaan liian myöhään, koska en antanut vauvalle tuttia jota hän ei ikinä suostunut syömään (minun vika tietenkin), koska me vietetään kotona joko liian vähän aikaa tai liian paljon aikaa, koska vietän lapsen kanssa aikaa väärin, koska teen vääränlaisia ruokia lapselle, koska nukumme päiväunia väärään aikaan. Lapsille ei kuulemma saa antaa korviketta mutta imettäminenkin on väärin tehty, jos et noudata kelloa tai varsinkin jos kehtaat imettää vielä 1. vuoden jälkeen. Kaikki on väärin, ihan sama miten on tehty. Olen surkea ja epäonnistunut. Eikä nämä ole olleet mitään nettijuttuja vaan neuvolasta ja lähipiiriltä tullutta palautetta.
Lopettakaa nyt v***** puhumasta kuin kaikki olisi vain äitien omaa hulluutta, tämän yhteiskunnan sairaat asenteet sen hulluuden ja paineet äideille antaa. Toki joillakin on omasta takaakin taipumusta sellaiseen enemmän kuin toisilla.
Kuka sinulle noita tekemisiä tai tekemättä jättämisiä kommentoi?
Ilmeisesti olin ihan immuuni yhteiskunnan paineille ja menin nukkumaan itsekin päiväunet, kun vauva nukkui.
Sen sijaan että olisimme singahtaneet samaan aikaan olevaan vauvakerhoon tai leikkikentälle notkumaan muiden vaunuvauvojen kanssa.
Vauva nukkui yöt pätkissä 2 vuotiaaksi asti ja totesin riittävän unen olevan aikuiselle ihan välttämätöntä. Siinä jäi moni paine kokematta kun elettiin sellaista rauhallista vauvaperheen elämään ilman suorittamista.
Mistä tämä äitiyden supersuorittaminen on tänne pesiytynyt? Ihan helvetillistä ja tuhoavaa paskaa, hyi. Heti pois se täältä niin alkaa kaikkien paineet helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut suorituksia eikä paineita. Aluksi. Sittemmin olen saannut kuulla moittimista mm. koska en vaunulenkkeillyt heti imukuppisynnytyksen jälkeen, koska vauva söi ensin liikaa ja sitten liian vähän, koska lapseni nousi istumaan liian varhain ja oppi puhumaan liian myöhään, koska en antanut vauvalle tuttia jota hän ei ikinä suostunut syömään (minun vika tietenkin), koska me vietetään kotona joko liian vähän aikaa tai liian paljon aikaa, koska vietän lapsen kanssa aikaa väärin, koska teen vääränlaisia ruokia lapselle, koska nukumme päiväunia väärään aikaan. Lapsille ei kuulemma saa antaa korviketta mutta imettäminenkin on väärin tehty, jos et noudata kelloa tai varsinkin jos kehtaat imettää vielä 1. vuoden jälkeen. Kaikki on väärin, ihan sama miten on tehty. Olen surkea ja epäonnistunut. Eikä nämä ole olleet mitään nettijuttuja vaan neuvolasta ja lähipiiriltä tullutta palautetta.
Lopettakaa nyt v***** puhumasta kuin kaikki olisi vain äitien omaa hulluutta, tämän yhteiskunnan sairaat asenteet sen hulluuden ja paineet äideille antaa. Toki joillakin on omasta takaakin taipumusta sellaiseen enemmän kuin toisilla.
No, se surkeus ja epäonnistuneisuus on tunteita, jotka sä olet ihan itse tuntenut. Voin aivan 100% varmasti väittää että esim. neuvolasta sulle kukaan ei ole suoraan sanonut että sä olet surkea ja epäonnistunut.
Nykyajan ongelma on se, että meillä on valtava tietomäärä siitä, kuinka lasten kanssa vanhemman olisi SUOSITELTAVAA toimia. Valtaosa vanhemmista ei vaan enää osaa suodattaa sitä tietoa, vaan ottaa nämä kaikki SUOSITUKSET ehdottomina "tee juuri näin"-ohjeina ja käskyinä. Sitten kun kukaan supervanhempi ei millään voi kirjaimellisesti kaikkia toteuttaa (eikä ole tarkoituskaan!), hän uupuu, alkaa kokea itsensä huonoksi vanhemmaksi, jota vaan ulkoapäin käsketään ja arvostellaan.
Sitten kun niitä omia, usein epävarmuudesta kumpuavia huonommuuden ja surkeuden tunteita ei osata käsitellä ja kohdata, alkaa se itku siitä kuinka nykyvanhemmuus on niin haastavaa ja vaikeaa kun on niin paljon vaatimuksia... Ja maailma nyrjähtää radaltaan kun vaikka neuvolan terkka neutraalisti kommentoi ja antaa ohjeita (kas kun kukaan vanhempi ei ole vanhemmuudessaan täydellinen, vaan monikin niitä ohjeita ja neuvoja tarvitsee): "mennään painon kanssa vähän alakäyrillä, mites imetys sujuu, oletko harkinnut jo soseiden aloittamista, tämän ikäiselle yleensä niitä jo voi pikku hiljaa alkaa antamaan?"
Tämä saa äidin vetämään herneet nenään kuinka taas häntä syyllistetään: "ensin suositellaan täysimetystä, nyt pitäisi antaa soseita, luuleeko se että mä en anna tarpeeksi lapselle ruokaa vaan pidän sitä nälässä, viimeksihän paino oli noussut hyvin, mitä mä teen väärin, nyt se terkkari varmasti tekee lasun ja mut laitetaan häpeäpaaluun kun pitäisi vaan imettää mutta kuitenkin samaan aikaan pitäisi antaa sosetta. Kauheita nää ulkopuolelta tulevat paineet vanhemmuuteen!!1!" (Ja kun joku aivan varmasti tuohon lasuun tarttuu ja aloittaa sen palstalta tutun paasaamisen, niin prkle, lapsia ei edelleenkään huostata vääränlaisen makaroonilaatikon, rikkinäisten tai eri paria olevien sukkien takia, ja perhetyössäkin pääosin on kivoja tyyppejä töissä, jotka auttavat ongelmien kanssa, siis jos vanhemmalla itsellä ei ole jo pohjalla "tänne vaan tulevat kahvia juomaan ja sohvalla istumaan, ei niistä ole mitään hyötyä"-asenne")
Eli pohjimmiltaan ongelma on siinä, että se vanhemman maalaisjärki ja sopeutuvuus muuttuviin tilanteisiin puuttuu. Kaikki otetaan negatiivisesti ja kyräillään ettei vaan kukaan tule syyllistämään ja pätemään. Sitten ihmetellään kun ei ole tukiverkkoja, kaverit ja sukulaiset kaikkoaa eikä äitikavereitakaan löydy. Tietysti joskus lähipiiriin saattaa sattua joku kivikaudella jämähtänyt besservisseri, joka tunkee nokkansa joka paikkaan ja möläyttelee mitä sattuu, mutta eikö niitä sanomisia voi jättää ihan omaan arvoonsa? Samat tyypit möläyttelee varmasti muistakin elämänne osa-alueista sopimattomia ja typeriä kommentteja, vaalitteko te sitäkin mielipahaa vuositolkulla "kyllä mä olen sen mielestä nyt niin surkea ja epäonnistunut kun ostin punaisen auton enkä keltaisen, yhyy, aina kaikki on mua vaan kritisoimassa ja syyttämässä".
perhetyössäkin pääosin on kivoja tyyppejä töissä, jotka auttavat ongelmien kanssa, siis jos vanhemmalla itsellä ei ole jo pohjalla "tänne vaan tulevat kahvia juomaan ja sohvalla istumaan, ei niistä ole mitään hyötyä"-asenne")
Perhetyö on oikeasti suurelta osin sohvalla istumista ja juttelua, eikä se auta fyysisesti uupuneita vanhempia. He tarvitsevat kodinhoito- ja lastenhoitopalveluja. Perhetyö on tarkoitettu heille, joiden vanhemmuudessa on jotakin problematiikkaa, ei näille valvoneille, joiden pitää saada nukkua. Tiedän, että perhetyötä lähetetään avuksi edelleen vääriin paikkoihin, totta kai kiireiset äidin ja isät kimpaantuvat, kun odottivat saavansa käsipareja avuksi, ja sitten keskustellaankin. Silloin tuli väärä palvelu, josta ei todella ole hyötyä. Perhe on yleensä omien tarpeidensa asiantuntija.
T. Sossu
Kyllä ne paineet tulee yhteiskunnalta ja ihan muilta kuin muilta äideiltä. Entiset äidit ja eläköityneet ukkelit on pahimpia.
Suomalaisvanhempien uupumus johtuu eniten täydellisyyden tavoittelusta, kertoo tuore Jyväskylän yliopiston tutkimus. Vanhemmille pitäisi opettaa armollisuutta ja hyväksyntää itseä ja toisia kohtaan, tutkijatohtori sanoo.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000006266243.html
Tummennettu kohta takaa sen että saa sitten myötätuntoa ja apuakin jos tarvitsee.