Lue keskustelun säännöt.
Miten saada teiniin yhteys?
03.01.2021 |
Jos ei oikeasti puhu juuri mitään meille vanhemmille. Kysyn, mitä kuuluu, vastaa ihan hyvää, sitten laittaa oven kiinni. Kavereita on, heidän kanssaan on ymmärtääkseni ihan sosiaalinen, mutta meille kaikki vastaukset on 1-2 sanaa. Onko tämä oikeasti ihan normaalia? Ikää 16,5.
Kommentit (25)
Jos se käyttää kamaa ja siksi pelkää puhua, ettei jäisi kiinni kun puhe sammaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitisi varmaan mielellään antaa vinkkejä tähän.
Eikä halua tehdä mitään yhteistä perheen kanssa. En oikeasti tiedä mitä lapselleni kuuluu, kun ei tuota edes juuri näe. Aina kun on kotona on ovi kiinni tai kuulokkeet päässä. Ennen syötiin yhdessä ja juteltiin, mutta nykyään usein syökin eri aikoihin muun perheen kanssa tai käy kavereiden kanssa jossain ulkona syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Eikä halua tehdä mitään yhteistä perheen kanssa. En oikeasti tiedä mitä lapselleni kuuluu, kun ei tuota edes juuri näe. Aina kun on kotona on ovi kiinni tai kuulokkeet päässä. Ennen syötiin yhdessä ja juteltiin, mutta nykyään usein syökin eri aikoihin muun perheen kanssa tai käy kavereiden kanssa jossain ulkona syömässä.
Tämäkin on ihan normaalia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin paljon salattaavaa että ääni voi väristä jos puhuu enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jos se käyttää kamaa ja siksi pelkää puhua, ettei jäisi kiinni kun puhe sammaltaa?
Vaikea uskoa, mutta tietysti ei saa sulkea silmiään miltään vaihtoehdolta. Toisaalta ei kyllä puhe sammalla silloin kun puhuu kavereiden kanssa puhelimessa. En siis usko että tämä on se syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile usb-c-piuhalla.
Kai se wifilläkin pitäisi onnistua.
Etkö muista enää omia teiniaikojasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin pelaamaanlautapelejä. Pikkusisko oli helppo houkutella mukaan. Tein poppareita ja
koputin oveen ja kysyin tuletko ja vein niitä poppareita ja jätin oven auki.
Naurettiin ja pidettiin hauskaa, pikkuhiljaa innostui tulemaan mukaan.
Nyt meillä on aina la ja su ilta peli-ilta. Kun korona poistuu, meille ehkä tulee myös seuraa.
Tänään oltiin kaikki pulkkamäessä, oli tosi kivaa. Kunnon eväät vaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Etkö muista enää omia teiniaikojasi?
Ilmeisesti en. Olin minäkin kavereiden kanssa, mutta kyllä olin aika paljon perheenkin kanssa, tai ainakin on muistikuvia yhteisistä ruokailuista, TV-illoista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin pelaamaanlautapelejä. Pikkusisko oli helppo houkutella mukaan. Tein poppareita ja
koputin oveen ja kysyin tuletko ja vein niitä poppareita ja jätin oven auki.
Naurettiin ja pidettiin hauskaa, pikkuhiljaa innostui tulemaan mukaan.Nyt meillä on aina la ja su ilta peli-ilta. Kun korona poistuu, meille ehkä tulee myös seuraa.
Tänään oltiin kaikki pulkkamäessä, oli tosi kivaa. Kunnon eväät vaan mukaan.
Peli-illat ja pulkkamäet olis just kivoja! Meilläkin nuorempi (esiteini) sisarus vielä lähtee noihin, muttei tämä vanhempi. Mutta kai tämä on sitten sitä vähittäistä pesästä lentämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö muista enää omia teiniaikojasi?
Ilmeisesti en. Olin minäkin kavereiden kanssa, mutta kyllä olin aika paljon perheenkin kanssa, tai ainakin on muistikuvia yhteisistä ruokailuista, TV-illoista jne.
Minä en ollut. Syynä sukupolvien välinen kuilu (40 vuotta eli kaksi sukupolvea), aivan erilainen maailmankuva ja mielenkiinnon kohteet sekä vanhempien hysteria- ja ylireagointitaipumus. Oli todella ahdistavaa olla vanhempien kanssa, jotka eivät oikeastikaan ymmärtäneet mistään mitään ja joko kauhistelivat tai pilkkasivat asioita, joista olin kiinnostunut. Ei todellakaan kiinnostanut mikään ajanvietto heidän kanssaan. Ja olin kyllä ihan kunnollinen nuori, hoidin koulun moitteettomasti enkä joutunut ongelmiin. Oletteko sinä ja miehesi samanlaisia hysteerikkoja tai mitätöijiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä halua tehdä mitään yhteistä perheen kanssa. En oikeasti tiedä mitä lapselleni kuuluu, kun ei tuota edes juuri näe. Aina kun on kotona on ovi kiinni tai kuulokkeet päässä. Ennen syötiin yhdessä ja juteltiin, mutta nykyään usein syökin eri aikoihin muun perheen kanssa tai käy kavereiden kanssa jossain ulkona syömässä.
Tämäkin on ihan normaalia
No ei ole. Ruokailu perheen kanssa ja peruskäytöstavat - perheenjäsenten kunnioittaminen ja kohteliaisuus ovat normaalia. Tuosta minimistä ei luisteta minkään teini-iän, suomalaisuuden tai muun syyn varjolla. "Teinillä on oikeus omaan rauhaan", kyllä, ja sitä omaa rauhallista aikaakin jää ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä halua tehdä mitään yhteistä perheen kanssa. En oikeasti tiedä mitä lapselleni kuuluu, kun ei tuota edes juuri näe. Aina kun on kotona on ovi kiinni tai kuulokkeet päässä. Ennen syötiin yhdessä ja juteltiin, mutta nykyään usein syökin eri aikoihin muun perheen kanssa tai käy kavereiden kanssa jossain ulkona syömässä.
Tämäkin on ihan normaalia
No ei ole. Ruokailu perheen kanssa ja peruskäytöstavat - perheenjäsenten kunnioittaminen ja kohteliaisuus ovat normaalia. Tuosta minimistä ei luisteta minkään teini-iän, suomalaisuuden tai muun syyn varjolla. "Teinillä on oikeus omaan rauhaan", kyllä, ja sitä omaa rauhallista aikaakin jää ihan riittävästi.
Minä kunnioitan kaikkia työkavereitani ja olen heille kohtelias, mutta en haluaisi käyttää sekuntiakaan vapaa-aikaani heidän kanssaan syömiseen. Tietysti teinit voi ehkä pakottaa ruokailemaan perheen kanssa, mutta sillä tavalla ei kunnioitusta heru. Teineille perhe ei ole samalla tavalla kiinnostava kuin vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö muista enää omia teiniaikojasi?
Ilmeisesti en. Olin minäkin kavereiden kanssa, mutta kyllä olin aika paljon perheenkin kanssa, tai ainakin on muistikuvia yhteisistä ruokailuista, TV-illoista jne.
Minä en ollut. Syynä sukupolvien välinen kuilu (40 vuotta eli kaksi sukupolvea), aivan erilainen maailmankuva ja mielenkiinnon kohteet sekä vanhempien hysteria- ja ylireagointitaipumus. Oli todella ahdistavaa olla vanhempien kanssa, jotka eivät oikeastikaan ymmärtäneet mistään mitään ja joko kauhistelivat tai pilkkasivat asioita, joista olin kiinnostunut. Ei todellakaan kiinnostanut mikään ajanvietto heidän kanssaan. Ja olin kyllä ihan kunnollinen nuori, hoidin koulun moitteettomasti enkä joutunut ongelmiin. Oletteko sinä ja miehesi samanlaisia hysteerikkoja tai mitätöijiä?
Tätä olen miettinyt, mutta mitätöinyt tai pilkannut ei kyllä olla oltu missään tapauksessa. Päinvastoin olen yrittänyt olla kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja tekemisistään mutta kun niistä ei saa mitään irti. Huolissani toki olen välillä, mutta ei ole tilaisuus edes hysterisoida kun ei olla juuri missään vuorovaikutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö muista enää omia teiniaikojasi?
Ilmeisesti en. Olin minäkin kavereiden kanssa, mutta kyllä olin aika paljon perheenkin kanssa, tai ainakin on muistikuvia yhteisistä ruokailuista, TV-illoista jne.
Minä en ollut. Syynä sukupolvien välinen kuilu (40 vuotta eli kaksi sukupolvea), aivan erilainen maailmankuva ja mielenkiinnon kohteet sekä vanhempien hysteria- ja ylireagointitaipumus. Oli todella ahdistavaa olla vanhempien kanssa, jotka eivät oikeastikaan ymmärtäneet mistään mitään ja joko kauhistelivat tai pilkkasivat asioita, joista olin kiinnostunut. Ei todellakaan kiinnostanut mikään ajanvietto heidän kanssaan. Ja olin kyllä ihan kunnollinen nuori, hoidin koulun moitteettomasti enkä joutunut ongelmiin. Oletteko sinä ja miehesi samanlaisia hysteerikkoja tai mitätöijiä?
Lähenittekö vanhempiesi kanssa enää missään vaiheessa, vai onko etäisyys pysynyt aikuisuuteen saakka?
Eipähän ainakaan riitele vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Tuskin sinäkään haluat kertoa kuulumisiasi ihan kaikille mahdollisille henkilöille.
Mutta normaalimpaa on vastata kysymyksiin kokonaisilla lauseilla silti.
On normaalia. Tuskin sinäkään haluat kertoa kuulumisiasi ihan kaikille mahdollisille henkilöille.