"uskoisin viihtyväni lapsen kanssa äitiysloman ajan hyvin, sen jälkeen mies..." ov

Mihin yhteiskunta on menossa, kun ei pystytä edes omien lasten kanssa olemaan? Tai viihtymään vuotta pidempää kotona?

"uskoisin viihtyväni lapsen kanssa KOTONA /POIS TÖISTÄ äitiysloman ajan hyvin, sen jälkeen mies..."



Ja joo, me kaikki ei olla kaupankassoja ja hoitsuja, jotka suorastaan TOIVOVAT lapsia syyksi saada jäädä kotiin moneksi vuodeksi...

miksi lapsen kanssa pitäisi "viihtyä" kotona tai muuallakaan, lasten kanssa eletään, käydään tai ei käydä töissä, ei kyse ole mistään viihtymisestä vaan ELÄMÄSTÄ. Ei lapsi ole harrastus tai asuinalue, jonka voi vaihtaa jos ei viihdy.



Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ei lapsia sen takia saada tai hankita että itse joko viihtyisi tai olisi viihtymättä niiden kanssa. Lapsen saadessasi saat vastuun toisenkin ihmisen elämästä, et vain omastasi. Sen vastuun kantaminen ei todellakaan ole viihtymistä tai suorittamista tai nautintoa tai kurjuutta.



Mun mielestä vain on täysin väärin puhua näistä asioista samassa lauseessa.



ap

töihin lepäämään. Ei jossain agraariyhteiskunnassa mamma pyörinyt lastensa ehdoilla ja keksinyt näille virikkeitä ja tekemistä.

Ai miten niin omasta lapsesta ja viihtymisestä ei voi puhua samassa lauseessa. Olisihan se vielä kamalampaa, jos joku sanoisi, että en usko viihtyväni lapsen kanssa. Jos viihtyy hyvin lapsen kanssa (niinkuin tämä kirjoittaja siis uskoi), niin mitä pahaa siinä nyt on?



Asiayhteydestä irrotettuna lauseesta ei oikein saa mitään irti. Missään ei ole sanottu, että ne lapset nimenomaan vaikuttaisi siihen viihtyvyyteen, vaan itse käsitin lähinnä, että kyse on kotona viihtymisestä. Ja jos taas otetaan tämä miehen kannalta, tuskin kukaan kyseenalaistaisi tuota, jos kirjoittaja olisi mies.

Miksi äidit sitten tätä viihtymis-ajatusta pyörittelevät??



Menkööt töihin / puuhiin / kerhoon / ihan mitä vain ikinä keksivät sen muksunsa kanssa. Meinaan niinhän agraariyhteiskunnassakin tehtiin.... Hulluna olisi pidetty ihmistä joka olisi alkanut arpomaan viihtyykö lastensa kanssa, lapset kulkevat mukana siinä missä voivat eli kaikkialla muualla paitsi metsätöissä tai metsästyksessä. Ei elämää tarvitse pysäyttää palikka ja potta linjalle kun saa lapsen.



ap

Vai pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien äitien perustaa joku luomuhörhönettikauppa tjsp? En oikein ymmärtänyt pointtiasi. Tai siis ymmärsin kyllä, haluat oikein saivarrella tällä asialla vaikka olet jo puhunut itsesi pussiin...

Siis sehän on ihan normaalia sanoa, että viihtyy kotona (lasten kanssa) ehkä äitiysloman ajan, minkä jälkeen haluaa palata tavalliseen palkkatyöhänsä (ja laittaa lapset pävähoitoon / isä jää kotiin). Viihtyä-verbi on ihan passeli tuossa. Sillä ei viitata lasten seurassa viihtymiseen (jokainen vanhempi toivottavasti viihtyy lapsensa kanssa) vaan kotona / pois työelämästä viihtymiseen.

Mikä ap SINUN mielestäsi sitten olisi sallittu verbi tuon asian ilmaisemiseen?

Ei elämää tarvitse pysäyttää palikka ja potta linjalle kun saa lapsen.

ap

Että jos perheessä on muutenkin nähty että jos isä voi jatkaa kotona äidin jälkeen niin sekin on hyvä! Sopii varmasti heille, ei sinulle? Mitä sitten?

"hoidan lapsia kotona.... rupesin tekemään ansiotyötä kun nuorimmainen täytti kolme vuotta..."



En ole viihtynyt kotona lasten kanssa, sen enempää kuin ollut viihtymättäkään, miksi minun pitäisi kertoa viihdynkö MINÄ ja mitä MINÄ haluan seuraavaksi tehdä? Elän elämääni siten kuin parhaaksi näen, enkä katso asiakseni viitata siihen että minulla olisi oikeutta arvioida sitä kuinka viihdyttävää / tahi epäviihdyttävää elämäni lasten kanssa on. Rakastan heitä yli kaiken ja ratkaisuissani (myös siinä millaista työtä milloinkin otan tehtäväkseni) huomioin heidän tarpeensa yhtä lailla kun sen että rahaa jonkin verran tarvitaan.



ap

Mitä heille sitten tapahtuu? Muuttuvat ventovieraiksi?

saa ottaa hoitovastuun....

Kääk. Tämä poimintana hesari - keskustelusta.

Lapset tulevat perheeseen n. 20 vuodeksi, joten kyllä niiden kanssa pitäisi "viihtyä" ihan sen koko 20 vuotta.

Ja jos nykyäidit menevät töihin "lepäämään" niin mitä se kertoo nykytyöelämästä. Siellä sitten paletaan loppuun kun ollaan "levätty" liikaa...

Mikäköhän oikeastaan on näiden juttujen juoni? Kuinka kaukana todellisuudesta nykyvanhemmat elävät? Miksi lapsen kanssa pitäisi viihtyä miksei lasten kanssa voi elää?????? En ymmärrä, siis miten omasta lapsesta ja viihtymisestä voi puhua samassa lauseessa....

Mutta sinä otat itse liian kirjaimellisesti! :D



Kun PUHUTAAN, niin toinen ymmärtää miten haluaa.. Ja jos lukee, on väärinymmärryksen riski entistä suurempi.



Itse olen ollut pienten lasten äitinä töissä. Ja työssä viihtyminen on minusta pirun tärkeä asia.

Vaikka kotona lapsien kanssa VIIHTYY niin omalla kohdalla 3- vuorotyö kellokortilla on aika raskaskin yhtälö pienten lapsien kanssa. En kerää glooriaa mutta se on faktaa.

Töissä suurin plussa on tavallaan (jos ei puhuta rahasta vaan ympäristöstä) RAUHALLISUUS. Ei ole kolmea lasta juoksemassa ympyrää jaloissa!

Se on ihan uskomaton olo kun menet istumaan työpaikan kahvilaan ja sun ei tartte pyyhkiä toisten nenää, auttaa yhden kaatuneen juoman kanssa, sitomaan kenkää..

Kun olin muutamanlapsen jälkeen itse palannut töihin ja istuin kahviossa niin ensimmäinen iso muutos oli ettei tartte ottaa isoa nippua paperia!! :D



Minusta kotonakin viihtyminen on tärkeää! Että arki pelaa ja kaikki voi hyvin.

En itse käsitä jos joku palaa töihin jos kotona ei jaksa -ehkä juuri koska oma työ on raskaampaa.

Mutta koitan ymmärtää että jos ei oikeasti koe jaksavansa kotona niin onhan se hyvä jos pystyy ymmärtämään että omalla kohdalla se työ auttaa!



Kun me kaikki ei vaan toimita ja ajatella samalla tavalla, eikä se oma tapa ole kaikille sopiva! Mutta jonkun töihin palaavan ja sielä hyvin viihtyvän lapsistakin kasvaa hyvinvoivia aikuisia.

En ymmärrä miksi joku tuntee tarvetta alkaa retostelemaan että ei noin vaan voi tehdä. Voihan! Jos lapsi viihtyy hoidossa, äiti töissä niin kaikki voittaa.

Mitä heille sitten tapahtuu? Muuttuvat ventovieraiksi?

saa ottaa hoitovastuun....

Kääk. Tämä poimintana hesari - keskustelusta.

Lapset tulevat perheeseen n. 20 vuodeksi, joten kyllä niiden kanssa pitäisi "viihtyä" ihan sen koko 20 vuotta.

Ja jos nykyäidit menevät töihin "lepäämään" niin mitä se kertoo nykytyöelämästä. Siellä sitten paletaan loppuun kun ollaan "levätty" liikaa...

Mikäköhän oikeastaan on näiden juttujen juoni? Kuinka kaukana todellisuudesta nykyvanhemmat elävät? Miksi lapsen kanssa pitäisi viihtyä miksei lasten kanssa voi elää?????? En ymmärrä, siis miten omasta lapsesta ja viihtymisestä voi puhua samassa lauseessa....

nautitko kotonaolosta lasten kanssa, koitko turhautuvasi, pelkäsitkö ammattitaitosi menevän hukkaan, tai VIIHDYITKÖ hyvin kotona. Etkä varmaan sitäkään pidätkö (ansio)työstäsi, onko se sinusta mielenkiintoista ja antaako se sinulle mukavia haasteita vastapainoksi kotielämälle.

Minusta on jotenkin kummallista, että asia on sinulle noin suuri TABU. Vai oletko vaan luonteeltasi kovin sulkeutunut ihminen? Meillä tuttavapiirissä kyllä ihan suoraan puhutaan jos jokin asia pännii, jos työelämä ahdistaa, jos kotona tuntuu olevan asiat solmussa ja ihan muutenkin kaikki tavalliseen elämään liittyvät ilot ja surut. En ymmärrä miksi juuri tämä aihe on jotenkin kielletty?

"hoidan lapsia kotona.... rupesin tekemään ansiotyötä kun nuorimmainen täytti kolme vuotta..."

En ole viihtynyt kotona lasten kanssa, sen enempää kuin ollut viihtymättäkään, miksi minun pitäisi kertoa viihdynkö MINÄ ja mitä MINÄ haluan seuraavaksi tehdä? Elän elämääni siten kuin parhaaksi näen, enkä katso asiakseni viitata siihen että minulla olisi oikeutta arvioida sitä kuinka viihdyttävää / tahi epäviihdyttävää elämäni lasten kanssa on. Rakastan heitä yli kaiken ja ratkaisuissani (myös siinä millaista työtä milloinkin otan tehtäväkseni) huomioin heidän tarpeensa yhtä lailla kun sen että rahaa jonkin verran tarvitaan.

ap

Arki on arkea mukavaa sellaista. Elämää! Välillä on kivaa välillä ei. Sekin on elämää. Nykyisin kaikilla pitäisi olla aina kivaa ja mielenkiintoista. Sehän on myös syy moniin avioeroihin. Jos ei ole kivaa erotaan.

että jollekin nousee ongelmaksi turhautminen kotona.... ja että kotona muka pitäisi "viihtyä". Ennen lapsia tekemäni ansiotyö oli mielenkiintoista, mutta liian vaativaa pienten lasten äidille ja varsinkin sen äidin lapsille. Nyt olen jälleen "palannut" tähän työhön, lapset eskarissa ja koulussa ja aika pärjääväisiä jo. Lyhennettyä viikkoa teen edelleen, jotta pysyn mukana lasten läksyissä ja muissa kuulumisissa ja voin olla läsnä heidän arjessaan riittävästi.

Asia ei ole minulle Tabu, mutta omaa viihtymistä en voi laittaa samalle viivalle lasten kanssa, siksi en siten asiasta puhu.

i]nautitko kotonaolosta lasten kanssa, koitko turhautuvasi, pelkäsitkö ammattitaitosi menevän hukkaan, tai VIIHDYITKÖ hyvin kotona. Etkä varmaan sitäkään pidätkö (ansio)työstäsi, onko se sinusta mielenkiintoista ja antaako se sinulle mukavia haasteita vastapainoksi kotielämälle.

Minusta on jotenkin kummallista, että asia on sinulle noin suuri TABU. Vai oletko vaan luonteeltasi kovin sulkeutunut ihminen? Meillä tuttavapiirissä kyllä ihan suoraan puhutaan jos jokin asia pännii, jos työelämä ahdistaa, jos kotona tuntuu olevan asiat solmussa ja ihan muutenkin kaikki tavalliseen elämään liittyvät ilot ja surut. En ymmärrä miksi juuri tämä aihe on jotenkin kielletty?

"hoidan lapsia kotona.... rupesin tekemään ansiotyötä kun nuorimmainen täytti kolme vuotta..."

En ole viihtynyt kotona lasten kanssa, sen enempää kuin ollut viihtymättäkään, miksi minun pitäisi kertoa viihdynkö MINÄ ja mitä MINÄ haluan seuraavaksi tehdä? Elän elämääni siten kuin parhaaksi näen, enkä katso asiakseni viitata siihen että minulla olisi oikeutta arvioida sitä kuinka viihdyttävää / tahi epäviihdyttävää elämäni lasten kanssa on. Rakastan heitä yli kaiken ja ratkaisuissani (myös siinä millaista työtä milloinkin otan tehtäväkseni) huomioin heidän tarpeensa yhtä lailla kun sen että rahaa jonkin verran tarvitaan.

ap