Yksinäinen vanhus isossa omakotitalossa

No tämähän ei kuulu sulle mitenkään joten mikä oli seuraava kysymys?

Mies keskustelee asiasta äitinsä kanssa.

Työskentelen iäkkäiden kanssa ja tämä on hyvin yleinen ongelma. Se omakotitaloasumisen perinne on hyvin vahvana monella. Sinänsä juu tuo on sinun poikasi asia, mutta koskettaa tietysti sinuakin. Ehkä pitää ehdottaa, että tämä vanhus ostaisi palveluita kotiin, kertoa hänelle suoraan, ettei lapsen aika riitä töiden ohella ok-talon hoitamiseen.

Palvelu- sana on huono. Mahtuisiko sinne asumaan Talonmies?

Kokemusta on vastaavasta tilanteesta. "Kyllä me selvitään ystävien ja lasten avulla". Lapsilla olisi sitä omaakin elämää ja meilläkin satojen kilometrien välimatka, lisäksi se talo olisi vaatinut mittavat remontit, eikä niihinkään voinut suostua "kun tulee hirmu kalliiksi". No meillä sitten ikävä kyllä karma ratkaisi asian, mutta nyt ollaan meistä sisaruksista vanhimman kanssa ihan samassa tilanteessa. Ei, en koe huonoa omaatuntoa siitä, että sain isän lopulta suostumaan palvelutaloon, kun ei hän kotiinkaan apua huolinut ja mulla on itselläni myös sairas lapsi ollut huollettavana. 

Vierailija kirjoitti:

No tämähän ei kuulu sulle mitenkään joten mikä oli seuraava kysymys?

Tietenkin kuuluu.

-ohis

Miehesi tulee tehdä äidilleen selväksi, että työn ja perheen ja kaiken muun ohella hänellä ei ole riittävästi aikaa talon ylläpitoon. Tälle äidille tulee ehdottaa jotain muuta, helpompaa ja elämäntilanteeseen sopivaa asumismuotoa.

Valitettavan yleistä on, että vanhus ei tässä vaiheessa suostu muuttamaan mihinkään. Miehesi velvollisuus ei kuitenkaan ole oman jaksamisen kustannuksella yrittää ylläpitää taloa ja puutarhaa oman elänsä ohessa. Äidille voi tehdä selväksi, minkä verran apua on mahdollista antaa ja todeta, että sen jälkeen on ostettava palveluita tai hyväksyttävä, että paikat rapistuvat. Lopullisen päätöksen tekee tämä anoppi ja siihen on kaikkien sopeuduttava.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi tulee tehdä äidilleen selväksi, että työn ja perheen ja kaiken muun ohella hänellä ei ole riittävästi aikaa talon ylläpitoon. Tälle äidille tulee ehdottaa jotain muuta, helpompaa ja elämäntilanteeseen sopivaa asumismuotoa.

Valitettavan yleistä on, että vanhus ei tässä vaiheessa suostu muuttamaan mihinkään. Miehesi velvollisuus ei kuitenkaan ole oman jaksamisen kustannuksella yrittää ylläpitää taloa ja puutarhaa oman elänsä ohessa. Äidille voi tehdä selväksi, minkä verran apua on mahdollista antaa ja todeta, että sen jälkeen on ostettava palveluita tai hyväksyttävä, että paikat rapistuvat. Lopullisen päätöksen tekee tämä anoppi ja siihen on kaikkien sopeuduttava.

Olen tästä lauseesta "Lopullisen päätöksen tekee tämä anoppi ja siihen on kaikkien sopeuduttava." eri mieltä. Ok, jos anoppi omilla varoillaan hankkii ulkopuolista apua talon ja pihan hoitoon, se on ok. 

Ja toki vanhuksia pitää auttaa. Mutta raja menee mielestäni siinä, että jos pystyy muuttamisella tulemaan toimeen ilman kyseistä apua, ei apua pitäisi vaatia. Miehelläsi on oma perhe ja oma pihakin ehkä, joille pitää riittää aikaa.  

On tehty virhe siinä, jos leskeytymisen jälkeen on alettu hoitaa noita pihahommia. Siinä olisi ollut hyvä väli ottaa asia puheeksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi tulee tehdä äidilleen selväksi, että työn ja perheen ja kaiken muun ohella hänellä ei ole riittävästi aikaa talon ylläpitoon. Tälle äidille tulee ehdottaa jotain muuta, helpompaa ja elämäntilanteeseen sopivaa asumismuotoa.

Valitettavan yleistä on, että vanhus ei tässä vaiheessa suostu muuttamaan mihinkään. Miehesi velvollisuus ei kuitenkaan ole oman jaksamisen kustannuksella yrittää ylläpitää taloa ja puutarhaa oman elänsä ohessa. Äidille voi tehdä selväksi, minkä verran apua on mahdollista antaa ja todeta, että sen jälkeen on ostettava palveluita tai hyväksyttävä, että paikat rapistuvat. Lopullisen päätöksen tekee tämä anoppi ja siihen on kaikkien sopeuduttava.

Olen tästä lauseesta "Lopullisen päätöksen tekee tämä anoppi ja siihen on kaikkien sopeuduttava." eri mieltä. Ok, jos anoppi omilla varoillaan hankkii ulkopuolista apua talon ja pihan hoitoon, se on ok. 

Ja toki vanhuksia pitää auttaa. Mutta raja menee mielestäni siinä, että jos pystyy muuttamisella tulemaan toimeen ilman kyseistä apua, ei apua pitäisi vaatia. Miehelläsi on oma perhe ja oma pihakin ehkä, joille pitää riittää aikaa.  

On tehty virhe siinä, jos leskeytymisen jälkeen on alettu hoitaa noita pihahommia. Siinä olisi ollut hyvä väli ottaa asia puheeksi.  

Jos anoppi omistaa talon (tästä ei selvinnyt, omistaako poika osan, mutta luultavasti anopilla on joka tapauksessa lesken asumisoikeus) ja jos hän on itsenäinen ihminen (ei huollettava muistisairas tms.), niin kukaan ei voi pakottaa häntä myymään taloa tai muuttamaan jonnekin muualle. Näin se vaan on ja silloin on pakko tyytyä anopin päätökseen. Sihen voi toki vaikuttaa, miten paljon ottaa vastuuta talon ja pihan hoidosta.

Olen samaa mieltä siitä, että kohtuullisesti on vanhuksia autettava, mutta on samalla ymmärrettävä, että työssäkäyvän, perheellsien ihmisen mahdollisuudet auttaa on rajalliset. Tunnen vanhuksia, jotka olettaa, että vastaavassa tilanteessa lasten toimesta tehdään isot kasvimaat entiseen malliin, suursiivous jouluna 300 neliön taloon ikkunan pesuineen kaikkineen jne. Siihen ei tarvitse suostua.

Kukapa kodistaan haluaisi lähteä, joten suoruus ja tiukkuus aiheesta keskusteltaessa on epäkunnioittavaa ja toista alentavaa Ajatus, kun pitää syöttää pikku hiljaa.

Niin kauan kuin miehesi auttaa ja tekee kaiken, mitä anoppi haluaa ja pyytää, ei anoppi joudu miettimään tilannettaan. Ihan varmasti hän tajuaa, ettei jaksa yksin ja talo on liian iso. Tuskin anoppi tyhmäkään on? JOten jos miehesi olisi järkevä hän myös rajaisi anopille, mitä kykenee ja ehtii tekemään. Omalle vanhemmalle ein sanominen on vaikeaa ja etenkin, jos vanhempi on taitava syyllistämään lapsensa. Sinun hommasi on käyttää myös järkeäsi ja keskustella miehesi kanssa, mitkä työt ovat välttämättömiä anopille ja mitkä eivät. Kaikkea ei vaan tarvitse tehdä.

Iäkäs äitini muutti pois isosta talosta isän kuoltua ihan siitä järkisyystä, ettei osaa hoitaa taloa ja hänelle oli tärkeämpää jutella, kahvitella meidän lasten sekä lastenlasten kanssa kuin katsella miten me uurastamme siellä käydessä vain talon kimpussa. Viisas ja ihana äitini, joka osasi lausua oikeat taikasanat. Olisiko taikasanoista apua myös anoppisi tilanteessa? Voisiko miehesi myös miettiä asiaa ja onko tärkeämpää istuttaa mammaa yksin pirtissä sillä aikaa, kun poika puurtaa talon kimpussa?

Tsemppiä teille. 

Vierailija kirjoitti:

Kukapa kodistaan haluaisi lähteä, joten suoruus ja tiukkuus aiheesta keskusteltaessa on epäkunnioittavaa ja toista alentavaa Ajatus, kun pitää syöttää pikku hiljaa.

Niin kauan kuin miehesi auttaa ja tekee kaiken, mitä anoppi haluaa ja pyytää, ei anoppi joudu miettimään tilannettaan. Ihan varmasti hän tajuaa, ettei jaksa yksin ja talo on liian iso. Tuskin anoppi tyhmäkään on? JOten jos miehesi olisi järkevä hän myös rajaisi anopille, mitä kykenee ja ehtii tekemään. Omalle vanhemmalle ein sanominen on vaikeaa ja etenkin, jos vanhempi on taitava syyllistämään lapsensa. Sinun hommasi on käyttää myös järkeäsi ja keskustella miehesi kanssa, mitkä työt ovat välttämättömiä anopille ja mitkä eivät. Kaikkea ei vaan tarvitse tehdä.

Iäkäs äitini muutti pois isosta talosta isän kuoltua ihan siitä järkisyystä, ettei osaa hoitaa taloa ja hänelle oli tärkeämpää jutella, kahvitella meidän lasten sekä lastenlasten kanssa kuin katsella miten me uurastamme siellä käydessä vain talon kimpussa. Viisas ja ihana äitini, joka osasi lausua oikeat taikasanat. Olisiko taikasanoista apua myös anoppisi tilanteessa? Voisiko miehesi myös miettiä asiaa ja onko tärkeämpää istuttaa mammaa yksin pirtissä sillä aikaa, kun poika puurtaa talon kimpussa?

Tsemppiä teille. 

Mun äidille ei tuollaisia taikasanoja ole olemassakaan. Taannoin yritin keskustella aiheesta, kysyin oletko ajatellut mitä sitten jos et enää jaksakaan asua omakotitalossa. Löi luurin korvaan. Lirkuta siinä taikasanoja sitten🤷‍♀️

Mitä siellä talossa sitten pitää jatkuvasti tehdä? 

Itse asun 17 hehtaarin vanhalla maatilalla eikä täällä silti tarvitse jatkuvasti mitään tehdä, vaikka kasvatetaankin itse yhtä sun toista, lämmitetään leivinuunia, on isot koirat pihavahteina ja kesäisin toisinaan loppuu vesi kaivosta, jolloin haetaan traktorilla lisää vettä rannasta.

Olen kateellisena seurannut ystäväni appivanhempien toimia. Kun heille alkoi eläminen rintamamistalossa mennä vaikeaksi, he myivät sen ja muuttivat rivariin. Kun rivarin hommat alkoivat tuntua työläältä, he myivät sen ja muuttivat hissilliseen kerrostaloon. Omat vanhemmat eivät koskaan suostuneet edes puhumaan, että mitäs sitten, kun kunto ei enää kestä omakotitalossa asumista, kun edes vessaan ei mahdu rollaattorilla tai pyörätuolilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä talossa sitten pitää jatkuvasti tehdä? 

Itse asun 17 hehtaarin vanhalla maatilalla eikä täällä silti tarvitse jatkuvasti mitään tehdä, vaikka kasvatetaankin itse yhtä sun toista, lämmitetään leivinuunia, on isot koirat pihavahteina ja kesäisin toisinaan loppuu vesi kaivosta, jolloin haetaan traktorilla lisää vettä rannasta.

Kuulostaa että siellä pitää tehdä aika paljon. Selviäisikö 75+ ikäinen noista hommista? Varsinkin kun joku toinen on ne aina ennen hoitanut?

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen iäkkäiden kanssa ja tämä on hyvin yleinen ongelma. Se omakotitaloasumisen perinne on hyvin vahvana monella. Sinänsä juu tuo on sinun poikasi asia, mutta koskettaa tietysti sinuakin. Ehkä pitää ehdottaa, että tämä vanhus ostaisi palveluita kotiin, kertoa hänelle suoraan, ettei lapsen aika riitä töiden ohella ok-talon hoitamiseen.

Usein siinä omakotitalossa on vielä jyrkkiä rappusia, korkeita kynnyksiä ym. elämää hankaloittavia esteitä. Kun iäkäs ihminen sitten syystä tai toisesta joutuu sairaalaan, omaiset ilmoittavat tiukasti, että äiti/isä ei voi missään tapauksessa enää kotiutua. Tuloksena on usein monien kuukausien palvelutalojonotus sairaalassa, jossa kunto heikkenee entisestään. Jos ihminen sen sijaan olisi jo täydissä sielun ja ruumiin voimissa ollessaan etsinyt itselleen mieluisan, esteettömän asunnon, hän voisi hyvinkin pärjätä sairaalajakson jälkeen vielä vuosia kodissaan.

T:eri, mutta samaan ongelmaan jatkuvasti työssään törmäävä

Mä oon vasta 40 v. mutta olen jo päättänyt ja sanonut imehellenikin, että me muutamme todella ajoissa vähintään kerrostaloon palveluiden äärelle ja todennäköisesti jonkunlaiseen palvelutaloon, jossa voi tarvittaessa ostaa palveluita niitä tarvitessaan. Sinne on muutettava ennen kuin niitä palveluita tarvitsee, jotta ne on sitten saatavilla tarvittaessa. Muuttokin on kamala rumba, jos sitä ei enää pysty itse hoitamaan. En halua lastemme joutuvan kärsimään tai stressaamaan meidän takiamme. Tämä päätös siksi, että olen nähnyt liian monen sukulaisvanhuksen pitävän kynsin ja hampain kiinni jostain asumismuodosta, joka ei heidän elämäntilanteeseensa sovi enää lainkaan.

Kodista on muutettava toiseen paikkaan, jos ei enää itse kykene asuntoa ja ympäristöä hoitamaan. Tai jos varat ei riitä ulkopuolisen avun palkkaamisen.

Kenenkään ei pidä uhrata omaa terveyttään ja elämäänsä itsepäisen vanhuksen takia. Olen itse käyttänyt vuosia tällaiseen, enkä suosittele kenellekään vastaavaa.

Ilkeä ei tarvitse olla, mutta vanhustenkin on syytä toimia realismin pohjalta.

Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.

Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.

Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.

Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.

Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.

Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.

AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.

Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:

Olisko syynä osin raha. Pelkät asumiskustannukset omakotitalossa (vanhassa, maksetussa) ovat huomattavasti pienemmät kuin esim kunnan ns palvelutalon yksiössä, mihin ei siis edes kuulu palvelua.

Ja toisaalta, onhan se talo anopin koti.

Anoppi joskus hoitanut lapsensa, nyt vaihtuu osat.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.

Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.

Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.

Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.

Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.

Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.

AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.

Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:

Esim liikkuminen voi hankaloitua niin paljon, että varsinkin vanhemmissa omakotitaloissa asuville wc-käynnit ja peseytyminen voivat olla suorastaan vaarallisia. Esim talossa jossa äitini asuu on pesutilat kellarkerroksessa, kapeiden ja jyrkkien portaiden kautta on kulku. Wc on niin pieni että sinne ei vaikkapa rollan kanssa mahdu.