Tuttu jolla on monta lasta alkoi motkottaa että ainoista lapsista kasvaa itsekkäitä, heillä kuitenkin mm. jäätelö jaetaan millitarkasti ja karkit kappale- ja värimäärän mukaan

Joo, tätä skeidaa sai kuulla koko lapsuuden kaveriltani, jolla oli kotona just tuollaista sisarusten kanssa. Se johti siihen, että annoin pitään suunnilleen paidan päältäni, jos joku tajusi kysyä - etten vain olisi ollut itsekäs ainokainen.

Tajusin vasta aikuisena, että VMP, en ole yhtään itsekkäämpi kuin kukaan muukaan.

Meilläkin ainokainen jakaa oikein mielellään karkit kaverin kanssa. Antaa vielä ylijääneen kaverille, eikä ota itselleen. Toista se on perheissä, joissa joutuu kaiken jakamaan millin tarkasti sisarusten kesken. Aina joku marisee, että toi sai enemmän. Tiedän tämän ihan omastakin lapsuudestani.

Omat karkit.

Mulla on kolme sisarusta eikö koskaan laskettu kappalemääriä eikä mitattu viivottimella. Kaikki antoivat mielellään omistaan toiselle.

Typerää yleistystä ihan molemmin puolin. Tunnen itse sellaisia ainoita lapsia, jotka ovat toiset huomioonottavia, sekä sellaisia, jotka ovat itsekkäitä. Samat asiat koskevat myös niitä, joilla on sisaruksia. Kasvatusasioitahan nämä ovat.

Lapset oppii siinä ratkomaan ristiriitoja, mitä ainoa lapsi ei opi, koska saa pitää kaikki karkit, limut ym. itse.

Olen ainoa lapsi ja aina ollut se joka tarjoaa omista eväistään aúllisti muille. Kun taas he, joilla on  sisaruksia ja joille on jäätelöä jaettu pikkusiivu mittanauhan avulla ovat todella kitsaita ja omastaan kiinnipitäviä "mun , älä koske!"

Ajatteletko, että niillä, joilla on monta sisarusta, ei ole ollenkaan ystäviä, vai miksi vertaat ystävyyssuhdetta sisaruussuhteeseen?

Sisaruudessa kilpaillaan samoista resursseista eli käytännössä vanhemmista. Samanaikaisesti se on aidosti katkeamaton ihmissuhde. (okei, 18-vuotiaana voi nostaa kytkintä, mutta puhun nyt lapsen näkökulmasta)

Näistä syistä sisaruus kasvattaa ihmisiä aivan kuten ystävyyskin, mutta hieman eri taidoissa ja valmiuksissa.

Olen suurehkon sisarusparven keskimmäinen ja meillä kyllä taisteltiin kynsin ja hampain omista oikeuksista. Ei puhettakaan siitä, että olisi vapaaehtoisesti luopunut jostain hyvästä. Myös kateutta esiintyi, kun harvoin sai mitään ikiomaa. Tunnen vieläkin pientä katkeruutta siitä, etten saanut ikinä esim. juuri mulle hankittua polkupyörää, kaikki oli aina muiden jätteitä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppii siinä ratkomaan ristiriitoja, mitä ainoa lapsi ei opi, koska saa pitää kaikki karkit, limut ym. itse.

Höpö höpö, ainoilla lapsillakin on serkkuja, ystäviä, päiväkoti- ja koulukavereita. Luonteesta ja kasvatuksesta se on kiinni tuleeko ihmisestä sosiaalinen, itsenäinen ja antelias vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppii siinä ratkomaan ristiriitoja, mitä ainoa lapsi ei opi, koska saa pitää kaikki karkit, limut ym. itse.

Tämän takia mun ainoa lapseni harjoittelee jakamista vanhempien kanssa!

Eli vaikkei aikuiset oikeesti niin kovasti haluaisikaan herkkuja sillä hetkellä, meillä äiti ja isä tai ainakin toinen ottaa osuuden, ettei tulisi automaattisesti sellaista, että ainoa lapsi saa pitää kaiken. (Toki vanhemman osuus voi olla lapsen osuutta pienempi, jos herkkua sattuu olemaan pieni määrä.  Ei tässä hirviöitä olla. :D)

Mun mielestä se on enemmän kasvatuksesta kiinni kuin sisaruksien määrästä... 

Samantapainen kokemus lapsuudesta. Olin ihan hoo moilasena kun olin tässä perheessä ensimmäistä kertaa eräänä viikonloppuna yötä ja he saivat limsaa ja pringles-sipsejä. Äitinsä kaatoi laseihin limsat ja lapset mittasivat sivusta esim. kynällä tai juuri sillä viivottimella että kaikille oli millilleen sama määrä. Sipsit jaettiin kappalemäärän mukaan ja jos siellä oli yksi ylimääräinen, se hajotettiin ja äiti mittasi kaikille samankokoiset lohkot :D

Mun ainoa lapsi on aina ollut todella antelias, jopa hämmästyttävän. 

Saattaa spontaanisti tulla mulle karkki kädessä, että ota sinä äiti tämä viimeinen. 

Arvelen, että tää on ennen kaikkea luonnekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppii siinä ratkomaan ristiriitoja, mitä ainoa lapsi ei opi, koska saa pitää kaikki karkit, limut ym. itse.

Miksi ei saisi pitää niitä itse? Niin saa jokainen sisarussarjassakin pitää omansa, ei siellä niin tehdä, että ensin kaikki tasataan kolmelle ja sen jälkeen kaksi antaa osansa yhdelle. Ei jakaminen ole mikään ristiriita, joka pitää ratkoa, se on pelkkää matematiikkaa.

Omalle ainokaiselle ole opettanut, että muille ei tarvitse antaa omistaan vain siksi, että he pyytävät tai haluavat. Pitää selvittää, onko olemassa aito tarve ja voiko sen selvittää muulla tavalla kuin vaatimalla muita jakamaan.

Mulla on kaksi sisarusta, eikä meillä ollut noin millintarkkaa herkkujen kanssa. Itse en esim. ole koskaan ollut kova syömään karkkia, mutta siskoni rakastaa niitä, joten annoin hänen saada enemmän. Herkuista ei koskaan riidelty.

Entinen poikaystäväni taas eli lapsuuden pikkusiskon kanssa, ja perheessä oli mentaliteettina, että nopeat syö hitaat. Eli kaikki herkut piti rohmuta heti kitaan ja syödä sitten vielä pikkusiskoltakin, jos tämä ei ollut ehtinyt syödä omiaan.

Asuttiin tuon poikaystävän kanssa yhdessä muutama vuosi ja meno oli edelleen sama kuin hänen lapsuudessaan. Mitään herkkuja ei voinut säästellä, kun hänen piti ne syödä heti, ettei vaan "jää ilman". Erottiin, mutta ei tästä syystä. 😅

Vierailija kirjoitti:

Samantapainen kokemus lapsuudesta. Olin ihan hoo moilasena kun olin tässä perheessä ensimmäistä kertaa eräänä viikonloppuna yötä ja he saivat limsaa ja pringles-sipsejä. Äitinsä kaatoi laseihin limsat ja lapset mittasivat sivusta esim. kynällä tai juuri sillä viivottimella että kaikille oli millilleen sama määrä. Sipsit jaettiin kappalemäärän mukaan ja jos siellä oli yksi ylimääräinen, se hajotettiin ja äiti mittasi kaikille samankokoiset lohkot :D

Minä yhdistäisin tuon viivoittimella mittaamisen sellaiseen elämäntapaan, jossa herkkuja on harvoin ja pieniä määriä, ja sisarukset syövät niitä eri vauhdeilla. Meillä ei viivoitinta ole tarvittu, mutta jos on vaikka tuoreita marjoja talvella, niin opastan että otetaan yksi kerrallaan eikä koko kourallista, ja samalla tarkkaillaan että kaikille riittää. Harva lapsi osaa näitä asioita opettamatta, tuskin ainokaisetkaan.

Jos on aina karkkeja esillä (kuten jotkut näissä keskusteluissa jopa ylpeilevät) ja sipsit 300 gramman pusseissa, niin eipä niitä silloin tarvitse mittailla.

Minä olin tuollainen ylikiltti ainokainen jota eräs suuressa sisarusparvessa kasvanut "kaveri" käytti röyhkeästi hyväkseen. Minulla ei oikein ollut samalla paikkakunnalla kavereita joten oleilin hänen kanssaan, ettei olisi tarvinnut ihan yksin olla. Manipuloimalla sai minut antamaan hänelle kiiltokuviani, tarroja, kolikoita yms. pientä. Saattoi keksiä yhtäkkiä etten saakaan tulla hänen ja muiden kavereidensa kanssa esim. pulkkamäkeen jos en maksa "kaverivuokraa" 5 markkaa. Ja minä reppanahan maksoin. Vasta joskus neljännellä luokalla hän jäi ns. kiinni että oli kanssani ainoastaan siksi. Kuulin vahingossa jotain mitä minun korvilleni ei ollut tarkoitettu. Sanoi "Mä käyn *Marin luona vaan siks että sen isä ostaa meille aina karkkia ja limsaa" Muistan tuon hetken aina ja se tuntui ihan fyysisenä kipuna rinnassa, että niinkö mitätön ihminen tosiaan olen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuollainen ylikiltti ainokainen jota eräs suuressa sisarusparvessa kasvanut "kaveri" käytti röyhkeästi hyväkseen. Minulla ei oikein ollut samalla paikkakunnalla kavereita joten oleilin hänen kanssaan, ettei olisi tarvinnut ihan yksin olla. Manipuloimalla sai minut antamaan hänelle kiiltokuviani, tarroja, kolikoita yms. pientä. Saattoi keksiä yhtäkkiä etten saakaan tulla hänen ja muiden kavereidensa kanssa esim. pulkkamäkeen jos en maksa "kaverivuokraa" 5 markkaa. Ja minä reppanahan maksoin. Vasta joskus neljännellä luokalla hän jäi ns. kiinni että oli kanssani ainoastaan siksi. Kuulin vahingossa jotain mitä minun korvilleni ei ollut tarkoitettu. Sanoi "Mä käyn *Marin luona vaan siks että sen isä ostaa meille aina karkkia ja limsaa" Muistan tuon hetken aina ja se tuntui ihan fyysisenä kipuna rinnassa, että niinkö mitätön ihminen tosiaan olen.

Voi miten kamalaa. :'(

Toivottavasti sulla on nykyään ystäviä, ansaitset niitä! <3

Saman huomannut. Monilapsiperheissä hirveä riita ja taistelu, ettei vain jää yhtään vähemmälle, kuin joku toinen. Kateellisia lisäksi kaikesta mitä sisarus saa. 

Meillä ainoa lapsi on tyytyväinen, auttavainen ja antelias. Hänellä ei tulisi mieleenkään mitata tai laskea herkkuja. Jos joku haluaa, niin tottakai saa. 

Synttäreillä tosin ollaan ihmetelty suurperheiden lapsia, jotka kahmivat meidän tarjoilupöydästä omiin TASKUIHINSA karkit ja herkut, sitten vielä valittavat, että olisi pitänyt olla enemmän. 

Ja tarjoiluja todellakin on ollut runsaasti, jotta kaikille riiittä (paikanpäällä syötäväksi) niin paljon kuin haluaa.