Tuttu jolla on monta lasta alkoi motkottaa että ainoista lapsista kasvaa itsekkäitä, heillä kuitenkin mm. jäätelö jaetaan millitarkasti ja karkit kappale- ja värimäärän mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suurehkon sisarusparven keskimmäinen ja meillä kyllä taisteltiin kynsin ja hampain omista oikeuksista. Ei puhettakaan siitä, että olisi vapaaehtoisesti luopunut jostain hyvästä. Myös kateutta esiintyi, kun harvoin sai mitään ikiomaa. Tunnen vieläkin pientä katkeruutta siitä, etten saanut ikinä esim. juuri mulle hankittua polkupyörää, kaikki oli aina muiden jätteitä.

Mulla on suuri lapsiparvi, mietin tuota kun koet saaneesi jätteitä, jos sait isomman sisaruksen polkupyörän. Hyvä pyörähän kestää, olen ostanut omankin fillarini käytettynä, samoin lapsille. Miten tuota jätetunnetta olisi voinut vähentää? Toivon, etteivät omat keskimmäiset lapseni koe saavansa jätteitä kun heille siirtyy tavaraa isommilta. Tuntuisi hullulta ostaa 500 euron pyörä jokaiselle uutena, ettei vain kukaan koe saavansa roskaa kun se siirtyy sisarusparvessa eteenpäin. Vai liittyykö tähän jotain muutakin?

Vaikka niin, että vanhimmalle ostetaan uusi halpa käytetty ja keksimmäiselle se uusi.

Meillä oli monta sisarusta, mutta jokainen tunsi saavansa oman osansa. Esim jokaisen omaa harrastusta tuettiin. Jokainen sai myös uuden pyörän jossain vaiheessa. Ja sellaisen jonka halusi. Tai halpa version siitä jonka halusi. Esim. Halusin Jopon, sain kombin. Sisko halusi vaihdepyörän. Hän sai jonkun merkittömän 5 vaihteisen. (Silloin oli muotia 20 vaihteiset, kippurasarvet, kapeilla renkailla). Mutta jokaisella tuettiin omia valintoja.

Näin. Jos homma menee aina niin, että vanhimmalle ostetaan uutta ja nuorempi saa aina toisen vanhan ei hän koskaan saa itse mitään "omaa" vaan se tavara on aina ollut jonkun muun ensin. Mielestäni käytettynä ostettukin on myös eri asia, koska se on koko perheelle kuitenkin uusi ja siitä voi tulla lapselle ihan oma tavara. Eikä sillä ole tuohon tunteeseen merkitystä, että vanha tavara olisi hyvässä kunnossa, kun se on kuitenkin sen sisaruksen käytössä. Tuo on hyvä, että molemmat saavat välillä sekä uutta että vanhaa käyttöönsä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullu kellekään mieleen, että ainokainen voi vapaasti jakaa omistaan, kun vanhemmat kantaa lisää eteen, sen kun pyytää, ja näin on aina ollut.

Minä olin ainoa lapsi, enkä koskaan saanut ylenmäärin mitään. Kaupasta juuri jonkun tikkarin tai jäätelöpuikon. (naapurin mummun maksamana jos osasi esittää tarpeeksi säälittävää muiden sisarusten mentyä kotiin) ) 

Viikolla en saanut mitään erikoisuuksia. Jos meille oli joku tulossa kylään niin saatoimme saada esim. fanipala-pussin jaettavaksi niin että äiti antoi meille (minulle ja kaverille) siitä erillisiin astioihin molemmille 5 kpl ja otti loput takavarikkoon.

Jäätelöpuikkoja en muista ikinä saaneeni ennen 11 vuoden ikää. Sitä ennen niitä vaan ei ostettu. Kun halvemmaksi tuli ostaa jäätelöpaketti.

Vierailija kirjoitti:

Jossain lehtijutussa aikoinaan luki, että ainoa lapsi ei opi itsekkääksi, mutta sisaruksista nuorin voi. Itse uskon tämän tilanteissa, missä on iso ikäero, ja vanhemmat aina sanovat muille, että nuorimmalle ensin, ja tämä oppii olettamaan olevansa jotenkin erityinen.

Iltatähdethän on stereotyyppisesti juurikin niitä hemmoteltuja ja itsekkäitä, etenkin jos on eri sukupuolta, kuin vanhemmat sisarukset. Tälle on olen itse saanut vahvistusta lähipiireistä :D

up

Ei voi yleistää. Itse kasvoin isossa perheessä, kaikki karkit ym. jaettiin tasan tarkkaan. Pelikonetta pelatessa oli munakello soimassa, jotta kaikki pelaisivat saman verran. Kerran veli oli pois koulusta jonkun flunssan vuoksi ja kävi ilmi että oli pelannut koneella koko päivän. Hirveä tappelu tuli, että nyt se on saanut pelata enemmän kuin muut. Seuraavana päivänä sisko otti jotkut johdot pelikoneesta reppuun mukaan, ettei vaan veli voi taas pelata 🙈. Mulla on vain yksi 5v lapsi, joka kyllä kykenee jakamaan lelut ja karkit sun muut kavereiden kanssa.

Mun veli teki tätä kun oltiin pieniä, punnitsi karkkipussit keittiövaa'alla että saa sen missä on 1 g enemmän. :D Tosin tuntu että teki sen enemmän minua ärsyttääkseen.

Ei se, että sisarusten kesken pitää jakaa kaikki millintarkasti, tarkoita, että on erityisen itsekäs. Sisaruksilla nyt tulee riitaa kaikenlaisista "vääryyden" kokemuksista. Tietävät kuitenkin että asiat pitää jakaa ja osaavat jakaa muiden kuin sisarustensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuollainen ylikiltti ainokainen jota eräs suuressa sisarusparvessa kasvanut "kaveri" käytti röyhkeästi hyväkseen. Minulla ei oikein ollut samalla paikkakunnalla kavereita joten oleilin hänen kanssaan, ettei olisi tarvinnut ihan yksin olla. Manipuloimalla sai minut antamaan hänelle kiiltokuviani, tarroja, kolikoita yms. pientä. Saattoi keksiä yhtäkkiä etten saakaan tulla hänen ja muiden kavereidensa kanssa esim. pulkkamäkeen jos en maksa "kaverivuokraa" 5 markkaa. Ja minä reppanahan maksoin. Vasta joskus neljännellä luokalla hän jäi ns. kiinni että oli kanssani ainoastaan siksi. Kuulin vahingossa jotain mitä minun korvilleni ei ollut tarkoitettu. Sanoi "Mä käyn *Marin luona vaan siks että sen isä ostaa meille aina karkkia ja limsaa" Muistan tuon hetken aina ja se tuntui ihan fyysisenä kipuna rinnassa, että niinkö mitätön ihminen tosiaan olen.

Kaverivuokraa?? Uskomattoman törkeä kakara! Oma jos jäisi tuollaisesta kiinni niin kyllä lähtisi karkit, limut, puhelin ja viikkorahat sillä sekunnilla.

Psyko on psyko pienestä pitäen. Nämä ei muutu koskaan oppivat vain taitavammaksi jälkien peittelijöiksi vanhemmiten.

Mulla vain yksi sisarus, mutta kyllä kaikki jaettiin tarkkaan tasan. Minusta siinä ei ole mitään vikaa. Haluan syödä karkit omasta kipostani, enkä "risteilijästä"!! Omat lapseni jakavat karkkipussinsa puoliksi. Se on selkeää ja reilua.

Kukaan meistä ei ole itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tätä skeidaa sai kuulla koko lapsuuden kaveriltani, jolla oli kotona just tuollaista sisarusten kanssa. Se johti siihen, että annoin pitään suunnilleen paidan päältäni, jos joku tajusi kysyä - etten vain olisi ollut itsekäs ainokainen.

Tajusin vasta aikuisena, että VMP, en ole yhtään itsekkäämpi kuin kukaan muukaan.

Joo, täällä toinen samaa scheissea koko lapsuuden kuunnellut. Mulla oli niinkin hankalaa, että jos esim. kaveriporukalla saimme sanotaan nyt vaikka karkkipussin, oli minun aina tyydyttävä niihin namuihin, joita muut eivät huolineet. Koska muuten olin itsekäs ja pilalle hemmoteltu. Ryhmätöissä koulussa ne paskimmat hommat lankesivat minulle, koska minähän muulloin kotona sain kaiken haluamani, eikä tarvinut mitään tehdä... Yeah right 😏 Joka tapauksessa olin aina se itsekäs ja pilalle hemmoteltu kakara ja pidin itseäni muita parempana. Kaikki hankaluudetkin olivat seurausta tästä. VMP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tätä skeidaa sai kuulla koko lapsuuden kaveriltani, jolla oli kotona just tuollaista sisarusten kanssa. Se johti siihen, että annoin pitään suunnilleen paidan päältäni, jos joku tajusi kysyä - etten vain olisi ollut itsekäs ainokainen.

Tajusin vasta aikuisena, että VMP, en ole yhtään itsekkäämpi kuin kukaan muukaan.

Joo, täällä toinen samaa scheissea koko lapsuuden kuunnellut. Mulla oli niinkin hankalaa, että jos esim. kaveriporukalla saimme sanotaan nyt vaikka karkkipussin, oli minun aina tyydyttävä niihin namuihin, joita muut eivät huolineet. Koska muuten olin itsekäs ja pilalle hemmoteltu. Ryhmätöissä koulussa ne paskimmat hommat lankesivat minulle, koska minähän muulloin kotona sain kaiken haluamani, eikä tarvinut mitään tehdä... Yeah right 😏 Joka tapauksessa olin aina se itsekäs ja pilalle hemmoteltu kakara ja pidin itseäni muita parempana. Kaikki hankaluudetkin olivat seurausta tästä. VMP

Juuri tätä!

Me jaettiin kanssa kaikki tasan kolmen kesken. Minusta se oli vain hauskaa mitata limsat laseista vierekkäin. Enpä usko, että meistä kukaan on kovin itsekäs, kaikki ollaan mukana hyväntekeväisyyshommissa tavalla tai toisella. Yksi meistä on vähävaraisempi kuin muut ja kyllä me autetaan häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppii siinä ratkomaan ristiriitoja, mitä ainoa lapsi ei opi, koska saa pitää kaikki karkit, limut ym. itse.

Siinä oppii raivoisasti vahtimaan, että kukaan muu ei saa enempää kuin minä itse. Kyttäämään muita ja huutamaan heti jos kaveri saa inankin tällä kertaa enemmän. Sen sijaan jos omalla vuorolla saa vähänkin etua niin se piilotetaan huolella että virhettä ei huomata. Eihän tuossa opi muuta kuin narsistisia ja psykopaattisia tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Me jaettiin kanssa kaikki tasan kolmen kesken. Minusta se oli vain hauskaa mitata limsat laseista vierekkäin. Enpä usko, että meistä kukaan on kovin itsekäs, kaikki ollaan mukana hyväntekeväisyyshommissa tavalla tai toisella. Yksi meistä on vähävaraisempi kuin muut ja kyllä me autetaan häntä. 

Mun tuttavapiirissä on ainoita lapsia myös ja tuossa hyväntekeväisyydessä heitä on pari. Ei hekään minusta ole itsekkäitä, mutta joskus näkee että ovat saaneet kaikessa tahtonsa läpi, sillä he ovat kovin herkkiä suuttumaan, jos jokin asia ei mene oman mielen mukaan. Yksi on ammattiloukkaantuja, yksi ammattitiuskija näissä tapauksissa. Mutta näitä tällaisia tyyppejä on kyllä monilapsisistakin perheistä. Kuopusiltatähdet rikkaista perheistä ovat kaikista rasittavimpia ihmistyyppejä. 

Mun kokemuksen mukaan itsekkääksi voi kasvaa täysin riippumatta perhekokoonpanosta ja sisarusmäärästä. Olen tavannut niin itsekkäitä ja häikäilemättömiä ainokaisia kuin suurperheen lapsia.

Omassa lapsuudessani meitä oli seitsemän sisarusta, itselläni nyt viisi lasta. Sen enempää lapsuudenkodissani kuin nyt omien lasteni kesken ei ole koskaan tarvinut jakaa mitään viivottimella. Eikä sisaruksen saamat lahjat tai extrat ole aiheuttaneet kateutta muissa.

Mun mielestäni meistä kaikista välitettiin ja jokainen meistä sai mitä tarvitsi. Siksi ei kai tarvinut kokea uhkaksi jos sisarus pääsi välillä yksin johonkin tai sai jotain mitä itse en saanut.

Omille lapsilleni olen tasapuolinen samalla lailla mutta olen välttänyt opettamasta heille että kaikkien pitää saada aina samat jutut. Säännötkin voivat olla sisaruksilla erilaiset koska jotkut lapsista on erityisiä. Sekin on hyvin hyväksytty, toisaalta ollaan näistä avoimesti puhuttu ja olen ottanut lasten tunteet vakavasti. En koe että kukaan lapsistani olisi itsekäs, vaikka joku selvästi pitää paremmin puolensa kuin toinen.

Paras ystäväni oli ainokainen ja nyt näyttää että hänellä tulee olemaan vain tuo yksi lapsi. Sekä hän että lapsensa ovat aina osanneet ottaa toiset huomioon ja jakaa omastaan, kuitenkin niin ettei heiltä voida kaikkea viedä. Ihailen ystäväni lapsenkasvatusta ja välillä toivon että itse pystyisin samaan.

Ainoat lapset kokevat, että heidän pitää olla huomion keskipisteenä aina.

Hän ja hänen elämä ja hänen ongelmat.

Koska on ollut näin vanhempien kanssa.

Sitten ihmetellään, kun muut ihmiset ei toimikaan näin.

Olen joutunut luopumaan ystävyyssuhteista, koska ainut lapsi ei anna edes muiden puhua, vaan itse pitää olla suuna päänä. Muiden asiat ei ole mitään.

Sitten vanhemmat ja sukulaiset on kehuneet lasta maailman parhaaksi kaikessa mihin hän ryhtyy. Jännä ettei aikuisena sitten tee kuin pikkuhommia vaikka olisi ollut ainesta ballerinaksi, näyttelijäksi, muusikoksi, laulajaksi.

Mun lapset tykkää niin eri herkuista, että niitä ei tarvi jakaa. Toinen tykkää sipseistä ja toinen hedelmäkarkeista, toinen tummasta ja toinen maitosuklaasta. Mutta ovat kyllä tarkkoja siitä, että jos toinen saa jotain, niin toisenkin on saatava ja vähintään yhtä paljon. Naapurin tyttö ainoana lapsena antaa kyllä helposti omistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain lehtijutussa aikoinaan luki, että ainoa lapsi ei opi itsekkääksi, mutta sisaruksista nuorin voi. Itse uskon tämän tilanteissa, missä on iso ikäero, ja vanhemmat aina sanovat muille, että nuorimmalle ensin, ja tämä oppii olettamaan olevansa jotenkin erityinen.

Iltatähdethän on stereotyyppisesti juurikin niitä hemmoteltuja ja itsekkäitä, etenkin jos on eri sukupuolta, kuin vanhemmat sisarukset. Tälle on olen itse saanut vahvistusta lähipiireistä :D

Meillä oli ainakin näin!  Me kaksi vanhempaa siskoa aivan täyspäisiä ja pikkusisko ahne ja itsekäs materialisti. (Oli lapsena ja on edelleen.)

Tosin kaikki vieläpä tyttöjä, eli mihinkään prinsessasyndroomaankaan ei voi nojata. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suurehkon sisarusparven keskimmäinen ja meillä kyllä taisteltiin kynsin ja hampain omista oikeuksista. Ei puhettakaan siitä, että olisi vapaaehtoisesti luopunut jostain hyvästä. Myös kateutta esiintyi, kun harvoin sai mitään ikiomaa. Tunnen vieläkin pientä katkeruutta siitä, etten saanut ikinä esim. juuri mulle hankittua polkupyörää, kaikki oli aina muiden jätteitä.

Mulla on suuri lapsiparvi, mietin tuota kun koet saaneesi jätteitä, jos sait isomman sisaruksen polkupyörän. Hyvä pyörähän kestää, olen ostanut omankin fillarini käytettynä, samoin lapsille. Miten tuota jätetunnetta olisi voinut vähentää? Toivon, etteivät omat keskimmäiset lapseni koe saavansa jätteitä kun heille siirtyy tavaraa isommilta. Tuntuisi hullulta ostaa 500 euron pyörä jokaiselle uutena, ettei vain kukaan koe saavansa roskaa kun se siirtyy sisarusparvessa eteenpäin. Vai liittyykö tähän jotain muutakin?

Vaikka niin, että vanhimmalle ostetaan uusi halpa käytetty ja keksimmäiselle se uusi.

Meillä oli monta sisarusta, mutta jokainen tunsi saavansa oman osansa. Esim jokaisen omaa harrastusta tuettiin. Jokainen sai myös uuden pyörän jossain vaiheessa. Ja sellaisen jonka halusi. Tai halpa version siitä jonka halusi. Esim. Halusin Jopon, sain kombin. Sisko halusi vaihdepyörän. Hän sai jonkun merkittömän 5 vaihteisen. (Silloin oli muotia 20 vaihteiset, kippurasarvet, kapeilla renkailla). Mutta jokaisella tuettiin omia valintoja.

Näin. Jos homma menee aina niin, että vanhimmalle ostetaan uutta ja nuorempi saa aina toisen vanhan ei hän koskaan saa itse mitään "omaa" vaan se tavara on aina ollut jonkun muun ensin. Mielestäni käytettynä ostettukin on myös eri asia, koska se on koko perheelle kuitenkin uusi ja siitä voi tulla lapselle ihan oma tavara. Eikä sillä ole tuohon tunteeseen merkitystä, että vanha tavara olisi hyvässä kunnossa, kun se on kuitenkin sen sisaruksen käytössä. Tuo on hyvä, että molemmat saavat välillä sekä uutta että vanhaa käyttöönsä.

Tätä nimenomaan meinasin. Koskaan ei ollut mikään juuri minulle ostettua. Esikoinen sai kaikki uutena ja oikeastaan toisiksi vanhin myös, kun ikäero oli niin pieni. Minä kolmantena sain isompien vanhat. Perheen kuopus oli taas niin paljon nuorempi, että sai myöskin kaiken uutena, kun meiltä jääneet tavarat oli ehditty jo hävittää.

up