Voiko erityislapsi "läpäistä" päivökodin ilman, että huomattaisiin että

Eli kyllä periaatteessa näin voi olla, että asiat tulevat esille vasta eskarissa. Riippuu paljolti siitäkin millaisia ongelmat ovat jaq kuinka kokenut päiväkodinhenkilökunta on ollut. Se kuitenkin kannattaa muistaa että opettajat tai päiväkodin heniklökunta ei mitään diagnoosia voi antaa. Se kuuluu lääkärille ja lapselle pitää tehdä kunnon tutkimukset,



Jos kerrot mitä ongelmia on tullut esille niin olisi ehkä helpompi vastata kysymykseen.



Nim. kahden erityislapsen äiti

Päiväkodissa huomataan kyllä monenlaista, mutta ei tuo ihan hirveen pahalle kuulosta jos vasta nyt huomataan. Tietysti oppimisvaikeuksia voidaan tuossa iässä jo huomata, keskittymisongelmaa samoin, hahmottomisen asioita jne.



En osaa sanoa oltaisiinko päiväkodissa huomattu toisaalta meidän lapsemme puutteita koska toimintaterapeutti osaa taas katsoa eri tavalla. Tavallaan hyvä jos varhaisessa vaiheessa huomataan ja siihen puututaan. Meillä oli poika 3,5 vuotias kun sai jo diagnoosin, ihan meidän vanhempien aktiivisuuden takia. Neuvolassa ei sitten huomattu yhtikäs mitään vaikka taas lähipiirin terkkari oli huomannut...

Voi olla, että päiväkodissa on epäilty jotain, mutta henkilökunnalla ei ole riittänyt rohkeus ottaa asiaa puheeksi. Kynnys on välillä hyvinkin suuri, osa vanhemmista kun ei ole lainkaan iloisia kun heidän kullannuppunsa epäillään olevan "erityinen". Lapset myös kehittyvät eri tahtia, joten ehkä ovat vielä päiväkodissa ajatelleet eriyisyyden menevän hitaamman kehityksen piikkiin.

mutta on ihan mahdollista. Omalla lapsellani alettiin epäillä adhd:ta eskarissa, nyt tokalla ja lääkitys päällä, diagnoosina tuo adhd.

asiat vaan vaikuttaa ihan normaaleilta, kunnes toiset lapset kehittyvät jonkun kynnyksen yli eri lailla kuin tämä.



Meillä tosin kävi niin, että päiväkodin henkilökunta jo piti meidän lasta tarkemman tarkkailun arvoisena, vaikkeivät kertoneet, mitä epäilivät (huonoa ja lepsua kasatusta varmaan). Kelto kävi lasta sitten tarkkailemassa ja totesi, ettei siinä mitänä vikaa ole, antakaa sen leikkiä rauhassa. Esikari oli pieni ja mukava ja silloin lasta kehuttiin sosiaalisesksi ja älykkääsi ja ihanaksi. Sitten kouluun mennessä iski kuin seinä vastaan - ja kolmannella luokalla usean kuukauden tutkimusten jälkeen pojalla todettiin aspergerin oireyhtymä. Eli tavallaan huomiota oli kiinnitetty ja seulaakin tiukennettu, mutta lapsi meni silti läpi noin pitkään. Ei sillä, fiksu poika se nytkin on, kaikkine ongelmineen.

Esim. adhd on tyypillinen diagnoosi, joka "pahene" 5-6-vuotiaana. Eli ei sitä välttämättä ole huomattu aiemmin tai piirrettä on pidetty normaaleissa rajoissa olevana.

asiat vaan vaikuttaa ihan normaaleilta, kunnes toiset lapset kehittyvät jonkun kynnyksen yli eri lailla kuin tämä.

Meillä tosin kävi niin, että päiväkodin henkilökunta jo piti meidän lasta tarkemman tarkkailun arvoisena, vaikkeivät kertoneet, mitä epäilivät (huonoa ja lepsua kasatusta varmaan). Kelto kävi lasta sitten tarkkailemassa ja totesi, ettei siinä mitänä vikaa ole, antakaa sen leikkiä rauhassa. Esikari oli pieni ja mukava ja silloin lasta kehuttiin sosiaalisesksi ja älykkääsi ja ihanaksi. Sitten kouluun mennessä iski kuin seinä vastaan - ja kolmannella luokalla usean kuukauden tutkimusten jälkeen pojalla todettiin aspergerin oireyhtymä. Eli tavallaan huomiota oli kiinnitetty ja seulaakin tiukennettu, mutta lapsi meni silti läpi noin pitkään. Ei sillä, fiksu poika se nytkin on, kaikkine ongelmineen.

Millä tapaa seinä tuli vastaan koulussa? Kiinnostaa, koska meillä saattaa myös olla asperger-lapsi, joka on aloittamassa eskarin syksyllä. Ryhmä on aika suuri ja se hieman askarruttaa minua.

Taitaa olla todella lievä tapaus?

Lievä adhd tai add näyttäytyy monesti vasta koulussa. Lisäksi myös lievä dysfasia.

Eskarissa vasta näkyy sanoi lastenpsykiatri.

Monesti kirjainten oppiminen voi olla vaikeaa ja lyhyt muisti esim. heikko.

Oppimisvaikeudet rupeavat myös näkymään eskarissa.

Meillä seuranta keskeytettiin ja katsotaan mitä koulu tua tullessaan. Lapsi nyt 5v.

Olen melko varma, että lapsella lievä adhd ja lievä dysfasia.

Oli ihan pienestä saakka päiväkodissa ja jaksoi käyttäytyä hyvin.

Lapsen äidin mukaan lapsi ei jaksanut enää eskari iässä olla kiltti. Piti eskari opeja ja hoitajia pilkkanaan ja ne eivät pojalle mitään mahtaneet.

Meni tutkimuksiin ja sai diagnoosin. On nyt erityisluokalla. Tällä lapsella on normaali opetussuunnitelma (fiksu poika). Ei vaan voi opiskella isossa ryhmässä, kun ei pysy paikallaan ja häiritsee muita. Erityisluokassa pärjää hyvin, kun on hyvä opettaja, joka osaa ottaa huomioon lapsen käytös ongelmat.

Eli voi tulla vasta eskari iässä ongelmia käytökseen. Tosin tällä pojalla niitä ongelmia oli kotona kuitenkin aina ollut.

vasta koulussa, mutta sitä en ymmärrä jos asperger tai adhd näkyy vasta koulussa. Nehän ovat synnynnäisä ja tulevat hyvin esille ryhmässä.

pitkälle kuvaillaan tyypillistä 3-vuotiaan käytöstä. Diagnosoitavaksi se usein tulee vasta, kun nämä piirteet eivät iän mukana häviäkään. Samoin moni vähän arempi, ujompi ja varovaisempi 3-5-vuotias on hyvinkin samanlainen kuin tietyillä tavoilla oireileva samanikäinen asperger-lapsi.

hän on sellainen pikkuvanha ja pikkuvauva yhtä aikaa. On tosi ihana ja valloittava vanhoille ukoille ja mummoille, mutta ikäistensa seurassa tulee ongelmia. Varsinkin jos näitä on paikalla enemmän kuin 2 kerrallaan. Ja juuri tästä se seinä tuli koulussa vastaan: luokassa lapsia oli 25. Siinä tämä yksi meni ihan sekaisin,ääniä tulee jokapaikasta ja joka suunnalta, eikä tämä erota mistä, kävelee päin ihmisiä jms. Kommunikaatio ei onnistu, koska omat ilmeet ja eleet on ihan vääriä siihen nähden, mitä hän yrittää ilmaista ja koska hän ei osaa tulkita muita ollenkaan. Tästä tuli sitten tappeluita ja kiusaamista ja jatkuvia hankaluuksia. Myös opettajan kkanssan kommunikointia nämä väärät ilmeet ja ilmeitten väärinymmärtäminen haittasi selvästi. Myös keskittyminen oli todella vaikeaa kun joka puolelta tuli sekavia ärsykkeitä luokassa (kynät rahisee ärsyttävästi, joku puhuu takarivissä, ihan varmaan minusta, seinillä on eri värisiä juttuja joista ei saa silmiä irti vaikka pitäisi tehdä matikantehtäviä). Jumittui yhteen tehtävän osaan (esim a-kirjainen eka kaari) jota toisti ja toisti ja toisti vaikka olisi jo pitänyt kirjoittaa se loppukin sana tai vaihtotehtoisesti esim lattialaattojen saumaviivan loppuun kävelyyn, vaikka ope jo komensi tulemaan luokkaan. Oli vaikea lopttaa yhtä hommaa ja aloittaa seuraavaa. Oli vaikea ymmärtää olevansa osa joukkoa, esim kun ope jakaa ohjeita yleisesti, että ne koskevat myös minua, vaikka minua ei mainitakaan nimeltä. Kaikki muutokset normaaliin päivärutiiniin tosi vaikeita.



Ja kyllä, totta on, että eskarissa lasta kehuttiin sosiaalisena. Mutta se eskariryhmä oli pieni (8 lasta yhteensä) ja siinä oli erittäin motivoituneet ohjaajat. Tarpeeksi pienimuotoisessa ja rauhallisessa ympäristössä tämä lapsi pärjää todella hyvin. Kaipa se asperger aika lievä on. Toisaalta hänen kohdallaan se sosiaalinenpoikkeavuus on ehkä nimenomaan siitä toisesta ääripäästä: ei vetäytyvä, vaan tunkeutuva, liiallinen, kömpelö ja yli-estoton.

lapsemme sopeutuu isoon eskariryhmäänsä. Eiköhän siinä paljastu, jos jotain paljastettavaa on. t. kyselijä