Seniorinetissä oli mielenkiintoista käydä

Tuli mieleen, miten vanhat ihmiset usein ovatkin kaavamaisia.



Mummot ottavat leppeän kurinpitäjän roolin tai yltiöpositiivisen sovittelijan roolin: voivoi, ehkä nyt olisi paras pitää hetki taukoa, eihän vaan ketään loukata, voivoi, ehkä olisi parempi että toiset keskustelevat täällä ja toiset tuolla, ettei VAAN tulisi RIITAA. Perään vetoomus että kun ruohokin kasvaa ja on lämmintäkin yli nollan, niin eikö oltaiskin kaikki onnellisia yhdessä ja hymyillä!



Papat esiintyvät puolestaan semmoisina sanoisko kukonpoikina. Kehuskellaan ja pörhistellään höyheniä ja teppaillaan kuin toripulut. Väliin vihjaistaan kun ollaan vielä töissäkin eikä millään ehdi ja voi jäädä eläkkeelle vaikka ehkä haluaisikin itse, kun muut eivät päästä kun on niin taitava. Asioihin on kärkevät mielipiteet ja niitä väritetään mielellään. Sitten kun pappa narahtaa asiavirheistä, he vetoavat ajanpuutteeseen ja siihen, ettei se asia niin tärkeä olekaan ja rupeavat muka hyväntuulisesti puhumaan pilkkeestä silmäkulmassa ja huumorista ja kevyesti vitsailemaan tavalla, josta ei Erkkikään ota selvää.



Naiset ilmeisesti ovat olleet kodin hengettäriä ja sovittelijoita koko ikänsä ja kuunnelleet sävyisästi, kun miehensä esittää tietäjää.