Minkä ikäistä lasta ei voi vieraannuttaa? Minkäikäinen näkee manipuloinnin läpi?
Kysyin tätä aikaisemmin, mutta nyt otsikoin kysymykseni selkeämmin.
Meillä tilanne on se, että isä mustamaalaa minua siitä, että minä manipuloin lapsia ja vieraannutan heitä. Olen kuulemma niin taitava, etten itsekään näe omaa manipulointiani.
En jaksa tätä mustamaalaamista. Milloin isä näkee, että minä en olekaan syyllinen siihen, että lapset eivät pidä isästään? Eli minkä ikäinen lapsen tulee olla, jotta hän ymmärtää, kumpi meistä puhuu totta?
Kommentit (41)
Meillä 15-16 v tajusi missä mennään.
Ei tuohon kukaan pysty mitään vastaamaan oikeasti. Manipulointia voi "harrastaa" vaikka aikuistenkin kesken, sitähän nämä luonnehäiriöiset tekevät. Taitava manipuloija on todella salakavala ja siksi aikuinenkaan ihminen ei huomaa välttämättä miten toinen ohjaakin ajatuksia tiettyyn suuntaan, ellei ole erityisen skarppina tuollaisen varalta. Ja useimmiten kai ihminen ei ole, ellei ole aiempaa kokemusta ja tunnista siten nopeammin tuota kaavaa.
Lapsiparat ovat erityisen haavoittuvaisia siis, mutta ei siihen mitään ikärajaa voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon kukaan pysty mitään vastaamaan oikeasti. Manipulointia voi "harrastaa" vaikka aikuistenkin kesken, sitähän nämä luonnehäiriöiset tekevät. Taitava manipuloija on todella salakavala ja siksi aikuinenkaan ihminen ei huomaa välttämättä miten toinen ohjaakin ajatuksia tiettyyn suuntaan, ellei ole erityisen skarppina tuollaisen varalta. Ja useimmiten kai ihminen ei ole, ellei ole aiempaa kokemusta ja tunnista siten nopeammin tuota kaavaa.
Lapsiparat ovat erityisen haavoittuvaisia siis, mutta ei siihen mitään ikärajaa voi sanoa.
Tuo on totta, jos kukaan ei ole avaamassa silmiä tai osoittamassa manipulointia. Aloituksen tilanteessa sellainen ihminen on, eli tuo isä. Lapset ovat koko ajan tietoisia, että manipulointia voi tapahtua ja sitä osaa etsiä.
Yllättävän nuorena. Itse ymmärsin jo "alusta alkaen" mitä vanhempieni liitossa tapahtuu. He erosivat vasta ollessani teini. Suhde isään on vieläkin huono eli näen mikä hän oikeasti on.
Paljon riippuu ihmisestä ja myös niistä aikaisemmista väleistä. Toiset on alttiita manipuloinnille koko elämässä. Jos ei isään ole koskaan mitään välejä ollutkaan tottakai se myös vaikuttaa siihen mikä totuuden lapsi uskoo.
Mikä on syy siihen, että lapset eivät pidä isästään? Ovatko sanoneet tätä hänelle suoraan?
Vieraannuttamista ikävää toisesta puhumisen lisäksi myös se että ei mahdollista kunnolla näkemisiä vastapuolen kanssa. Uskoisin ap että vieraannutat vaikket asian kiusallisuuden vuoksi myöntäisikään
Vierailija kirjoitti:
Vieraannuttamista ikävää toisesta puhumisen lisäksi myös se että ei mahdollista kunnolla näkemisiä vastapuolen kanssa. Uskoisin ap että vieraannutat vaikket asian kiusallisuuden vuoksi myöntäisikään
Millä perusteella uskot?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy siihen, että lapset eivät pidä isästään? Ovatko sanoneet tätä hänelle suoraan?
Tietääkseni eivät ole sanoneet. Isä on ns. hallitseva ihminen.
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
En heittele kapuloita rattaisiin. Puhun lapsille isästä vain hyviä muistoja. Lapset ovat vielä vielä väleissä, mutta kumpikaan ei haluaisi mennä isän luo enää.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän nuorena. Itse ymmärsin jo "alusta alkaen" mitä vanhempieni liitossa tapahtuu. He erosivat vasta ollessani teini. Suhde isään on vieläkin huono eli näen mikä hän oikeasti on.
Sama juttu. Itse en pidä lainkaan yhteyttä isääni, pska mikä pska.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Meillä oli sama tilanne. En koskaan haukkunut lapsille isää, mutta lapset kertoivat isänsä haukkuvan minua. Isä ei ole ihmisenä helpoimmasta päästä ja onnistui ihan itse rikkomaan välinsä lapsiin. Ja syytti minua vieraannuttamisesta, vaikka en poikittaista sanaa sanonut.
Ainut ”vikani” oli se, että annoin lasteni valittaa enkä mitätöinyt heidän kokemuksiaan. Kuuntelin vain tyyliin niinkö isä sanoi” tai ”sinusta tuntui pahalta”.
Lapset tajusivat tilanteen ehkä 12-13-vuotiaina, mutta nousivat isäänsä vastaan 15-16-vuotiaina. Isän syytökset minusta kääntyivät lopulta häntä itseään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Puhut tukemisesta paljon. Annatko esimerkkejä, miten lähi voi tukea etän vanhemmuutta?
En ymmärrä, mistä puhut. Ymmärrän tukemisen niin, että toista ei pidä haukkua, mutta en ymmärrä, mitä tukemisella tarkoitetaan.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
En heittele kapuloita rattaisiin. Puhun lapsille isästä vain hyviä muistoja. Lapset ovat vielä vielä väleissä, mutta kumpikaan ei haluaisi mennä isän luo enää.
Onko heillä jotenkin ikävät oltavat isänsä kotona, tylsää poikamiesboksissa? Asuuko pitkällä ja viikonloput menee ilman kavereita vai miksi eivät halua isäänsä nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
En heittele kapuloita rattaisiin. Puhun lapsille isästä vain hyviä muistoja. Lapset ovat vielä vielä väleissä, mutta kumpikaan ei haluaisi mennä isän luo enää.
Onko heillä jotenkin ikävät oltavat isänsä kotona, tylsää poikamiesboksissa? Asuuko pitkällä ja viikonloput menee ilman kavereita vai miksi eivät halua isäänsä nähdä?
Isä on hallitseva ihminen ja päättää kaikesta. Lapsia harmittaa se pahan puhuminen minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Johan luettelin tuonne viestiin mitä ei tee. Kaikkea muutakin taustalla. Hyvä isä on läsnä, tukee ja auttaa. Lasteni isä ei tee mitään. Elatusapu ainoa pakollinen ja sitäkin toista tuhatta euroa maksamatta tältä vuodelta.
Kuinka paha voikaan olla vieraannuttaja.