Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäistä lasta ei voi vieraannuttaa? Minkäikäinen näkee manipuloinnin läpi?
22.12.2020 |
Kysyin tätä aikaisemmin, mutta nyt otsikoin kysymykseni selkeämmin.
Meillä tilanne on se, että isä mustamaalaa minua siitä, että minä manipuloin lapsia ja vieraannutan heitä. Olen kuulemma niin taitava, etten itsekään näe omaa manipulointiani.
En jaksa tätä mustamaalaamista. Milloin isä näkee, että minä en olekaan syyllinen siihen, että lapset eivät pidä isästään? Eli minkä ikäinen lapsen tulee olla, jotta hän ymmärtää, kumpi meistä puhuu totta?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on kohta nelikymppinen ja äidin manipuloinnin jäljet näkyvät edelleen, miten ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä. Virallisesti heilläkin äiti on puhunut vain nätisti isästä, mutta peitellysti isää on haukuttu ja lapsia vieraannutettu. Tämä vaikuttaa yhä edelleen, joten ei sitä manipulointia välttämättä näe koskaan.
Ei näekään, jos kukaan ei ole koskaan osoittanut sitä. Aloittajan tapauksessa sitä osoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksen jossa äiti kertoi lapsille valheita isästä eikä lapset vielä nyt aikuisenakaan ole isän kanssa tekemisissä eli siis tapauksesta riippuen manipulointia ei näe edes aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on kohta nelikymppinen ja äidin manipuloinnin jäljet näkyvät edelleen, miten ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä. Virallisesti heilläkin äiti on puhunut vain nätisti isästä, mutta peitellysti isää on haukuttu ja lapsia vieraannutettu. Tämä vaikuttaa yhä edelleen, joten ei sitä manipulointia välttämättä näe koskaan.
Mistä tiedät onko manipuloinut vai ihan totta kaikki? Isä oikeasti ollut huono isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Puhut tukemisesta paljon. Annatko esimerkkejä, miten lähi voi tukea etän vanhemmuutta?
En ymmärrä, mistä puhut. Ymmärrän tukemisen niin, että toista ei pidä haukkua, mutta en ymmärrä, mitä tukemisella tarkoitetaan.
Eri
Ihanko oikeasti et ymmärrä sanaa "tukea"? Vanhemmuus ei ole kilpailu. Nyt tuntuu, että moni pyrkii olemaan lapselle se parempi vanhempi toisen kustannuksella. Tuki voi olla esimerkiksi asettumista toisen vanhemman kannalle, vaikka ei itse olisi välttämättä samaa mieltä. Tai vaikka kehottamalla lasta isän kanssa metsälle vaikka jäisi ennemmin kotiin pelaamaan. Tai etävanhemmuuden tapauksessa esimerkiksi kannustetaan lasta tapaamisiin, soitteluun ja viestittelyyn. Kaikilla ei ole samanlaisia vanhemmuustaitoja ja siitä on haittaa vain lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Puhut tukemisesta paljon. Annatko esimerkkejä, miten lähi voi tukea etän vanhemmuutta?
En ymmärrä, mistä puhut. Ymmärrän tukemisen niin, että toista ei pidä haukkua, mutta en ymmärrä, mitä tukemisella tarkoitetaan.
Eri
Ihanko oikeasti et ymmärrä sanaa "tukea"? Vanhemmuus ei ole kilpailu. Nyt tuntuu, että moni pyrkii olemaan lapselle se parempi vanhempi toisen kustannuksella. Tuki voi olla esimerkiksi asettumista toisen vanhemman kannalle, vaikka ei itse olisi välttämättä samaa mieltä. Tai vaikka kehottamalla lasta isän kanssa metsälle vaikka jäisi ennemmin kotiin pelaamaan. Tai etävanhemmuuden tapauksessa esimerkiksi kannustetaan lasta tapaamisiin, soitteluun ja viestittelyyn. Kaikilla ei ole samanlaisia vanhemmuustaitoja ja siitä on haittaa vain lapselle.
Pikkuisen hankala tukea, kun isä omalla käytöksellä näyttänyt ettei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko näitä, etteikö aikuisena näkisi manipulointia. Tai ihmisen pitää olla tynnyrissä kasvanut, eikä ikinä lue edes Iltalehden ihmissuhdeartukkelita. Tästä kirjoitetaan niin paljon, että pakkohan on tajuta. Jokainen narskun puolisokin tajuaa tilanteensa. He eivöt eroa sen vuoksi, etteikö tajuaisi tilannettaan, vaan sen vuoksi, etteivät pysty lähtemään.
Teini-ikään kuuluu myös etääntyminen vanhemmastaan. Se ON teini-ikää, että irtautuu. Ja kun vanhempaa katsoo välimatkan päästä, niin asiat näkee selkeämmin.
Tietty ongelmallisempaa on se, että manipulaattori on ollut aito narsisti, mutta siitä ei kai tässä ketjussa ollut kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Johan luettelin tuonne viestiin mitä ei tee. Kaikkea muutakin taustalla. Hyvä isä on läsnä, tukee ja auttaa. Lasteni isä ei tee mitään. Elatusapu ainoa pakollinen ja sitäkin toista tuhatta euroa maksamatta tältä vuodelta.
Ei meilläkään lapset saa rahaa kun pyytävät! Merkkipäivät unohtuvat helposti. Onko isällä mahdollisuus pitää lapsia luonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Puhut tukemisesta paljon. Annatko esimerkkejä, miten lähi voi tukea etän vanhemmuutta?
En ymmärrä, mistä puhut. Ymmärrän tukemisen niin, että toista ei pidä haukkua, mutta en ymmärrä, mitä tukemisella tarkoitetaan.
Eri
Ihanko oikeasti et ymmärrä sanaa "tukea"? Vanhemmuus ei ole kilpailu. Nyt tuntuu, että moni pyrkii olemaan lapselle se parempi vanhempi toisen kustannuksella. Tuki voi olla esimerkiksi asettumista toisen vanhemman kannalle, vaikka ei itse olisi välttämättä samaa mieltä. Tai vaikka kehottamalla lasta isän kanssa metsälle vaikka jäisi ennemmin kotiin pelaamaan. Tai etävanhemmuuden tapauksessa esimerkiksi kannustetaan lasta tapaamisiin, soitteluun ja viestittelyyn. Kaikilla ei ole samanlaisia vanhemmuustaitoja ja siitä on haittaa vain lapselle.
En oikeasti ymmärrä. Enhän ole paikalla siellä kehottamalla lasta lähtemään metsälle. Ja lapset näkevät isää sovitusti, johan lapsi katsoo minua kieroon, kun sanon ”huomenna menet isälle, menethän”. Vai pitäisko olla innoissaan ”huomenna isälle, jippiaijihuu!”?
Ja tuosta soittelusta ja viestittelystä olen eri mieltä: se on aina vanhemman vastuulla tehdä aloite. Ei lapsen
Eli en ymmärrä vieläkään, annatko konkreettisiä esimerkkejä tukemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Johan luettelin tuonne viestiin mitä ei tee. Kaikkea muutakin taustalla. Hyvä isä on läsnä, tukee ja auttaa. Lasteni isä ei tee mitään. Elatusapu ainoa pakollinen ja sitäkin toista tuhatta euroa maksamatta tältä vuodelta.
Ei meilläkään lapset saa rahaa kun pyytävät! Merkkipäivät unohtuvat helposti. Onko isällä mahdollisuus pitää lapsia luonaan?
Meillä saa minulta rahaa, kun pyytää. Merkkipäivät ei normaaleilla ihmisillä unohdu helposti ja ainakin jälkeen luulisi onnittelujen tulevan, jos on unohtunut. Kyllä isällä on mahdollisuus lapsia pitää luonaan. Aivan selvä asia ettei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä ap:n lapset sitten ovat? Omalla kohdalla tyttö hoksasi manipulaation jossain teini-iän kynnyksellä, nyt täysi-ikäisenä ei kovin lämpimissä väleissään isänsä kanssa. Poika 4 vuotta nuorempi, nyt teini-ikäisenä hyvissä väleissä isänsä kanssa. Luulen että tähän vaikutti positiivisesti isän uusi naisystävä, minun mustamaalaus jäi vähemmälle, nuorempi ehkä unohtanut kamalimmat ylilyönnit joita aikoinaan esim. lasten noudon yhteydessä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Puhut tukemisesta paljon. Annatko esimerkkejä, miten lähi voi tukea etän vanhemmuutta?
En ymmärrä, mistä puhut. Ymmärrän tukemisen niin, että toista ei pidä haukkua, mutta en ymmärrä, mitä tukemisella tarkoitetaan.
Eri
Ihanko oikeasti et ymmärrä sanaa "tukea"? Vanhemmuus ei ole kilpailu. Nyt tuntuu, että moni pyrkii olemaan lapselle se parempi vanhempi toisen kustannuksella. Tuki voi olla esimerkiksi asettumista toisen vanhemman kannalle, vaikka ei itse olisi välttämättä samaa mieltä. Tai vaikka kehottamalla lasta isän kanssa metsälle vaikka jäisi ennemmin kotiin pelaamaan. Tai etävanhemmuuden tapauksessa esimerkiksi kannustetaan lasta tapaamisiin, soitteluun ja viestittelyyn. Kaikilla ei ole samanlaisia vanhemmuustaitoja ja siitä on haittaa vain lapselle.
En oikeasti ymmärrä. Enhän ole paikalla siellä kehottamalla lasta lähtemään metsälle. Ja lapset näkevät isää sovitusti, johan lapsi katsoo minua kieroon, kun sanon ”huomenna menet isälle, menethän”. Vai pitäisko olla innoissaan ”huomenna isälle, jippiaijihuu!”?
Ja tuosta soittelusta ja viestittelystä olen eri mieltä: se on aina vanhemman vastuulla tehdä aloite. Ei lapsen
Eli en ymmärrä vieläkään, annatko konkreettisiä esimerkkejä tukemisesta.
Niin, tarkoitin tuon metsä-esimerkin ihan lähivanhemmuuden tukemiseen. Sillä ei ole väliä, missä isä/vanhempi asuu. Koskee ihan samanlaisia juttuja. Jos isä soittaa, voit kehottaa lasta vastaamaan puhelimeen kesken pelin jne.
Ymmärrätkö idean nyt paremmin? Et ehkä ymmärrä, joten en käytä asiaan enempää aikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä voi manipuloida ihan koko elinkaarensa ajan. Kyllähän sen näkee, kun suurin osa suomalaisista on nytkin huijattu pitämään maskia ja pelkäämään mielikuvitusvirusta.
Pitäisi varmaan miettiä mikä on manipulointia ja mikä vain huonoa käytöstä itseltä..
Ymmärrän että manipuloijia on ja se on erittäin huono asia.
Joskus me vanhemmat vain katkeruudessa/kateudessa/en tykkää eksästä tai mitä se nyt onkaan mielentilassa tuputetaan lapselle sitä omaa huonoa käsitystä toisesta vanhemmasta?
Se on huono asia ja siitä pitäisi ensin itse päästä yli ja sen jälkeen vasta alkaa miettimään toista...
Esimerkkitapaus (ei minun)
Lapsen(alle alakouluikäinen) toisella vanhemmalla on uusi nyksä(henkilö) josta toinen vanhempi ei pidä tai ei tahtoisi nähdä.
Lapsi: Mä en tykkää henkilöstä.
Vanhempi lipsauttaa: En minäkään...
No oho! EI näin.
Ei lapsi saa joutua tilanteeseen jossa hänen negatiivista asennetta toista henkilöä kohtaan ruokitaan vielä lisää? Lapsella ei varmasti ole hyvä olla toisen vanhemman luona kun lapsi tietää että se toinen vanhempi ei tykkää tuosta...
Isompien lapsien kanssa voi käydä keskusteluja miksi ei oikein pidä jostain toisesta henkilöstä, ei tuputtaen omaa käsitystä vaan keskustelemalla mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
En heittele kapuloita rattaisiin. Puhun lapsille isästä vain hyviä muistoja. Lapset ovat vielä vielä väleissä, mutta kumpikaan ei haluaisi mennä isän luo enää.
Onko heillä jotenkin ikävät oltavat isänsä kotona, tylsää poikamiesboksissa? Asuuko pitkällä ja viikonloput menee ilman kavereita vai miksi eivät halua isäänsä nähdä?
Isä on hallitseva ihminen ja päättää kaikesta. Lapsia harmittaa se pahan puhuminen minusta.
Kasvata selkäranka äläkä anna isän päättää kaikesta mikäli ei edes ole lähivanhempi !!
Vieraannutin kakaran itsestäni ja isästä kun se oli kolme vuotias. Kakara rupesi käymään hermoille joten oli pakko heittää se tynnyriin ja päästää pois vasta 15 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
Ei todellakaan ole lähivanhemman tehtävä tukea etän ja lasten suhteita ja paikkailla välejä.
Omalla kohdalla lasten isä ei maksa elatusapua, tapaa lapsia silloin kun huvittaa. Ei kutsu lapsia luokseen, luvatut tapaamiset ei aina toteudu, ei anna lapsille rahaa, kun pyytävät, ei muista syntymäpäiviä ja joulun muistaminenkin melko onnetonta.
Esikoinen on jo täysikäinen. Antoi tulla kommenttia isästään eräs päivä. Isä on itse pilannut välit.
Mitä väliä sillä on, onko isä etä- vai lähi-isä? Vanhempien tehtävä on myös tukea toistensa vanhemmuutta. Siitä on etua myös itselle. Mitä niin pahaa sinunkin exäsi on tehnyt, ettei ansaitse isyyttä?
Puhut tukemisesta paljon. Annatko esimerkkejä, miten lähi voi tukea etän vanhemmuutta?
En ymmärrä, mistä puhut. Ymmärrän tukemisen niin, että toista ei pidä haukkua, mutta en ymmärrä, mitä tukemisella tarkoitetaan.
Eri
Ihanko oikeasti et ymmärrä sanaa "tukea"? Vanhemmuus ei ole kilpailu. Nyt tuntuu, että moni pyrkii olemaan lapselle se parempi vanhempi toisen kustannuksella. Tuki voi olla esimerkiksi asettumista toisen vanhemman kannalle, vaikka ei itse olisi välttämättä samaa mieltä. Tai vaikka kehottamalla lasta isän kanssa metsälle vaikka jäisi ennemmin kotiin pelaamaan. Tai etävanhemmuuden tapauksessa esimerkiksi kannustetaan lasta tapaamisiin, soitteluun ja viestittelyyn. Kaikilla ei ole samanlaisia vanhemmuustaitoja ja siitä on haittaa vain lapselle.
En oikeasti ymmärrä. Enhän ole paikalla siellä kehottamalla lasta lähtemään metsälle. Ja lapset näkevät isää sovitusti, johan lapsi katsoo minua kieroon, kun sanon ”huomenna menet isälle, menethän”. Vai pitäisko olla innoissaan ”huomenna isälle, jippiaijihuu!”?
Ja tuosta soittelusta ja viestittelystä olen eri mieltä: se on aina vanhemman vastuulla tehdä aloite. Ei lapsen
Eli en ymmärrä vieläkään, annatko konkreettisiä esimerkkejä tukemisesta.
Niin, tarkoitin tuon metsä-esimerkin ihan lähivanhemmuuden tukemiseen. Sillä ei ole väliä, missä isä/vanhempi asuu. Koskee ihan samanlaisia juttuja. Jos isä soittaa, voit kehottaa lasta vastaamaan puhelimeen kesken pelin jne.
Ymmärrätkö idean nyt paremmin? Et ehkä ymmärrä, joten en käytä asiaan enempää aikaani.
Nyt tuli yksi esimerkki, mikä ei tosin helpota tukemisen ymmärtämistä. Enhän minä edes tiedä, jos isä soittaa lapselle. Lapsilla on puhelin aina äänettömällä, eli aika vaikeaa kehottaa lasta vastaamaan.
Et viitsi antaa esimerkkejä, koska sinulla ei ole sellaisia. Tukeminen on vissiin samanlaista sanahelinää kuin ”turvallinen aikuinen”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyt sen, että lapset "eivät pidä isästään"? Jollei isä ole joku suuren luokan rikollinen tai hyväksikäyttäjä, on lastenkin etu olla väleissä isäänsä. Sinuna tukisin lasten ja isän suhdetta, en heittelisi kapuloita rattaisiin.
En heittele kapuloita rattaisiin. Puhun lapsille isästä vain hyviä muistoja. Lapset ovat vielä vielä väleissä, mutta kumpikaan ei haluaisi mennä isän luo enää.
Onko heillä jotenkin ikävät oltavat isänsä kotona, tylsää poikamiesboksissa? Asuuko pitkällä ja viikonloput menee ilman kavereita vai miksi eivät halua isäänsä nähdä?
Isä on hallitseva ihminen ja päättää kaikesta. Lapsia harmittaa se pahan puhuminen minusta.
Kasvata selkäranka äläkä anna isän päättää kaikesta mikäli ei edes ole lähivanhempi !!
En minä ole siellä paikalla, kun lapset näkevät isäänsä, jotta voisin estää isän päättämisen kaikesta...
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan miettiä mikä on manipulointia ja mikä vain huonoa käytöstä itseltä..
Ymmärrän että manipuloijia on ja se on erittäin huono asia.
Joskus me vanhemmat vain katkeruudessa/kateudessa/en tykkää eksästä tai mitä se nyt onkaan mielentilassa tuputetaan lapselle sitä omaa huonoa käsitystä toisesta vanhemmasta?
Se on huono asia ja siitä pitäisi ensin itse päästä yli ja sen jälkeen vasta alkaa miettimään toista...
Esimerkkitapaus (ei minun)
Lapsen(alle alakouluikäinen) toisella vanhemmalla on uusi nyksä(henkilö) josta toinen vanhempi ei pidä tai ei tahtoisi nähdä.
Lapsi: Mä en tykkää henkilöstä.
Vanhempi lipsauttaa: En minäkään...
No oho! EI näin.
Ei lapsi saa joutua tilanteeseen jossa hänen negatiivista asennetta toista henkilöä kohtaan ruokitaan vielä lisää? Lapsella ei varmasti ole hyvä olla toisen vanhemman luona kun lapsi tietää että se toinen vanhempi ei tykkää tuosta...
Isompien lapsien kanssa voi käydä keskusteluja miksi ei oikein pidä jostain toisesta henkilöstä, ei tuputtaen omaa käsitystä vaan keskustelemalla mielipiteistä.
Olen aloittaja. Meillä se keskustelu menee näin:
Lapsi: en tykkää hänestä
Minä: ai, miksi et?
Lapsi: xxxxx
Minä: aha, niinkö? Hän varmaan itse pitää sellaisesta.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri on kohta nelikymppinen ja äidin manipuloinnin jäljet näkyvät edelleen, miten ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä. Virallisesti heilläkin äiti on puhunut vain nätisti isästä, mutta peitellysti isää on haukuttu ja lapsia vieraannutettu. Tämä vaikuttaa yhä edelleen, joten ei sitä manipulointia välttämättä näe koskaan.