Olen 43 ja mun kaksi lasta on jo muuttaneet kotoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin tän ikäisenä vauvoja! :D

Niin, toiset mummoutuvat aiemmin kuin toiset.

Hyvä, kiva, heippa sulle.

Seuraava aihe.

Toisaalta sinun tapauksessasi jaksamiseesi epäilemättä vaikuttaa juuri se, että sinä olet jo lapsesi saanut ja maailmalle lähettänyt. Kukapa tuossa tilanteessa jaksaisi enää nollasta uudelleen aloittaa? Jos et olisi saanut aikoinaan perhettä, niin voi hyvinkin olla että ajatus lapsista vanhemmalla iällä ei olisi niin vastenmielinen.

Sain vahinko vauvan kun olin 30v,kolmas lapsi. Mietin, että ei näin vanha ihminen voi saada vauvaa! :D

Ihanaa, kun täytän 45v,niin nuorin 15v

Ystäväni sai ekan lapsen kun oli 45v,vaikka lääkärit oli sanoneet, ettei koskaan saa lapsia.. Huh!

N35

Sama fiilis täällä, paitsi että yksi 17v asuu vielä kotona. Muut (sain nuorena lapset) lentäneet jo pesästä. Voi sanoa, että elämä on aika helppoa. 😁

N40.

Ei sinun iässäsi lapsia naisille enää tulekaan.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta sinun tapauksessasi jaksamiseesi epäilemättä vaikuttaa juuri se, että sinä olet jo lapsesi saanut ja maailmalle lähettänyt. Kukapa tuossa tilanteessa jaksaisi enää nollasta uudelleen aloittaa? Jos et olisi saanut aikoinaan perhettä, niin voi hyvinkin olla että ajatus lapsista vanhemmalla iällä ei olisi niin vastenmielinen.

Totta kai! Jokaisella on erilainen tilanne. Mä olen iloinen, että mulla on vielä pitkästi työuraa edessä ja nyt voin keskittyä siihen täysillä. Monta vuotta olin kotona lasten kanssa ja silloin se oli paras ratkaisu ja tykkäsin siitä. :)

ap

No sitten kannattaa huolehtia ehkäisystä, jos ei ole vv vielä.

Luulisi aikuisen tajuavan sanomattakin.

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis täällä, paitsi että yksi 17v asuu vielä kotona. Muut (sain nuorena lapset) lentäneet jo pesästä. Voi sanoa, että elämä on aika helppoa. 😁

N40.

Eikö! 😎 On jotenkin niin kevyt olo! 😄😄

ap

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis täällä, paitsi että yksi 17v asuu vielä kotona. Muut (sain nuorena lapset) lentäneet jo pesästä. Voi sanoa, että elämä on aika helppoa. 😁

N40.

Sähän voit sitten yrittää elää nuoruuden mikä sulta jäi elämättä nyt jälkikäteen.

- Lycka till!

Myös minun lapseni tuli täysi-ikäiseksi ja muutti kotoa pois, kun olin 43-vuotias. Se oli minulle sopiva ajankohta. Olin 25-vuotias hänen syntyessään eli ihan aikuinen mutta kuitenkin nuori, ja nyt olen 15 vuoden ajan jo saanut elää jälleen vapaasti, panostaa töihin, harrastaa, matkustella jne.

Aloitus oli vähän törpösti muotoiltu mutta tunnistan kyllä tuon tunteen.

Itse taas elin villiä nuoruutta 35-v asti, jolloin sain vuoden välein kaksi lasta. Nyt on velaton talo, hyvät työt ja aikaa alakouluikäisille lapsille ja perheelle. On myös aikaa ja rahaa harrastaa mitä haluaa. Voi keskittyä perheensä hyvinvointiin eikä tarvi juosta rahan perässä tai baareissa.

Ja aloituksen pointti oli? Haukkua naisia, jotka elävät elämänsä toisin kuin sinä?

Nuo vanhempana lapsensa hankkineet ovat muuten järjestään tyytyväisempiä elämäänsä kuin teininä lapset hankkineet.

Kaksi lapsukaista tehneenä tiedät varmasti, kuinka niitä tehdään. Vältä tästälähtien kaikkia sen laatuisia toimenpiteitä tiukasti, niin eihän niitä tosiaan haikarat tuo nurkkiisi.

Miksi tähän tulee noin katkerankuuloisia vastauksia? Ei tässä ole kukaan ollut neuvomassa, miten muiden tulee elää, iloinnut vaan omasta tilanteestaan. Eikö se ole vaan hyvä, että viihtyy omassa elämässään?

Se on aikansa kutakin -hommaa. Meillä, joiden homma on jo hoidettu on eri näkökulma kuin niillä, joilla on nyt nyytti tilauksessa tai kotona. Kasvatus kestää yhtä kauan, aloitti sen sitten aiemmin tai myöhemmin. N40

Olen saanut parikymppisenä 3 lasta ja raskasta oli.

No en nytkään nelikymppinen vielä ole, 39-vuotias ja minun kuopus on 2-vuotias.

Jaksan paremmin kun nuorena! Nyt olen ihan aidosti nauttinut tästä.

Mieheni on minua 9 vuotta vanhempi eikä hänelläkään tiukkaa näytä tekevän. Tuntuu että hänkin on enemmän läsnä ja aikuistunut.

Kuopuksen kanssa tulee kuljettua enemmän ulkona ja tutkitaan puita ja kasveja. Aikaa ja kärsivällisyyttä on enemmän.

Toki nyt pieniä on vaan yksi kun nuorena niitä oli kolme eli ei ehkä ihan verrannollinen tilanne. Isotkin lapset lellii kuopusta ja viettää aikaa hänen kanssaan.

Voisin hyvin ajatella että yhden vielä tekisin. Siis jaksamisen puolesta. Käytännön syistä perhe on kasassa nyt. Tai mistä sitä ikinä tietää...

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän tulee noin katkerankuuloisia vastauksia? Ei tässä ole kukaan ollut neuvomassa, miten muiden tulee elää, iloinnut vaan omasta tilanteestaan. Eikö se ole vaan hyvä, että viihtyy omassa elämässään?

Jokin tuossa aloittajan jutussa vain haiskahtaa siltä että se on kirjoitettu vittuilumielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän tulee noin katkerankuuloisia vastauksia? Ei tässä ole kukaan ollut neuvomassa, miten muiden tulee elää, iloinnut vaan omasta tilanteestaan. Eikö se ole vaan hyvä, että viihtyy omassa elämässään?

"Nyt kun mietin niitä naisia, jotka alkaa tehdä lapsia nelikymppisenä, niin kauhistuttaa. En enää jaksaisi."

Varmaan tuon takia. Itse jaksan nykyään (35) paremmin kuin nuorempana, kun on elämä tasapainossa ja talous turvattu, hyvä olla itsensä kanssa jne. Nuorempana olin väsynyt ja epävarma ja olisin ollut varmasti myös aivan todella huono äiti. Enkä oikein usko, että koskaan tulen iloitsemaan siitä että "saan" olla yksin. Perhe saa olla jäädäkseen vaikka siihen asti kun olen tomua. En hanki lapsia saadakseni jotain omaa joskus, omat elämät on nyt eletetty, eikä tarvitse kieli pitkällä odottaa että pääsee potkaisemaan perheensä pois.

Mitä järkeä elää yli nelikymppisenä naisena, kun ei lapsia talossa?

T. 3 alle kouluikäisen äiti 39v