Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että äitipuolen tulee rakastaa

Miehen lapset ovat kuitenkin vieraita eli en ole seurannut heidän kehitystään enkä automaattisesti, kysymättä, tiedä kaikkea.

mä voin kertoa sulle, ettei mene kuin pari vuotta kun sä et enää tiedä omista lapsistasikaan kaikkea automaattisesti ja kysymättä. Lakkaatko rakastamasta heitäkin sitten?

kukaan ei ole vaatinut siinä mitään rakkaudenosoitusta lasta kohtaan.



Siinä puhutaan siitä, että isän pitää huolehtia, että kohtelee lapsiaan tasaveroisesti, ja pitää huolta sisaruussuhteesta uuden vauvan ja vanhemman lapsensa välillä.



Äitipuolen tunteet siinä ovat yhdentekeviä, vain asiallista käytöstä vaaditaan. Isän tehtävä on kutsua oma lapsensa lapsen sisaruksen tärkeään juhlaan.

pitäminen ja kunnioittaminen riittävät.

mutta kyllähän sitä ainakin jollain tasolla olisi hyvä lapsista pitää. Mutta mikäli viittaat kirjoituksellasi tuohon toiseen ketjuun, niin ehdottomasti lapsi pitäisi kutsua sisaruksensa juhliin, siinä ei sun rakastamiset tai rakastamottomuudet merkkaa mitään.

tiennyt kysymättä tai ole seurannut hänen kehitystään ja silti rakastat. Kannattaa äitipuolena aina miettiä sitä, millasen äitipuolen omille lapsilleen haluaisi. me kun emme ole kuolemattomia ja elämässä voi tapahtua ihan mitä vaan.

usein törmännyt siihen ajatukseen, että miehen edellisen suhteen lapsia pitää rakastaa kuin omiaan, koska miehen ottaessaan ottaa myös tämän lapset.



-ap-

Mutta isän tulee rakastaa ja kohdella KAIKKIA lapsiaan tasapuolisesti. Ei niin, että kun tulee uusia mussokoita niin vanhat siirtyvät syrjään.

Miehen lapset ovat kuitenkin vieraita eli en ole seurannut heidän kehitystään enkä automaattisesti, kysymättä, tiedä kaikkea.

mä voin kertoa sulle, ettei mene kuin pari vuotta kun sä et enää tiedä omista lapsistasikaan kaikkea automaattisesti ja kysymättä. Lakkaatko rakastamasta heitäkin sitten?

-ap-

kaikkia lapsia tasaveroisesti. Miksi ei voi rakastaa oman miehensä/vaimonsa lapsia tämän entisestä liitosta, jos kerran ihmiset pystyvät rakastamaan mm. adoptoimiaan lapsia?

kovin pian kukaan rakastaa miehen lapsia kuin omiaan. Joku ehkä vuosien kuluttua.



Mutta olennaista on aikuisena vastuun otto tekemisistään, ja sen tajuaminen, että lapsi on tilanteen uhri, ja rakkaus on aika pitkälle 'tahdon asia'. Eli lapsen tarpeet on asetettava omien edelle, sanoivat tunteet mitä sanoivat.

Miehen lapset ovat kuitenkin vieraita eli en ole seurannut heidän kehitystään enkä automaattisesti, kysymättä, tiedä kaikkea.

mä voin kertoa sulle, ettei mene kuin pari vuotta kun sä et enää tiedä omista lapsistasikaan kaikkea automaattisesti ja kysymättä. Lakkaatko rakastamasta heitäkin sitten?

-ap-

ja ajan myötä asiat tulevat tutuiksi. Se, ettet pysty miehesi lapsia rakastamaan johtuu sinusta, ei lapsista.

Ei tietenkään se rakkaus heti syty, mutta kyllä aikuinen ihminen - jos on tunne-elämältään kypsä - pystyy sen verran ohjaamaan tunteitaan, että tutustuu miehensä lapsiin ja opettelee rakastamaan näitä. Ja jollei siihen pysty, niin ei sitten ota sitä miestäkään. Ei saa miehellekään tehdä mitään niin hirveää kuin se, että riistää näiltä rakastavan isänkodin.

kaikkia lapsia tasaveroisesti. Miksi ei voi rakastaa oman miehensä/vaimonsa lapsia tämän entisestä liitosta, jos kerran ihmiset pystyvät rakastamaan mm. adoptoimiaan lapsia?

Mutta kun miehen lapset ovat paikalla 2-2,5 päivää kahdessa viikossa, niin ei se ole niin helppoa. Ehkä kokisin tilanteen toisin jos miehen lapset asuisivat meillä.

-ap-

kaikkia lapsia tasaveroisesti. Miksi ei voi rakastaa oman miehensä/vaimonsa lapsia tämän entisestä liitosta, jos kerran ihmiset pystyvät rakastamaan mm. adoptoimiaan lapsia?

Mutta kun miehen lapset ovat paikalla 2-2,5 päivää kahdessa viikossa, niin ei se ole niin helppoa. Ehkä kokisin tilanteen toisin jos miehen lapset asuisivat meillä.

-ap-

lapsia, niin silloin olet halunnut myös ne lapset. Kun ei voi saada toista ilman toista.

kaikkia lapsia tasaveroisesti. Miksi ei voi rakastaa oman miehensä/vaimonsa lapsia tämän entisestä liitosta, jos kerran ihmiset pystyvät rakastamaan mm. adoptoimiaan lapsia?

Mutta kun miehen lapset ovat paikalla 2-2,5 päivää kahdessa viikossa, niin ei se ole niin helppoa. Ehkä kokisin tilanteen toisin jos miehen lapset asuisivat meillä.

-ap-

kiinni ketä rakasta aja ketä ei! Ihan höpöhöpö puheita tuollaiset ja vielä aikuisen (?) ihmisen suusta!

24/7 kun heitä pystyt kuitenkin rakastamaan?

Touhuamme yhdessä ruuanlaittoa, pelaamista, harrastuksia jne.



Matkoille otamme heitä mukaan.



Halusin vain herättää keskustelua siitä, että äitipuolilta vaaditaan tunnetasolla aika paljon, jos pidetään automaattisena oletuksena, että kun rakastaa miestä, rakastaa tämän lapsia.



-ap-

Touhuamme yhdessä ruuanlaittoa, pelaamista, harrastuksia jne.

Matkoille otamme heitä mukaan.

Halusin vain herättää keskustelua siitä, että äitipuolilta vaaditaan tunnetasolla aika paljon, jos pidetään automaattisena oletuksena, että kun rakastaa miestä, rakastaa tämän lapsia.

-ap-

Eikä kukaan ole sanonut, ettei meiltä itse kultakin vaadittaisi yhtä jos toista. Yleensä ihan aiheesta. Miksi kaiken pitäisi olla helppoa?

Touhuamme yhdessä ruuanlaittoa, pelaamista, harrastuksia jne.

Matkoille otamme heitä mukaan.

Halusin vain herättää keskustelua siitä, että äitipuolilta vaaditaan tunnetasolla aika paljon, jos pidetään automaattisena oletuksena, että kun rakastaa miestä, rakastaa tämän lapsia.

-ap-

Eikä kukaan ole sanonut, ettei meiltä itse kultakin vaadittaisi yhtä jos toista. Yleensä ihan aiheesta. Miksi kaiken pitäisi olla helppoa?

miehensä lapsia?? Musta lapset ovat ihania!! Vain todella harvoin tapaa lapsia, joihin ei saa minkäänlaista kontaktia tms.

Olisi kiva tietää, moniko vastaajista on ollut äitipuoli ihan oikeasti?



Itsekin olin aikoinaan sitä mieltä, että mitäs ihmeellistä ja vaikeaa siinä nyt muka voisi olla.....mutta nyt usean vuoden kokemusta omaavana voin sanoa, että ei se ihan niin mennytkään kuin joskus ajattelin.



-ap-