Lue keskustelun säännöt.
6-vuotiaan pojan raivokohtaukset
08.06.2009 |
6-vuotias poikani on aina ollut kiltti ja tottelevainen, ehkä jopa hieman arka. Nyt isommaksi tultuaan hän saa uskomattomia raivareita pienistäkin asioista. Uhkailee pikkusiskoaan ja on helposti nyrkit pysyssä. Tapausesimerkki tältä päivältä; syötiin rauhassa ja pikkusisko ehti ensin ottaa maitopurkin kaataakseen maitoa. Poikani alkoi ikäänkuin nyrkillä lyödä siskoaa (ei kuitenkaan lyönyt loppuun asti). Varoitin kerran ja kun sama toistui otin lautasen pois ja sanoin pojan ruokailun päättyneen ja komensin omaan huoneeseen. Tästä alkoi hillitön raivo, jolloin poika heitteli minua tavaroilla ja lopuksi kaatoi tuolin rajusti lattialle. Sama tavaroiden heittely jatkui omassa huoneessa.
Olen itse aivan surkeana tapahtuneesta, onko tällainen käytös muka normaalia? Mitä ihmettä teen?
Kommentit (9)
Olen aivan väsynyt näihin kohtauksiin ja mietin koko ajan mitä olen tehnyt väärin :-(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kotona lisäksi 3v. ja 7kk tytöt. Muutenkin tuo 6v. ei ole nykyään mihinkään tyytyväinen, kaikki on aina huonosti ja koko ajan vahtii ettei 3v. vaan saa mitään enempää, parempaa, isompaa tms. kuin hän. Todella todella rasittavaa. Toivon hartaasti että helpottaa kun eskari syksyllä alkaa.
MLL:n sivuilta, mm. seuraavaa:6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.
Fiksu, aurinkoinen ja sosiaalinen tyttö - juu, näin tosiaan päiväkodissa, kavereiden kanssa ja vieraisilla. Vaan kotona uhmaa äitiä minkä kerkiää. Sylkee, tallaa jalalle, heittelee tavaroita. Eilen oli kolme kertaa jäähyllä.
Ja eskariin syksyllä menossa.
Välillä ei naurata, ei.
Uhmata saa, mutta rajat on vedettävä ja pidettävä. Meillä muita ei satuteta eikä uhkailla satuttamisella, tai nimitellä rumasti. Eikä tavaroita hajoteta. Noista tulee jäähyä.
Muuten saa karjua, hakata sohvatyynyä ja kiukutella elämän ja äidin tylsyyttä ja uhota sillä, että "minua ei saa määrätä".
Itsenäistymisvaihe se on tuokin ja joillakin ihan yhtä paha kuin varsinainen murrosikä. Onneksi yleensä lyhyempi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltistä, rauhallisesta pojasta on kasvanut kamala riehuja. Koko ajan nyrkit pystyssä ja joka asiaan tulee ensimmäisenä vastaukseksi uhkaus. Nyt on viime päivinä tullut myös näitä "mä tapan sit sen" -tyyppisiä juttuja. Kaikki leikit on yhtä taistelua ja ampumista. Kuuluu kai ikään.
Tää on niin tätä! :D
MITÄ SÄÄ NY OOT TEHNY VÄÄRIN?
Toi on selvä juttu: Lapsi on iso, muttei kuitenkaan olekaan! Opettelee vielä tunteita.
Älä ny hyvä nainen ajattele että SUSSA jotain vikaa jos lapsi on ihan normaali. Huhhuh!
Jos et usko, soita neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ekalle menevä poika. Meillä just samanlaista.
Olen lukenut näitä juttuja niiiiin paljon tältäkin palstalta että en ole huolissani. On normaalia 6-vuotiaan uhmaa. Meillä poika menee syksyllä eskariin, mennäänkö teilläkin vai jo ekalle?