Miksi ystävällisimmät ihmiset ovat usein niitä jolla on rankin menneisyys?

Ovat valinneet oikean tien kulkea.

Mulla on suhteellisen rankka menneisyys nuoreen ikään, ja koen olevani ehkä valtavirtaa empaattisempi ja ymmärtäväisempi. Tätä sanoo myös lähipiiri. Tulee varmaan siitä, että on joutunut käsittelemään paljon asioita ja muuttuu armollisemmaksi sekä itselleen että muille. Iloitsee pienistäkin ilonaiheista herkemmin, koska tietää että ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Ne on tarvinnu voimia elämäänsä ja sitä saa parhaiten takaisin eteenpäin kiertättämällä. Ovat luultavasti tavanneet itse hyvän ihmisen juuri silloin kun sitä eniten kaipaisivat, ja vaikeudet opettavat katsomaan asioita monesta vinkkelistä eikä vain mustavalkoisesti.

Varmaan siitä, että on nähnyt pahaa eikä halua itse jakaa sitä eteenpäin.

Sama kuin jos on vaikka sairastunut vakavasti niin kaikki sanovat että silloin menee elämän prioriteetit oikeaan järjestykseen. Miksei me vain voida olla ystävällisiä ja hyviä ilman että jotain tuollaista kauheaa tapahtuu? Joku vika meissä on.

Sinuna miettisin hetken tätä asiaa....

Vaikka niin, että narsistinkin takana on usein trauma tai esim. epävakaan.... miten muut psyykkiset ongelmat. Onko he aina kilttejä?

Mielestäni asia ei kyllä alkuunkaan ole näin mustavalkoinen....

Luonnollista koska lopulta tulee ymmärrys siitä mikä elämässä on tärkeätä.Toimii myös toisin päin.

Näköala laajenee kummasti elämänkokemuksen ja erityisesti koettujen vaikeuksien myötä.

Oppii näkemään myös ne harmaan sävyt.

Vaikeudet antavat empatiaa ja ymmärrystä myös toisten vaikeuksiin, vaikka ne eivät ihan samoja vaikeuksia olisikaan. Vanha klisee siitä, että se mikä ei tapa, vahvistaa, pitää kyllä paikkansa. Vaikeuksien kautta voi myös selkiytyä se, mikä on oikeasti tärkeää ja osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Tämmöinen ihminen on oma ittensä. Elämä on saattanut kolhia ja ei ole tarve esittää tai suorittaa mitään.

Tieteellisen teorian mukaan ihminen joka tarvitsee muiden apua on empaattisempi ja avuliaampi kuin henkilö joka ei tarvitse muiden apua. Ja sanon näin täältä ei apua tarvitsevien puolelta. Nämä ovat siis keskiarvoja, eivätkä kata kaikkia. On erittäin miellyttäviä vauraita ihmisiä ja todella epämukavia köyhiä. 

Vai onkohan tää aloitus: EI tilastoja, vaan musta vähän nyt waan tänään tuntuu tältä .. ?

Sincc

Oon eri mieltä. Itsekin rankasta taustasta ja näissä piireissä on sellaisia ihmisiä et huh. Osaksi varmaan mielenterveysongelmat pahentaa. Tavallisista perheistä on tulevat ehkä parhaita. Eivät ole katkeria, ongelmaisia, itsekkäitä, persoonallisuushäiriöisiä tai pilalle hemmoteltuja. Vaikeuksien sijaan resursseja käytetty opiskeluun, itsensä kehittämiseen, työhön, harrastuksiin. Tämä tietysti vain yleistämistä, yksittäistapauksia on kaikkialla kaikenlaisia.

Xepra kirjoitti:

Tieteellisen teorian mukaan ihminen joka tarvitsee muiden apua on empaattisempi ja avuliaampi kuin henkilö joka ei tarvitse muiden apua. Ja sanon näin täältä ei apua tarvitsevien puolelta. Nämä ovat siis keskiarvoja, eivätkä kata kaikkia. On erittäin miellyttäviä vauraita ihmisiä ja todella epämukavia köyhiä. 

En usko tämmöiseenkään teoriaan. Ainahan muiden apua tarvitseva voi esittää mielin kielin ja selän takana kirota ne muut alimpaan hlvettiin.

Sincc

Voin kertoa omasta puolestani vain.

Itsellä siis alkoholistivanhemmat, kotona oli väkivaltaa, mielenterveysongelmia. Paljon epävakautta ja vaarallisia tilanteita.

Siitä valitettavasti seurasi itselleni tietynlainen rajattomuus joka näkyy ehkä vieläkin siinä, että minua osataan käyttää hyväksi.

Olen paljon kehittynyt ja osaan kuunnella intuitotani mutta saatan kompastella joskus.

Jos joku on minulle hyvä niin olen todella otettu. Olen onnellinen kaikesta pienestäkin hyvyydestä jota saan osakseni.

Minussa asuu nöyryys ja kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan, hyvin pitkälle myös ymmärrys.

Koskaan ei tiedä miten vaikeaa toisella on.

Jos kuitenkin aletaan tahallisesti kiusaamaan niin olen oikeudenmukainen, en siedä sellaista. Me teemme virheitä mutta jos tahallisesti lyttää eikä pysty asettumaan toisen asemaan niin sitten on pakko pistää tyyppi elämästä pois vaikka saatan tässäkin vaiheessa tuntea myötätuntoa sekä syyllisyyttä.

Rajat ovat alkaneet vasta viime vuosina asettumaan.

Ehkä tiedän vain kuinka paljon asiat voi sattua ja ymmärrän joskus liikaakin siksi en koe tyydystä epäystävällisyydestä.

En ole mikään pyhimys ja on huonoja päiviä mutta pyydän sitten anteeksi jos sille on tarve.

Vierailija kirjoitti:

Oon eri mieltä. Itsekin rankasta taustasta ja näissä piireissä on sellaisia ihmisiä et huh. Osaksi varmaan mielenterveysongelmat pahentaa. Tavallisista perheistä on tulevat ehkä parhaita. Eivät ole katkeria, ongelmaisia, itsekkäitä, persoonallisuushäiriöisiä tai pilalle hemmoteltuja. Vaikeuksien sijaan resursseja käytetty opiskeluun, itsensä kehittämiseen, työhön, harrastuksiin. Tämä tietysti vain yleistämistä, yksittäistapauksia on kaikkialla kaikenlaisia.

Rankoista taustoista ON VOITU oppia, tai sitten ei. Siellä on myös nämä rikoksien toistajat ja sarjahurmailijat.

Sincc

Eli on mutkien suoraksi vetämistä sanoa, että rankoista taustoista tulevat olisi jotenkin mukavia. Siellä on myös elämäntaparikollisia ..

Xepra kirjoitti:

Tieteellisen teorian mukaan ihminen joka tarvitsee muiden apua on empaattisempi ja avuliaampi kuin henkilö joka ei tarvitse muiden apua. Ja sanon näin täältä ei apua tarvitsevien puolelta. Nämä ovat siis keskiarvoja, eivätkä kata kaikkia. On erittäin miellyttäviä vauraita ihmisiä ja todella epämukavia köyhiä. 

Tämä!

Se on juurikin näin. Onko tässä se viisaus, että oppisimme huomioimaan ympärillä olevat ihmiset, lähimmäiset?

Vierailija kirjoitti:

Amerikassa tietyn värisistä vangeista palaa 85% takaisin kivensisään.

Sincc

Mitähän siellä on sitten opittu .. ?

Amerikassa ollaan vähän ajasta jäljessä.

Donald Trump on presidentti...äläpä ole r..asisti!

He ovat oppineet kohtelemaan muita sisarinaan

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin jos on vaikka sairastunut vakavasti niin kaikki sanovat että silloin menee elämän prioriteetit oikeaan järjestykseen. Miksei me vain voida olla ystävällisiä ja hyviä ilman että jotain tuollaista kauheaa tapahtuu? Joku vika meissä on.

Eläin on ohjelmoitu olemaan tyytymättä. Pitää varmistella ja etsiä vielä parempaa, koska tämänhetkinen runsaudensarvi saattaa ehtyä. Emme ole ymmärtäneet tätä miettiessämme, miten yhteiskunnat kannattaisi järjestää.

Ja silti useimmat uskonnot opettavat tyytymistä. En tiedä missä ollenkaan oltaisiin jos eivät olisi sitä tehneet.

Lisäksi tuossa on tietysti myös eläimellinen pyrkimys pitää huolta omasta asemasta laumassa, ja koska tähänkin pätee tyytymättömyyden laki, pitää pyrkiä parantelemaan asemia. Useimmilla siihen on positiivisia keinoja jotka samalla parantavat koko lauman tilannetta, mutta jos muita painamalla pystyy kiipeämään, sitähän tehdään. Uskonnot ovat hillinneet tätäkin.

Nyt meillä on yhteiskuntamalli, joka on alun perin kirjoitettu ymmärtäen, että sen toimivuus perustuu ihmisten sivistyneisyyteen ja luonteenviljelyyn. Mutta sellaiset turhuudet on hukattu matkalle.