Putosiko muiden lapsia tähän ihanaan "ei numeroarvosanoja" -höttöön?
Uutisissa kerrotaan juuri, että "monet nelosluokkalaiset saavat nyt aivan uudenlaiset lukukausitodistukset". Jutun juju siis se, että lapset saavat todistuksiinsa numerot, ihan uutuutena. Se on ihan uusinta uutta ilmeisesti. No, ei ole. Välillä vaan mentiin toiseen äärilaitaan.
Oma 2005 syntynyt, nyt 9. luokkalaiseni, joutui tämän numerottoman hulluuden keskiöön, eli se alkoi hänen aloittaessaan koulua ja näemmä päättyy nyt hänen päättäessään peruskoulua. En kyllä keksi mitään inhottavampaa systeemiä kuin tämä rasti ruutuun yläkouluun saakka -systeemi.
Asumme Jyväskylässä ja täällä ajettiin "Suomen Ateenana" ja uuden pimeän OPS:n syntysijana numerotonta arvostelua hulluuteen asti, täällä haluttiin, että ekat numerot ikinä saadaan 8. luokan keväällä - luojan kiitos se ei mennyt läpi.
Jyväskylässä kuitenkin lähdettiin sellaiseen 1)tavoitteet saavutettu 2)tavoitteet saavutettu osittain ja 3)tavoitteita ei saavutettu -luokitteluun, jossa ei saanut mitään lisätietoa lapsen osaamisesta. Oma lapseni sai siis ainoastaan tuon rasti ruudussa -arvostelun aina 6. luokan kevääseen saakka, ekat numerot ikinä tuli 7. luokan syksyllä. Onneksi asuimme välillä ulkomailla, jossa osaamista arvotettiin myös numeroilla/arvosanoilla.
Muistan, kun uutta OPSia puolustanut Opetushallituksen (tms.) nainen änkytti vanhempainillassa syksyllä 2016, kuinka ihanaa on, ettei anneta numeroita ja että se pitäisi ulottaa aina sinne 8. luokan loppuun, että oppilaat vaan itsearvioivat ja ilmiöoppivat. Kun vanhemmat nostivat metelin (ekaa kertaa ikinä vanhemmat kysyivät kysymyksiä vanhempainilloissa), että kun kuitenkin toiselle asteelle haetaan numeroilla, niin miten ihmeessä te perustelette tätä numerotonta arvostelua. Kuulemma opettajilla toki on siellä jossain pöydän alla joku numerointi, mutta että, että, että...
Ei siis vissiin toiminut ihan kuten ajateltiin, että vaan itse arvostellaan ja ilmiöidään oppimista.
Kommentit (8)
Hyvä aloitus. Ehdottomasti numeroarvostelu takaisin kaikille luokka-asteille. Miten muuten voi tietää missä mennään? Joku korulause "on saavuttanut tavoitteet" ei kerro mitään. Pikkuisen eri asia saavuttaa ne numerolla 5 kuin numerolla 10.
Ei. Lapselle ei saa kertoa, että hän ei ole tehnyt riittävästi hommia eikä oppinut vaadittavia asioita. Lapsihan voi masentua tästä. Muutenkin asioiden vaatiminen ja kaikenlainen kuri on pahasta, sillä lapsi voi saada siitä traumoja.
Kyllä seiskalla viimeistään on annettava numerot niistä oppiaineista, joiden arvosana tulee päättötodistukseen. Opsin mukaan muissa aineissa viim. kasilla, mutta opsin hyvä puoli on laajat paikallisten ratkaisujen mahdollisuudet mm. arvioinnissa. Omalla lapsellani tuli nelosen keväällä numero englannista, äidinkielestä ja matikasta. Vitosen keväällä lisää arvosanoja ja kutosen keväällä kaikista oppiaineista. Syksyisinkin pidettiin kokeita, joista tuli numero, mutta todistusta ei annettu syksyllä vaan sen korvasi keskustelutuokio. Mielestäni oikein hyvä järjestely.
4 jatkaa: Sanallinen arviointi ei kyllä saisi olla tuollainen. Meidän lapsilla arvioinnissa oli esim. matikasta monta kohtaa: osaa päässä laskut (raksi ruutuun kuinka hyvin), osaa yhteenlaskut, osaa kertolaskut, jne. Sama muiden oppiaineiden sanallisessa arvioinnissa.
numero arvostelun tavoite on luoda luokkayhteiskuntaa. opetuksen lähtökohta pitäisi olla joko oppilas oppii tai ei, eli hyväksytty tai hylätty. jos on hylätty niin ei pääse luokaltaan vaan joutuu uusimaan. tätä kautta pyritään tekemään sivistyneitä kansalaisia. eli asiat opetettaisiin yksilöjen vahvuuksien mukaan. väliinputoajia ei olisi.
nykyisen järjestelmän tavoite on karsia yhdellä (1) opetustekniikalla: lukemisen muistamisella. (opetustekniikoita on oikeasti satoja) joko saat 10 tai olet tyhmä, voit olla myös jotain tältä väliltä. tällä karsinnalla varmistetaan yksilöiden pääsy korkeimpiin akateemisiin piireihin eli korkeimpaan luokkayhteiskuntaan.
tämän järjestelmän ovat luoneet ja ylläpitävät tietenkin he jotka oppivat lukemisen muistamisella. älykkyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä kuten olemme saaneet käytännössä huomata.
Helsingissä alakouluissa oli muutamavupsi sitten sanallinen arviointi, käytännössä vakiolause joka vastasi rasti ruutuun -menetelmää. Ei siitä saanut kunnolla infoa. Todistuspohjakin oli niin kapulakielinen, että harvassa kodissa ymmärrettiin mitä siinä oli arvioitu. Kielistä tuli kustakin neljä eri arviota ja kun kysyin opettajalta selitystä niin ei itsekään osannut vastata mitä kullakin kohdalla tarkoitettiin.
Numeroarviointi on yksinkertaisuudessaan ihan lyömätön. Lapsella on oikeus saada rehellistä palautetta osaamisestaan. Voihan siihen lisäksi kirjoittaa jotain positiivista henkilökohtaista palautetta.
Minulla ei ollut numeroarvostelua koulussa ennen 9-luokalta saatua päättötodistusta (Steiner-koulu). Nykyään olen koulutukseltani yhteiskuntatieteen tohtori, joten ei minun koulutieni siitä niin kamalasti kärsinyt.
Tuli monille ihan puskista kasiluokalla, et keskiarvo ei mitenkään riitä lukioon.
Sekä lapset että vanhemmat oli lukenut sitä sanallista rakentavaa palautetta todistuksissa, ja numero-osaaminen olis ollut 5+. Siinä sitten itkettiin ja raivottiin.