Vaikea olo parisuhteissa

Mutta en osaa olla oikeen yksinkään ja ajaudun ja etsinkin säpinää aina melkein heti eron jälkeen. Olen koukussa romanttisiin suhteisiin ja usein se johtaakin seurusteluun ja ihastun palavasti ja helposti. MUTTA olen onneton parisuhteessa, itsetuntoni laskee, tuntuu että olen riippuvainen rakkaastani ja kaiken lisäksi olen mustasukkainen. Pelkään hylkäämistä, mutta silti mietin itse eroa hyvin usein. Olen huonolla tuulella ja tiuskin kumppanilleni, olen vihainen hänelle vaikka oikeasti olen vihainen itselleni.
Aina kun seurustelen lakkaan vähitellen pitämästä yhteyttä ystäviini, minusta tulee epäsosiaalinen ja aikani menee murehtimiseen ja suremiseen siitä jos kumppanini yhtäkkiä jättää minut toisen takia. En ole kuitenkaan omistushaluinen vaan toisella on oikeus mennä ja tulla kuinka haluaa ja olen usein helpottunut kun saan omaa tilaa ja tunnen itseni itsenäisemmäksi ja siten vahvemmaksi. Vaikka toki saatan sillon käyttää tilaisuuden hyväksi ja ensin itkeä oikein kunnolla kun kerrankin saan rauhassa niin tehdä, asumme siis yhdessä nykyisen kanssa.
Melkein aina olen eron jälkeen ollut helpottunut kun ei tarvitse enää pelätä että kumppani jättää toisen takia tai rakastuu toiseen, mikä siis on pahin pelkoni.
Kuinka ristiriitaista?!? Miten voi edes olla tällasta ongelmaa ja oikeastaan jokaisen kanssa sama juttu :(
Olen käynyt 3 vuotisen ratkaisukeskeisen terapian ja tätä puitiin siellä hyvin paljon.
Nykyinen mieheni on todella hyvä mies ja rakas ystävä, enkä halua pilata tätä, mutta en tiedä voinko olla onnellinen näinkään.