Voiko imeväisikäinen vahingottaa äitiä imetyksen aikana, vahingossa?

No jos lyö vaikka silmään, miksei.

wtf?

Vaikea keksiä mitään.

Leikki-ikäinen kyllä voisi.

Mitä ihmettä oikein selität? Lyödä niin kuin mihin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä oikein selität? Lyödä niin kuin mihin?

No etkö lukenut avausta? Ei aloittaja selvästikään tiedä tarkasti, mistä on kyse.

Mulla alle vuoden iläinen imeväinen puri tissiin, kun sillä oli jo hampaita. Oli kiva "repiä" irti. Siihen loppui meillä sitten imetys.

Hampaita tehdessään saattaa purra nänniä, pysyviä vaurioita siitä ei aiheudu. Ehkä tuossa alkuperäisessä keskustelussa on ollut kyse rintojen koostumuksesta, raskaus, imetys ja ikä kaikki vaikuttaa tähän, joten ei voida sanoa että imetys pilaisi rinnat.

Kyllähän nykyään lähes kouluikäisiäkin imetetään, joten jos kyse oli tällaisesta imeväisikäisestä joka läväytti äitiään?

Vierailija kirjoitti:

Hampaita tehdessään saattaa purra nänniä, pysyviä vaurioita siitä ei aiheudu. Ehkä tuossa alkuperäisessä keskustelussa on ollut kyse rintojen koostumuksesta, raskaus, imetys ja ikä kaikki vaikuttaa tähän, joten ei voida sanoa että imetys pilaisi rinnat.

Kyllä mulle arpi jäi. Ikuinen muisto vauvavuosista. Lähinnä vaurio on siis kosmeettinen, mutta pysyvä nyt kuitenkin.

Rinnalla oleva vauva ei normaalisti riehu. Jos imettäjän kanssa menee huonosti, on varmaan mahdollista, että vauva huitoo stressaantuneena "pahoinpitelijää pois naamaltaan", ja teoriassa kynsi voi silloin osua silmään tms.

Mielestäni on kuitenkin hassua käyttää sanaa "vahingossa", koska se on niin äitikeskeistä. Eihän pieni vauva edes tiedosta erillisyyttään! Silloin ei myöskään voi puhua tarkoituksellisuudesta. Ilmaisu "vahingoitti minua" siirtää huomion vuorovaikutuksesta henkilöön, vauvaan. Vaikka niin äiti sen koki, lyhyesti ilmaistuna... jos vauva riehuisi (tai mitä tekikin) ilman syytä, niin sekin olisi hassua.

Isompi vauva tietysti voisi periaatteessa puolustautua tunkeilevalta/pahoinpitelevältä äidiltä, mutta miksi huomio silloinkaan kiinnittyisi pelkästään vauvaan, eikä myös epämukavuuden aiheuttajaan eli äitiin?

Eräs äiti (ei suomalainen) kertoi, että hänen taaperonsa löi häneltä kerran silmän mustaksi. Lapsen täytyy olla aika katkera ja toisaalta vahva, voidakseen osoittaa, mitä mieltä on saamastaan kohtelusta.

Joo kun lapsi on pettynyt, voi purra aika kovaakin. Suuttumus lisää pettymystä.

...siis äidin suuttumus pahentaa aina tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nykyään lähes kouluikäisiäkin imetetään, joten jos kyse oli tällaisesta imeväisikäisestä joka läväytti äitiään?

:D "Turpa kii, lehmä!"

No en halua tarkentaa, kyllä mulle ihan tarkkaan kerrottiin mistä on kyse. Päällä puskemisesta imetyksen aikana, mutta en halua tunnistamisen vuoksi kertoa mikä vamma oli. Ei puremisesta ja vauva on ollut muutaman kuulkauden ikäinen. Minusta se vain kuulosti oudolta. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Rinnalla oleva vauva ei normaalisti riehu. Jos imettäjän kanssa menee huonosti, on varmaan mahdollista, että vauva huitoo stressaantuneena "pahoinpitelijää pois naamaltaan", ja teoriassa kynsi voi silloin osua silmään tms.

Mielestäni on kuitenkin hassua käyttää sanaa "vahingossa", koska se on niin äitikeskeistä. Eihän pieni vauva edes tiedosta erillisyyttään! Silloin ei myöskään voi puhua tarkoituksellisuudesta. Ilmaisu "vahingoitti minua" siirtää huomion vuorovaikutuksesta henkilöön, vauvaan. Vaikka niin äiti sen koki, lyhyesti ilmaistuna... jos vauva riehuisi (tai mitä tekikin) ilman syytä, niin sekin olisi hassua.

Isompi vauva tietysti voisi periaatteessa puolustautua tunkeilevalta/pahoinpitelevältä äidiltä, mutta miksi huomio silloinkaan kiinnittyisi pelkästään vauvaan, eikä myös epämukavuuden aiheuttajaan eli äitiin?

Eräs äiti (ei suomalainen) kertoi, että hänen taaperonsa löi häneltä kerran silmän mustaksi. Lapsen täytyy olla aika katkera ja toisaalta vahva, voidakseen osoittaa, mitä mieltä on saamastaan kohtelusta.

Olen sitten varmaan vauvan syntymästä asti pahoinpidellyt lastani, kun jo synnytyslaitoksella vauva sai rintaraivarit ja raivoaa muutenkin vähintään puolet ajasta tissillä ilman sellaista syytä, jonka olisin hoksannut. Kaikki illat menee sitä riitelyä kuunnellessa, vaikka on imuotetta tarkistettu, äidin ja vauvan asentoa tarkistettu... Ei, edelleen riitelee, raivoaa, riisuu sukat ja tumput ja tempoo menemään. Kyseessä 2 viikkoinen vauva, joka syö rintakumin kanssa, kun ei ole oikein oppinut syömään ilman. Neljästi olen kotona saanut syömään paljasta rintaa, laitoksella en kertaakaan, koska siellä tuputettiin ruiskulla, pullolla ja vaikka millä apuvälineellä maitoa silloinkin, kun lapsi ei ollut nälkäinen. En keksi muuta syytä rintaraivareille kuin tämän, mutta olenko minä sitten se pahoinpitelijä kun yritän sinnikkäästi imettää, vaikka lapsi raivoaa?

Mä olen imettänyt kolmea lastani yhteensä kuusi vuotta, eikä ole minkäänlaista vammaa tullut.

Sen sijaan kyllä esimerkiksi 7-vuotias ( jota en todellakaan imetä) tuli tuossa jokunen viikko sitten innolla halaamaan, ja minulta halkesi huuli oikein kunnolla, kun kumarruin samalla kun hän yritti hypätä syliin. Olisi voinut murtua nenä tai hammas. Eli sanoisin kyllä että lasten vaarallisuus kasvaa iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnalla oleva vauva ei normaalisti riehu. Jos imettäjän kanssa menee huonosti, on varmaan mahdollista, että vauva huitoo stressaantuneena "pahoinpitelijää pois naamaltaan", ja teoriassa kynsi voi silloin osua silmään tms.

Mielestäni on kuitenkin hassua käyttää sanaa "vahingossa", koska se on niin äitikeskeistä. Eihän pieni vauva edes tiedosta erillisyyttään! Silloin ei myöskään voi puhua tarkoituksellisuudesta. Ilmaisu "vahingoitti minua" siirtää huomion vuorovaikutuksesta henkilöön, vauvaan. Vaikka niin äiti sen koki, lyhyesti ilmaistuna... jos vauva riehuisi (tai mitä tekikin) ilman syytä, niin sekin olisi hassua.

Isompi vauva tietysti voisi periaatteessa puolustautua tunkeilevalta/pahoinpitelevältä äidiltä, mutta miksi huomio silloinkaan kiinnittyisi pelkästään vauvaan, eikä myös epämukavuuden aiheuttajaan eli äitiin?

Eräs äiti (ei suomalainen) kertoi, että hänen taaperonsa löi häneltä kerran silmän mustaksi. Lapsen täytyy olla aika katkera ja toisaalta vahva, voidakseen osoittaa, mitä mieltä on saamastaan kohtelusta.

Olen sitten varmaan vauvan syntymästä asti pahoinpidellyt lastani, kun jo synnytyslaitoksella vauva sai rintaraivarit ja raivoaa muutenkin vähintään puolet ajasta tissillä ilman sellaista syytä, jonka olisin hoksannut. Kaikki illat menee sitä riitelyä kuunnellessa, vaikka on imuotetta tarkistettu, äidin ja vauvan asentoa tarkistettu... Ei, edelleen riitelee, raivoaa, riisuu sukat ja tumput ja tempoo menemään. Kyseessä 2 viikkoinen vauva, joka syö rintakumin kanssa, kun ei ole oikein oppinut syömään ilman. Neljästi olen kotona saanut syömään paljasta rintaa, laitoksella en kertaakaan, koska siellä tuputettiin ruiskulla, pullolla ja vaikka millä apuvälineellä maitoa silloinkin, kun lapsi ei ollut nälkäinen. En keksi muuta syytä rintaraivareille kuin tämän, mutta olenko minä sitten se pahoinpitelijä kun yritän sinnikkäästi imettää, vaikka lapsi raivoaa?

Tsemppiä 💗 koita imetystyynyä apuna hakea hyvä asento imetykseen.

Kapalointi voi rauhoittaa myös vauvaa.

Tarjoa rintaa mahdollisimman usein, älä jää odottamaan että vauva itkee nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnalla oleva vauva ei normaalisti riehu. Jos imettäjän kanssa menee huonosti, on varmaan mahdollista, että vauva huitoo stressaantuneena "pahoinpitelijää pois naamaltaan", ja teoriassa kynsi voi silloin osua silmään tms.

Mielestäni on kuitenkin hassua käyttää sanaa "vahingossa", koska se on niin äitikeskeistä. Eihän pieni vauva edes tiedosta erillisyyttään! Silloin ei myöskään voi puhua tarkoituksellisuudesta. Ilmaisu "vahingoitti minua" siirtää huomion vuorovaikutuksesta henkilöön, vauvaan. Vaikka niin äiti sen koki, lyhyesti ilmaistuna... jos vauva riehuisi (tai mitä tekikin) ilman syytä, niin sekin olisi hassua.

Isompi vauva tietysti voisi periaatteessa puolustautua tunkeilevalta/pahoinpitelevältä äidiltä, mutta miksi huomio silloinkaan kiinnittyisi pelkästään vauvaan, eikä myös epämukavuuden aiheuttajaan eli äitiin?

Eräs äiti (ei suomalainen) kertoi, että hänen taaperonsa löi häneltä kerran silmän mustaksi. Lapsen täytyy olla aika katkera ja toisaalta vahva, voidakseen osoittaa, mitä mieltä on saamastaan kohtelusta.

Olen sitten varmaan vauvan syntymästä asti pahoinpidellyt lastani, kun jo synnytyslaitoksella vauva sai rintaraivarit ja raivoaa muutenkin vähintään puolet ajasta tissillä ilman sellaista syytä, jonka olisin hoksannut. Kaikki illat menee sitä riitelyä kuunnellessa, vaikka on imuotetta tarkistettu, äidin ja vauvan asentoa tarkistettu... Ei, edelleen riitelee, raivoaa, riisuu sukat ja tumput ja tempoo menemään. Kyseessä 2 viikkoinen vauva, joka syö rintakumin kanssa, kun ei ole oikein oppinut syömään ilman. Neljästi olen kotona saanut syömään paljasta rintaa, laitoksella en kertaakaan, koska siellä tuputettiin ruiskulla, pullolla ja vaikka millä apuvälineellä maitoa silloinkin, kun lapsi ei ollut nälkäinen. En keksi muuta syytä rintaraivareille kuin tämän, mutta olenko minä sitten se pahoinpitelijä kun yritän sinnikkäästi imettää, vaikka lapsi raivoaa?

Joo, kyllä vauva voi raivota rinnalla. Meillä tämä vaihe alkoi joskus 3kk. En enää muista, kuinka kauan se kesti. Ihme hillumista ja tempomista ja huutoa ilman mitään syytä. Se meni aikanaan ohi ja jatkoin imetystä vielä pitkään sen jälkeen.

Raivareita helpotti, kun vauva sai liikkua vapaammin kuin sylissä pystyi. Mieheni piti vauvaa sylissä edessäni ja minä työnsin tissiä suuhun. Vauva heilutti käsiään kuin olisi ollut lentoon lähdössä ja tämä ilmeisesti helpotti. Toinen kikka oli laittaa vauva selälleen sängylle ja mennä itse kontalleen hänen päälleen.

Varmasti nämä jutut kuulostavat ihan hullulta niille, jotka eivät ole tilannetta kokeneet, mutta äiti, joka yrittää ruokkia vauvaansa, tekee mitä vaan.

Tsemppiä sulle, toivottavasti tuo vaihe menee pian ohi!