Äitiyskuplaan katoavat naiset

Vauvavuonna jopa tuokin on ymmärrettävää. Kyllä sieltä pullahdetaan takaisin ennen pitkää, kun hormonihuurut hälvenevät. (Ei aikuisten juttuja niissä huuruissa kaipaa, ja imetys pitää niitä yllä.)

Et ilmeisesti ole raskautta ja vauva-aikaa kokenut, kun tätä niin kovin ihmettelet.

Tietysti kelle tulee vahvempana, kelle heikompana.

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna jopa tuokin on ymmärrettävää. Kyllä sieltä pullahdetaan takaisin ennen pitkää, kun hormonihuurut hälvenevät. (Ei aikuisten juttuja niissä huuruissa kaipaa, ja imetys pitää niitä yllä.)

Et ilmeisesti ole raskautta ja vauva-aikaa kokenut, kun tätä niin kovin ihmettelet.

Tietysti kelle tulee vahvempana, kelle heikompana.

Kuten tuossa kirjoitin, en ihmettele sitä alun intensiivistä vaihetta yhtään. Luonto ja hormonit ovat sen varmasti juuri näin tarkoittaneetkin.

/Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna jopa tuokin on ymmärrettävää. Kyllä sieltä pullahdetaan takaisin ennen pitkää, kun hormonihuurut hälvenevät. (Ei aikuisten juttuja niissä huuruissa kaipaa, ja imetys pitää niitä yllä.)

Et ilmeisesti ole raskautta ja vauva-aikaa kokenut, kun tätä niin kovin ihmettelet.

Tietysti kelle tulee vahvempana, kelle heikompana.

Kuten tuossa kirjoitin, en ihmettele sitä alun intensiivistä vaihetta yhtään. Luonto ja hormonit ovat sen varmasti juuri näin tarkoittaneetkin.

/Ap

OK. No mutta se sama intensiivisyys selittää myös sen, ettei ne naiset todellakaan SILLOIN kaipaa aikuisten tilaa, omaa elämää tai identiteettiä. Niiden aika tulee taas myöhemmin. On ihan luonnon ja hormonien tekosia, että identiteetiksi tulee väliaikaisesti 100% äiti.

No jospa he kaipaa niitä aikuiskontakteja sitten myöhemmin. Ei kai kukaan enää imetyksestä ja sormiruokailuista intoile, kun lapsi syö itse.

Nuo ovat luultavasti samoja ihmisiä, jotka innostuvat mistä vain täysillä, vaikka koirista, karppauksesta, kivistä tms.

Joo kyllä se on ohimenevää. Sanoisin, että max. pari vuotta per lapsi. Voi tietty pitkittyä, jos niitä vauvahuuruja tulee useampi putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna jopa tuokin on ymmärrettävää. Kyllä sieltä pullahdetaan takaisin ennen pitkää, kun hormonihuurut hälvenevät. (Ei aikuisten juttuja niissä huuruissa kaipaa, ja imetys pitää niitä yllä.)

Et ilmeisesti ole raskautta ja vauva-aikaa kokenut, kun tätä niin kovin ihmettelet.

Tietysti kelle tulee vahvempana, kelle heikompana.

Kuten tuossa kirjoitin, en ihmettele sitä alun intensiivistä vaihetta yhtään. Luonto ja hormonit ovat sen varmasti juuri näin tarkoittaneetkin.

/Ap

OK. No mutta se sama intensiivisyys selittää myös sen, ettei ne naiset todellakaan SILLOIN kaipaa aikuisten tilaa, omaa elämää tai identiteettiä. Niiden aika tulee taas myöhemmin. On ihan luonnon ja hormonien tekosia, että identiteetiksi tulee väliaikaisesti 100% äiti.

Niin siis tarkoitin tilanteita, joissa koko siihenastinen elämä lakaistaan ihan kokonaan pysyvillä ratkaisuilla pois ja tilalla on pelkkä mammakupla. Esimerkiksi jos naisella oli aikaisemmin oma jonkin alan yritys, joka ei liittynyt mitenkään vauvoihin, se muuttaa toimialansa. Kaikki harrastukset, kaikki kiinnostuksenkohteet, ihan kaikki laitetaan uusiksi, ammatti, työ, mielenkiinnonkohteet, oma pukeutumistyyli, siis koko elämä laitetaan pyörimään vauvakuplan ja taaperoiden ehdoilla.

Voisin ystävieni mielestä tällainen. Se, miten paljon lapsi sitoo, yllätti todella. Yllätys oli myös se, että etukäteen innostuneet ja lapsenlapsia mankuneet isovanhemmat eivät sitten halunneetkaan auttaa, kun lapsi oli syntynyt, enkä saanutkaan ikinä tehdä mitään ilman lasta. Miehen pitkät päivät olivat sentään tiedossa. Oli helpompaa tehdä kodista lapsiturvallinen, kuin vahtia lasta joka sekunti. Halusin myös, että lapsi viihtyy kotonaan. Vuorotyönkin vaihdoin päivähommiin käytännön syistä. Kaipaan kyllä omaa aikaa, mutta näillä mennään. En kyllä pukeudu kuin lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna jopa tuokin on ymmärrettävää. Kyllä sieltä pullahdetaan takaisin ennen pitkää, kun hormonihuurut hälvenevät. (Ei aikuisten juttuja niissä huuruissa kaipaa, ja imetys pitää niitä yllä.)

Et ilmeisesti ole raskautta ja vauva-aikaa kokenut, kun tätä niin kovin ihmettelet.

Tietysti kelle tulee vahvempana, kelle heikompana.

Kuten tuossa kirjoitin, en ihmettele sitä alun intensiivistä vaihetta yhtään. Luonto ja hormonit ovat sen varmasti juuri näin tarkoittaneetkin.

/Ap

OK. No mutta se sama intensiivisyys selittää myös sen, ettei ne naiset todellakaan SILLOIN kaipaa aikuisten tilaa, omaa elämää tai identiteettiä. Niiden aika tulee taas myöhemmin. On ihan luonnon ja hormonien tekosia, että identiteetiksi tulee väliaikaisesti 100% äiti.

No eihän se sitten ole mikään ihme, että monilla on parisuhde koetuksella vauvavuoden aikana, jos naisen identiteetti häviää ihan kokonaan eikä siihen mahdu mitään muuta kuin äitiys.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ystävieni mielestä tällainen. Se, miten paljon lapsi sitoo, yllätti todella. Yllätys oli myös se, että etukäteen innostuneet ja lapsenlapsia mankuneet isovanhemmat eivät sitten halunneetkaan auttaa, kun lapsi oli syntynyt, enkä saanutkaan ikinä tehdä mitään ilman lasta. Miehen pitkät päivät olivat sentään tiedossa. Oli helpompaa tehdä kodista lapsiturvallinen, kuin vahtia lasta joka sekunti. Halusin myös, että lapsi viihtyy kotonaan. Vuorotyönkin vaihdoin päivähommiin käytännön syistä. Kaipaan kyllä omaa aikaa, mutta näillä mennään. En kyllä pukeudu kuin lapseni.

Tuohan on ihan normaalia, että perheelliset vaihtavat vuorotyöstä pois ja kodista tehdään lapsiturvallinen. Ihan maalaisjärjen piikkiin meneviä asioita. En nyt tarkoittanut tätä. /Ap

"Harrastukset menee uusiksi"... Ajattelitko, että se muskari tai vauvauinti on sen ÄIDIN mieluisa harrastus? :D

Vierailija kirjoitti:

"Harrastukset menee uusiksi"... Ajattelitko, että se muskari tai vauvauinti on sen ÄIDIN mieluisa harrastus? :D

Niin siis en tarkoita näitä ihan normaaleja, tavallisia käytännön järjestelyitä ja lapsen kanssa harrastamista, vaan sitä kun naiselta häviää koko aikaisempi elämä, identiteetti, omat kiinnostuksenkohteet, ajatukset. /Ap

Minä en millään voisi vaihtaa yritykseni toimialaa vauvan takia. Siihen ei saa millään ujutettua mitään, mikä viittaisi vauvoihin tai pikkulapsiin.

Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Osalla tuo ei ole ohimenevä vaihe vaan äitiys on heidän koko elämänsä ja siihen ei muuta mahdu. Itsekin olen tätä ihmetellyt, mutta kaipa me naiset vain olemme niin erilaisia. Itse en mielestäni edes vauva-aikana hurahtanut noin pahasti äitiyteen. Vaikka äitiys on toki siinä vaiheessa iso osa elämää ja siitäkin asiasta haluaa samaa elämäntilannetta elävien kanssa jutella, itse kaipasin muutakin tekemistä ja muutakin jutun aihetta. Pelkkä äitiys ei ole minulle koskaan riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Harrastukset menee uusiksi"... Ajattelitko, että se muskari tai vauvauinti on sen ÄIDIN mieluisa harrastus? :D

Niin siis en tarkoita näitä ihan normaaleja, tavallisia käytännön järjestelyitä ja lapsen kanssa harrastamista, vaan sitä kun naiselta häviää koko aikaisempi elämä, identiteetti, omat kiinnostuksenkohteet, ajatukset. /Ap

Identiteetti, ajatukset, kiinnostuksen kohteet eivät häviä vaan muuttuvat. Jos sen tajuat niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Harrastukset menee uusiksi"... Ajattelitko, että se muskari tai vauvauinti on sen ÄIDIN mieluisa harrastus? :D

Niin siis en tarkoita näitä ihan normaaleja, tavallisia käytännön järjestelyitä ja lapsen kanssa harrastamista, vaan sitä kun naiselta häviää koko aikaisempi elämä, identiteetti, omat kiinnostuksenkohteet, ajatukset. /Ap

Se koko aikaisempi elämä ei häviä lopullisesti, vaan muuttuu joksikin aikaa. Tosin osa asioista ja identiteetistäkin muuttuu myös lopullisesti. Äitiys on niin suuri asia. En pidä tuota "kuplaa" yhtään huonona asiana. Itse kadun varmaan eniten elämässäni, että minä en vajonnut aikoinaan tuohon kuplaan ehkä riittävästi. Minulla oli koko ajan lasten ollessa kiire elää sitä muutakin aikuisenelämää, opiskella jne. Nyt lapset ovat todella haastavia teinejä. Olisivatko he nyt tasapainoisempia, jos olisin ollut enemmän kuplassa eli läsnä vain heille. Mihin helvettiin minulla oli silloin kiire, kun tärkein olisi ollut omassa sylissä?

Tavallaan opin ymmärtämään aloituksessa kuvattuja naisia, kun omat lapseni olivat vauvoja. Pienet lapset todellakin vievät koko identiteetin ja koko äidin elämän ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Joutuu luopumaan omista vaatteistaan (puklut, maitotahrat), harrastuksistaan (ei ole aikaa), töistään/opiskeluistaan, levostaan (eivät ne koskaan nuku, vaikka niin väitetään), omasta tilastaan (meidän lapsia joutui kanniskelemaan ensimmäiset kuukaudet ihan koko ajan), kauniista kodista (tuhoavat kaikki koriste-esineet tms.), omasta elämänrytmistään, ruokailutottumuksistaan (imetettävän vauvan vatsa ei kestä mitään) jne. Siis ihan kaikesta. Siinä on helppo hukata itsensä ja alkaa elää vain lapsen kautta.

Tiedän tämänkaltaisen henkilön. Luopui myyntipäällikön paikasta sekä palkasta ja muutti kotikaupunkiinsa kun halusi lapsen juuri sinne tiettyyn päiväkotiin. Pukeutuu mummotunikoihin ja esim. niihin letti leggingseihin kun aiemmin käytti asiallisia vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan opin ymmärtämään aloituksessa kuvattuja naisia, kun omat lapseni olivat vauvoja. Pienet lapset todellakin vievät koko identiteetin ja koko äidin elämän ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Joutuu luopumaan omista vaatteistaan (puklut, maitotahrat), harrastuksistaan (ei ole aikaa), töistään/opiskeluistaan, levostaan (eivät ne koskaan nuku, vaikka niin väitetään), omasta tilastaan (meidän lapsia joutui kanniskelemaan ensimmäiset kuukaudet ihan koko ajan), kauniista kodista (tuhoavat kaikki koriste-esineet tms.), omasta elämänrytmistään, ruokailutottumuksistaan (imetettävän vauvan vatsa ei kestä mitään) jne. Siis ihan kaikesta. Siinä on helppo hukata itsensä ja alkaa elää vain lapsen kautta.

Mutta miksi se ei sitten kaikilla ole näin?

Miksi juuri elämän rakentaminen äitiyden ympärille on se asia, jota aina ihmetellään ja yleensä halveksutaan? Jos joku rakentaa elämänsä vaikkapa liikuntaharrastuksen ympärille, niin se on ok. Monet erilaiset tyyli- ja elämäntapajutut suvaitaan. Esim. tuttuni elämä pyörii kilparatsastuksen ympärillä, eikä se ole kenestäkään outoa. Hänellä on oma talli pihassa, siellä on myös muiden hevosia. Hän myös valmentaa ratsastuksessa päivätyönsä ohessa. Hänellä on kolme hevosta, joita treenaa ahkerasti ja kisakaudella kisaa. Hänen miehensä on opetellut oikein näppäräksi tallimestariksi, lapsista toinen harrastaa ratsastusta myös. En usko, että kukaan tekisi hänestä avausta tälle pastalle ihmetellen, miksi juuri hevoset.

Älkää sanoko, että ero on siinä, että äitiys loppuu, kun lapset kasvavat. Niin loppuu moni muukin elämänvaihe, mutta juuri äitiydelle omistautuminen on se, jota halveksutaan, ei esim. työlle tai opinnoille omistautuminen. Älkää sanoko, että ihmettelen asiaa siksi, että itse olen tällainen äiti. En ole. Mutta väitänpä, että tämä äitiydelle omistautuminen koetaan huonommaksi ja halveksituksi siksi, että se on taas yksi naisten juttu, jota voidaan halveksua ja jolle voidaan yhdessä naureskella. Ne höperöt mammat, voi että ovat typeriä. 

Ja ei kun alapeukkuja tulemaan, koska onhan se toki helpompaa halventaa typeriä äippyleitä kuin kyseenalaistaa omia asenteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämänkaltaisen henkilön. Luopui myyntipäällikön paikasta sekä palkasta ja muutti kotikaupunkiinsa kun halusi lapsen juuri sinne tiettyyn päiväkotiin. Pukeutuu mummotunikoihin ja esim. niihin letti leggingseihin kun aiemmin käytti asiallisia vaatteita.

Ehkäpä myyntipäällikköys ei vain ollut hänen juttunsa? Myös minä olen ihan mielihyvin downgradennut uraani, ja järkevöittänyt pukeutumistani. En koe, että "identiteettini" olisi siitä muuttunut, että korkkarit nykyään särkevät jalkoja.