Äitiyskuplaan katoavat naiset

Oma ystäväni ei ole tuosta äitiyskuplastaan edelleenkään päässyt, vaikka nuorin lapsikin on jo 11, vanhin on lukiossa. Ystäväni elää lastensa kautta. Hänellä on oma arvostettunakin pidetty akateeminen ammatti, mutta kaiken vapaa-aikansa antaa lapsilleen ja heidän harrastuksilleen ja suorastaan pätee niillä. Hän on äidiksi tulemisestaan saakka ollut tässä mielessä rasittavaa seuraa, kun emme enää tee mitään muuta yhdessä kuin käydään pikaisesti kävelyllä, kun hänellä on niin kiire lastensa luo.

On tosi sääli menettää hyvä ystävänsä äitiydelle.

Pohdin tätä juuri kun katsoin Remppa vai muutto -sarjaa. Siinä oli Veikkolassa asuva pariskunta, jolla oli lapset 2 ja 4 v.

Naiselle tai ÄIDILLE muutto olisi ollut mieluinen, koska mm. kuraeteisessä oli liian pieni viemäri lattiassa (oli kuitenkn ylipäätänsä kuraeteinen!) Kodinhoitohuone oli ahdas (Sellainenkin kuitenkn oli!) Myös oma äiti oli liian kaukana (2 h) voidakseen olla tukena tässä raskaassa elämänvaiheessa. Ymmärsin, että nainen oli kotiäiti.

Mietin, että minullakin on kaksi lasta, 6 ja 10. Olemme eläneet täysin ilman kuraeteistä ja ”kodinhoitohuone” on pyykkikone kylppärissä. Tämä sarjan äiti ei näytä miettivän kovin pitkälle tulevaisuuteen, sillä voin kertoa, että parin vuoden päästä ei tarvitse suihkutella kuraisia lapsia ja tehdä asuntovalintoja sen perusteella. Miten meidän kodissamme on huomioitu lapset? Heillä on omat huoneet, jossa kaapit heidän vaatteilleen ja tavaroilleen. Mitään muuta sisustuksessa ei ole tarvinnut miettiä lasten kautta. Ihan onnellisilta nuo lapset näyttävät silti.

Minusta oli ihanaa saada lapset aikana, jolloin kukaan ei puhunut vauvakuplasta tai vauvavuodesta tai hormonihuuruista yhtään mitään. Lapsia syntyi, eikä kukaan kuvitellut, että nainen olisi jotenkin sekaisin päästään siksi, että hän on tullut äidiksi. Tuollaiset ilmaisut kyseenalaistavat naisten terveen järjen ja ovat halventavia. Kukaan ei puhu isäksi tulemisesta käyttäen tuollaisia ilmaisuja. Ilmaisut ovat ottaneet nopeasti tuulta alleen ja niitä hoetaan kuin mantraa ja hulluinta on, että naiset itsekin ottavat osaa tuohon väittäen olevansa ihan kukkuu saatuaan lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä sitä, mitä ihmeteltävää tuossa on. Ihmiset ovat erilaisia ja saavat voimaa erilaisista jutuista. Se on rikkaus, että ihmiset kokevat ihan erilaiset asiat mielekkäiksi. Mun mielestä se on yksi sisäistetyn naisvihan muoto, että niin monia äitiyteen liittyviä juttuja pidetään naurettavina ja halveksuttavina.

Ja toisinpäin: nämä tietynlaiset äidit vähättelevät (halveksivat) niitä naisia joilla ei ole lapsia. Eivät edes ole kunnolla naisia, vasta "äitiys tekee naisen" ja sektiolla lapsensa saanut ei ole oikeasti synnyttänyt, "vain alatiesynnytys tekee naisen".

Tällaisia naisia oikeasti on. Jokaikiseen keskusteluun, koskee se sitten ihan mitä tahansa vedetään lapset mukaan ja argumentoidaan niillä kuinka on parempi, etevämpi, kokeneempi, ymmärtäväisempi kuin lapsettomat.

Eikö tuo ole aikamoista naisvihaa?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan opin ymmärtämään aloituksessa kuvattuja naisia, kun omat lapseni olivat vauvoja. Pienet lapset todellakin vievät koko identiteetin ja koko äidin elämän ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Joutuu luopumaan omista vaatteistaan (puklut, maitotahrat), harrastuksistaan (ei ole aikaa), töistään/opiskeluistaan, levostaan (eivät ne koskaan nuku, vaikka niin väitetään), omasta tilastaan (meidän lapsia joutui kanniskelemaan ensimmäiset kuukaudet ihan koko ajan), kauniista kodista (tuhoavat kaikki koriste-esineet tms.), omasta elämänrytmistään, ruokailutottumuksistaan (imetettävän vauvan vatsa ei kestä mitään) jne. Siis ihan kaikesta. Siinä on helppo hukata itsensä ja alkaa elää vain lapsen kautta.

Jaa, minä en ole joutunut luopumaan vaatteistani, harrastuksistani, levostani enkä oikeastaan mistään muustakaan (kuten kauniista kodista tai ruokailutottomuksista). Toki työt ovat olleet hetken aikaa katkolla (äitiysloma). 

Ap taitaa olla lapseton ja se nyt harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla lapseton ja se nyt harmittaa.

Mistä sellaista päättelet? Osa naisista on ihan vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta kaipaavat ystävää, joka ei katoa äitikuplaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä sitä, mitä ihmeteltävää tuossa on. Ihmiset ovat erilaisia ja saavat voimaa erilaisista jutuista. Se on rikkaus, että ihmiset kokevat ihan erilaiset asiat mielekkäiksi. Mun mielestä se on yksi sisäistetyn naisvihan muoto, että niin monia äitiyteen liittyviä juttuja pidetään naurettavina ja halveksuttavina.

Ja toisinpäin: nämä tietynlaiset äidit vähättelevät (halveksivat) niitä naisia joilla ei ole lapsia. Eivät edes ole kunnolla naisia, vasta "äitiys tekee naisen" ja sektiolla lapsensa saanut ei ole oikeasti synnyttänyt, "vain alatiesynnytys tekee naisen".

Tällaisia naisia oikeasti on. Jokaikiseen keskusteluun, koskee se sitten ihan mitä tahansa vedetään lapset mukaan ja argumentoidaan niillä kuinka on parempi, etevämpi, kokeneempi, ymmärtäväisempi kuin lapsettomat.

Eikö tuo ole aikamoista naisvihaa?

No, ehkä nuo teidän vihaamisenne sitten menevät oikeisiin osoitteisiin. Mä en halveksu ihmisiä heidän elämänvalintojensa perusteella, enkä toisaalta välitä, mitä muut olettavat mun elämälläni tekevän.

Olen yrittänyt parhaani ymmärtää, mutta jokainen tällainen tapaus on käytännössä etääntynyt niin ettemme ole enää ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri elämän rakentaminen äitiyden ympärille on se asia, jota aina ihmetellään ja yleensä halveksutaan? Jos joku rakentaa elämänsä vaikkapa liikuntaharrastuksen ympärille, niin se on ok. Monet erilaiset tyyli- ja elämäntapajutut suvaitaan. Esim. tuttuni elämä pyörii kilparatsastuksen ympärillä, eikä se ole kenestäkään outoa. Hänellä on oma talli pihassa, siellä on myös muiden hevosia. Hän myös valmentaa ratsastuksessa päivätyönsä ohessa. Hänellä on kolme hevosta, joita treenaa ahkerasti ja kisakaudella kisaa. Hänen miehensä on opetellut oikein näppäräksi tallimestariksi, lapsista toinen harrastaa ratsastusta myös. En usko, että kukaan tekisi hänestä avausta tälle pastalle ihmetellen, miksi juuri hevoset.

Älkää sanoko, että ero on siinä, että äitiys loppuu, kun lapset kasvavat. Niin loppuu moni muukin elämänvaihe, mutta juuri äitiydelle omistautuminen on se, jota halveksutaan, ei esim. työlle tai opinnoille omistautuminen. Älkää sanoko, että ihmettelen asiaa siksi, että itse olen tällainen äiti. En ole. Mutta väitänpä, että tämä äitiydelle omistautuminen koetaan huonommaksi ja halveksituksi siksi, että se on taas yksi naisten juttu, jota voidaan halveksua ja jolle voidaan yhdessä naureskella. Ne höperöt mammat, voi että ovat typeriä. 

Ja ei kun alapeukkuja tulemaan, koska onhan se toki helpompaa halventaa typeriä äippyleitä kuin kyseenalaistaa omia asenteitaan.

Ymmärrän pointin, mutta kyllä itse pidän vähän patologisena myös jotain ääri-intensiivistä heppa- tai urheiluharrastusta. Se pointti on, että miksi jotkut ihmiset hurahtaa johonkin yhteen asiaan niin intensiivisesti, ettei elämässä tunnu olevan oikein mitään muuta yhtä tärkeää ja koko identiteetti pohjustetaan sille yhdelle jutulle. Naisilla äitiys vaan usein on tällainen asia, mutta tiedän myös isiä, kenelle on käynyt samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri elämän rakentaminen äitiyden ympärille on se asia, jota aina ihmetellään ja yleensä halveksutaan? Jos joku rakentaa elämänsä vaikkapa liikuntaharrastuksen ympärille, niin se on ok. Monet erilaiset tyyli- ja elämäntapajutut suvaitaan. Esim. tuttuni elämä pyörii kilparatsastuksen ympärillä, eikä se ole kenestäkään outoa. Hänellä on oma talli pihassa, siellä on myös muiden hevosia. Hän myös valmentaa ratsastuksessa päivätyönsä ohessa. Hänellä on kolme hevosta, joita treenaa ahkerasti ja kisakaudella kisaa. Hänen miehensä on opetellut oikein näppäräksi tallimestariksi, lapsista toinen harrastaa ratsastusta myös. En usko, että kukaan tekisi hänestä avausta tälle pastalle ihmetellen, miksi juuri hevoset.

Älkää sanoko, että ero on siinä, että äitiys loppuu, kun lapset kasvavat. Niin loppuu moni muukin elämänvaihe, mutta juuri äitiydelle omistautuminen on se, jota halveksutaan, ei esim. työlle tai opinnoille omistautuminen. Älkää sanoko, että ihmettelen asiaa siksi, että itse olen tällainen äiti. En ole. Mutta väitänpä, että tämä äitiydelle omistautuminen koetaan huonommaksi ja halveksituksi siksi, että se on taas yksi naisten juttu, jota voidaan halveksua ja jolle voidaan yhdessä naureskella. Ne höperöt mammat, voi että ovat typeriä. 

Ja ei kun alapeukkuja tulemaan, koska onhan se toki helpompaa halventaa typeriä äippyleitä kuin kyseenalaistaa omia asenteitaan.

Ymmärrän pointin, mutta kyllä itse pidän vähän patologisena myös jotain ääri-intensiivistä heppa- tai urheiluharrastusta. Se pointti on, että miksi jotkut ihmiset hurahtaa johonkin yhteen asiaan niin intensiivisesti, ettei elämässä tunnu olevan oikein mitään muuta yhtä tärkeää ja koko identiteetti pohjustetaan sille yhdelle jutulle. Naisilla äitiys vaan usein on tällainen asia, mutta tiedän myös isiä, kenelle on käynyt samoin.

Ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Toisilla intohimo johonkin asiaan vain vie mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä juuri kun katsoin Remppa vai muutto -sarjaa. Siinä oli Veikkolassa asuva pariskunta, jolla oli lapset 2 ja 4 v.

Naiselle tai ÄIDILLE muutto olisi ollut mieluinen, koska mm. kuraeteisessä oli liian pieni viemäri lattiassa (oli kuitenkn ylipäätänsä kuraeteinen!) Kodinhoitohuone oli ahdas (Sellainenkin kuitenkn oli!) Myös oma äiti oli liian kaukana (2 h) voidakseen olla tukena tässä raskaassa elämänvaiheessa. Ymmärsin, että nainen oli kotiäiti.

Mietin, että minullakin on kaksi lasta, 6 ja 10. Olemme eläneet täysin ilman kuraeteistä ja ”kodinhoitohuone” on pyykkikone kylppärissä. Tämä sarjan äiti ei näytä miettivän kovin pitkälle tulevaisuuteen, sillä voin kertoa, että parin vuoden päästä ei tarvitse suihkutella kuraisia lapsia ja tehdä asuntovalintoja sen perusteella. Miten meidän kodissamme on huomioitu lapset? Heillä on omat huoneet, jossa kaapit heidän vaatteilleen ja tavaroilleen. Mitään muuta sisustuksessa ei ole tarvinnut miettiä lasten kautta. Ihan onnellisilta nuo lapset näyttävät silti.

Mulla on isot lapset ja ottaisin kyllä riemusta kiljuen kunnon kuraeteisen, jos olisi mahdollista. Samoin kodinhoitohuoneen. Kyllä noi teinitkin tarttee puhtaita vaatteita ja vanhemmatkin mielellään. Olisi hienoa, ettei tarttisi ripustella pyykkiä kuivumaan eteiseen tai makuuhuoneeseen, kun muualle ei mahdu.

Kura-aikana on ankeaa, ettei ole kuraeteistä, varsinkin kun ukko harrastaa lenkkeilyä säässä kuin säässä.