Oletteko koskaan miettineet, miksi asetatte lapsillenne rajoja?
Me ajattelemme, että rajat suojaavat kasvua ja kehitystä. Esimerkiksi kypärän käyttö suojaa lasta, samoin liikennesääntöjen noudattaminen tai pelien ikärajat, niilläkin on tarkoitus suojata lasten henkistä kasvua. Tällaiset rajat kertovat meidän mielestä siitä, että rakastamme lapsiamme.
Rajoista on hyvä pitää kiinni ilman palkkioita ja rangaistuksia. Sillä, jos lapsella on käytössä palkkiot ja rangaistukset hän toimii vaan niiden toivossa/pelossa. Meille on tärkeää, että lapsi oppii tekemään omia valintojaan ja käyttämään omia taitojaan ja järkeään päätösten teossa, eikä ole tekemättä jotain vain koska käsketään tai kielletään.
Joillakin vanhemmilla on vaikeuksia pitää kiinni asettamistaan rajoista, mutta silloinhan lapsen luottamus rajojen toimimiseen ja vanhemman auktoriteettiin heikkenee. Silloin se ei toivottu käyttäytyminen lisääntyy. Tietenkin on tärkeää neuvotella rajoista myös lapsen kanssa, mutta periksi ei kannata antaa jatkuvasti.
Emme halua kuitenkaan kannustaa pitämään liian tiukkoja rajoja, jotta lapsella säilyy vapaus kasvaa ja nähdä maailmaa. Liian tiukat rajat myös kapeuttavat lapsen kokemusmaailmaa.
Lisää rajojen hyödyistä löydät, https://positiivinenkasvatus.fi/positiiviset-rajat/sahkoaitoja-vai-opas…
Onko teillä käytössä rajat? Jos on niin minkälaisia? Jos teillä ei ole rajat käytössä kotona, niin miksi ei?
T. ryhmä varhaiskasvatuksen opiskelijoita :)
Kommentit (23)
Loistava teksti! Saa varmasti monet vanhemmat ajattelemaan omaa vanhemmuuttaan.
Hyvä kirjoitus! Kyllä rajat ovat tärkeitä lapselle, jotta kasvetaan järkeväksi osaksi yhteiskuntaa.
Rajoja tarvotaan mm. siksi, että jos niitä eivät aseta vanhemmat niin lopulta ne asettaa poliisi.
Opiskelijat voisivat nyt vähän täsmentää tätä rajakysymystä. Ainahan meillä on ihmissuhteissa rajat, miksi suhteessa lapseen toimisimme toisella tavalla?
Suhteessa lapsiin varhaiskasvattajat toimivat täysin käskyjen ja kieltojen varassa, lapsen tulee totella. Lasten keskinäisissä suhteissa malli on toisenlainen eli lasten pitää itse selvittää välinsä aivan kuin ne rajat olisi lapsessa automaattisesti eikä lapsiryhmää tarvitsisi opastaa ihmissuhteissa.
Rajojen kanssa päiväkoti on aina ongelmallinen paikka, koska jos meillä kotona kunnioitetaan muita ja muiden omaisuutta, niin päiväkodissa rajat on voitu vetää aivan toisin ja niiden noudattamisesta palkitaan tarroilla tms.
Yhteiskunnassa on aina rajat vaikka eläisimme luolamiehinä. Sääntöihin on hyvä tottua. Toisekseen lapsi ei ymmärrä omaa parastaan joka asiassa esim. nukkumaanmeno, kotiintuloaika. Rajat on välittämistä.
Mutta tottakai on tärkeää lapsen osata ajatella myös itse. Sääntöjä voi kyseenalaistaa ja asioista pitää osata neuvotellakkin.
Sekä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen että yhteisössä toimimiseen tarvitaan ymmärrystä rajoista. Mutta rajansa rajoittamisellakin.
Meillä pidetään kuria. Ei aseteta rajoja.
Mitä tekstiin muuten tulee, niin ihanan naiivia ajattelua. Ihan kuin ihmiset alkaisivat toimia niin kuin säännöt sanovat vaan, jos heille ollaan positiivisia ja kerrotaan sääntöjen taustalla olevista perusteista. Unohdetaan täysin ihmisten taipumus itsekkyyteen ja ilkeyteen, sekä mielipide-erot sääntöjen perusteluista tai ymmärryskyvyn puute joka estää tajuamasta sääntöjen perusteita.
Kyllä se todellisuus iskee päin naamaa sitten, kun raaka todellisuus tarhatätinä isossa levottomassa lapsiryhmässä koittaa. Yliopiston käytävillä on niin helppo olla ideologinen.
Päädytte tekin käyttämään jäähypenkkiä sitten, kun sanoitus ja hali eivät saaneetkaan rasavilliä 5v:tä lopettamaan lumipallojen heittelyä toisia päin.
Vierailija kirjoitti:
Rajoista on hyvä pitää kiinni ilman palkkioita ja rangaistuksia. Sillä, jos lapsella on käytössä palkkiot ja rangaistukset hän toimii vaan niiden toivossa/pelossa. Meille on tärkeää, että lapsi oppii tekemään omia valintojaan ja käyttämään omia taitojaan ja järkeään päätösten teossa, eikä ole tekemättä jotain vain koska käsketään tai kielletään.
Pahasti kuulostaa anarkialta. Vai mikä on se voima tässä teidän systeemissä joka viime kädessä estää sen "rajan" ylittämisen jos "rajasta" on erimielisyys?
Tuo https://positiivinenkasvatus.fi/ on ilmeisesti joku kasvatusalan eniten äänessä olevan koulukunnan raamattu? Ainakin siihen ahkerasti viitataan.
Hei ryhmä varhaiskasvatuksen opettajia! Mihin käytätte kerämäänne tietoa? Koulutehtäviin vai?
Vierailija kirjoitti:
Hei ryhmä varhaiskasvatuksen opettajia! Mihin käytätte kerämäänne tietoa? Koulutehtäviin vai?
Anteeksi opiskelijoitahan te vielä olette..
Luettiin kaikkea kivaa netistä ja nyt tultiin neuvomaan teitä vanhempia.
Olet idiootti. Kypärä, liikennesäännöt ja pelien ikärajat eivät ole rajoja. Ne ovat perusturvallisuutta eli välttämättömyyksiä. Niiden kohdalla ei neuvotella. Lapsen ei anneta asettaa itseään vaaraan, vaan vanhempien velvollisuus on pitää lapsi turvassa, siis tarjota lapselle turvallisuutta josta lapsi ei itse osaa huolehtia.
--
Oikeasti rajat eivät liity perusturvallisuuteen, vaan ne viittaavaat sosiaalisiin tilanteisiin, siihen miten toimitaan suhteessa muihin ihmisiin. Rajat ovat sitä ettei loukata muiden ihmisten oikeuksia. Rajat ovat sitä ettei hankita itselle hyötyä/hupia/mitälie muiden ihmisten kustannuksella. Rajat ovat sitä ettei tallota muita.
--
Perusturvallisuus on välttämättömyys jotta ihmisyksilö tai mikä hyvänsä eläin voisi alunperinkään pysyä hengissä ja terveenä. Perusturvallisuus: yksilö.
Rajat eivät ole yksilön juttu vaan yhteisön juttu. Rajat ovat sitä miten siinä yhteisössä siinä kulttuurissa tulee toimia ympäröivien ihmisten kanssa. Rajat: yhteisö.
Rajoja/kuria. Alle kouluikäisten kanssa ei neuvotella ja alle murrosikäistenkin kanssa vain tietyistä asioista. Toki keskustellaan kaikesta. Ja paljon huumoria, rakkautta, sen näyttämistä ja halauksia. Myöhemmin lapset kiittävät tästä vaikka aikanaan pullikoivat. Varsinkin käytöstapojen opetuksesta tullut positiivista palautetta aikuisilta lapsilta, tuntuu siltä ettei niihin yleisesti panosteta.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat voisivat nyt vähän täsmentää tätä rajakysymystä. Ainahan meillä on ihmissuhteissa rajat, miksi suhteessa lapseen toimisimme toisella tavalla?
Suhteessa lapsiin varhaiskasvattajat toimivat täysin käskyjen ja kieltojen varassa, lapsen tulee totella. Lasten keskinäisissä suhteissa malli on toisenlainen eli lasten pitää itse selvittää välinsä aivan kuin ne rajat olisi lapsessa automaattisesti eikä lapsiryhmää tarvitsisi opastaa ihmissuhteissa.
Rajojen kanssa päiväkoti on aina ongelmallinen paikka, koska jos meillä kotona kunnioitetaan muita ja muiden omaisuutta, niin päiväkodissa rajat on voitu vetää aivan toisin ja niiden noudattamisesta palkitaan tarroilla tms.
Nuo ehdottomat käskyt ja palkkiotarrat taitaa olla jotain vanhemman sukupolven päivähoitotätien juttuja. Nykypäivän laadukkaaseen varhaiskasvatukseen se ei kuulu tottelevaisuuskoulu missä lapsille hoetaan, että päiväkodin aikuisia pitää totella aina. Sen sijaan lasten annetaan tehdä omia valintojaan ja käyttää omaa järkeään, eli lapsilähtöisesti parannetaan heidän itsetuntoa ja elämänhallintataitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat voisivat nyt vähän täsmentää tätä rajakysymystä. Ainahan meillä on ihmissuhteissa rajat, miksi suhteessa lapseen toimisimme toisella tavalla?
Suhteessa lapsiin varhaiskasvattajat toimivat täysin käskyjen ja kieltojen varassa, lapsen tulee totella. Lasten keskinäisissä suhteissa malli on toisenlainen eli lasten pitää itse selvittää välinsä aivan kuin ne rajat olisi lapsessa automaattisesti eikä lapsiryhmää tarvitsisi opastaa ihmissuhteissa.
Rajojen kanssa päiväkoti on aina ongelmallinen paikka, koska jos meillä kotona kunnioitetaan muita ja muiden omaisuutta, niin päiväkodissa rajat on voitu vetää aivan toisin ja niiden noudattamisesta palkitaan tarroilla tms.Nuo ehdottomat käskyt ja palkkiotarrat taitaa olla jotain vanhemman sukupolven päivähoitotätien juttuja. Nykypäivän laadukkaaseen varhaiskasvatukseen se ei kuulu tottelevaisuuskoulu missä lapsille hoetaan, että päiväkodin aikuisia pitää totella aina. Sen sijaan lasten annetaan tehdä omia valintojaan ja käyttää omaa järkeään, eli lapsilähtöisesti parannetaan heidän itsetuntoa ja elämänhallintataitoja.
Jaahans, minäpä innolla odotan kun ryhmä kolme-nelivuotiaita käyttää omaa järkeään ja tekee niitä omia valintoja..lieköhän oheisen kirjoittanut ollut lapsiryhmässä töissä useampiakin päiviä? Varmaan me molemmat toivomme ettemme joudu toistemme työkavereiksi.
Vierailija kirjoitti:
Rajoja/kuria. Alle kouluikäisten kanssa ei neuvotella ja alle murrosikäistenkin kanssa vain tietyistä asioista. Toki keskustellaan kaikesta. Ja paljon huumoria, rakkautta, sen näyttämistä ja halauksia. Myöhemmin lapset kiittävät tästä vaikka aikanaan pullikoivat. Varsinkin käytöstapojen opetuksesta tullut positiivista palautetta aikuisilta lapsilta, tuntuu siltä ettei niihin yleisesti panosteta.
Kyllä minä olen neuvotellut monet kerrat alle kouluikäisten kanssa. Tärkein kasvatusneuvo on minun mielestäni, että metsä vastaa siten kuin sinne huutaa. Mustavalkoisuudella saadaan mustavalkoisuutta.
Rajat estää kuspiä kansalaisten kasvun,
Rajattomia näkee paljon, heille ei sanota ei, kaikki tehdään heidän tavalla tai tulee ongelmia. Nämä on hirveitä piirteitä aikaisessa. Hyvä kitkeä lapsena, että tulee tasapainoisesti puoliaanpitävä, mutta kuitenkin joustava.
Minulla ei ole lapsia mutta tuo on niin totta, jos on liikaa kuria ja vanhemmat käyttää väkivaltaa lapsesta voi tulla isompana rikollinen ja sama homma sen kanssa jos ei ole mitään rajoja.
Älypuhelimien nettiin tai someen pitäis tulla myös ikäsuositus tai rajoitus vaikka K10 kun siellä on liikaa lapsia joita seuraa netissä Google sekä somessa pedofiilit se on surullista.
Annetaan lasten kasvaa hyvien asioiden parissa ja välillä tehdä tyhmää mutta kuitenkin rajoissa
Kiitos tästä kommentista teille
M18