voiko lapsettomana elää onnellisen elämän?

Lapsettomat ovat onnellisempia

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Jos lapsettomuus on se, mitä haluaa, niin tietenkin.

Eri asia sitten, jos ei saa lasta vaikka haluaisikin. Tosin voi silloinkin elää onnellisen elämän jos pääsee yli asiasta ja löytää elämäänsä sisältöä ilman lapsiakin.

Tietenkin. Muista lahjoittaa munasoluja niille naisille jotka haluavat olla maha pystyssä ukkonsa pettämiä keskellä lapsiperhearkea (kakkonen porstuassa valmiina heittämään sut ja lapset kaupungin vuokrakämppään) Oliko tuossa tarpeeksi esimerkkiä miksi lapsia ei hankita!!!

Ei voi ei ei ei aivan hirveetä tää on pahempaa kuin mikään. Tyhmiä kyselet. T: Vela vm 74

Outo kysymys, tottakai voin olla onnellinen lapsettomana ja olenkin. Onnellisuutta kun saa monesta eri asiasta.

Voi, ainakin kuolemaan asti.

Ei voi, jos lapsia on halunnut.

Onnea on monenlaista. 

Juu voi vaikka olisi halunnutkin joskus niitä. Kunhan asian käsittelee, niin että energia vapautuu muuhun eikä jää jumiin siihen ettei lapsia ole.

Siinä menee vähän aikaa, lasketaan se nyt joissain vuosissa. JOS pystyy jatkamaan kokonaan eteenpäin niin siinä vapautuu aivan valtavat mahdollisuudet toimia elämässä, kaikki se aika joka on omissa käsissä, itse saa päättää mihin sen käyttää.

*Näin on todella hyvä nyt*

Kysymys onnellisuudesta on kyllä sen verran kinkkinen että tuskin ratkeaa keskustelupalstalla. Siitä olen kyllä aika varma että elämänsä lapsettomina elävät menettävät elämästään jotakin varsin arvokasta enkä tiedä löytyykö lapsettoman elämän puolelta sellaista korviketta, joka sen täysimääräisenä voisi korvata. Epäilen vahvasti mutta tokihan on myönnettävä että tarkastelen probleemaa lapsellisen elämän näkökulmasta.

Mietin sen lapsen kantaa eikä pelkästään omaasi.

Nyt joulukuu ja melkein kesäkelit.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys onnellisuudesta on kyllä sen verran kinkkinen että tuskin ratkeaa keskustelupalstalla. Siitä olen kyllä aika varma että elämänsä lapsettomina elävät menettävät elämästään jotakin varsin arvokasta enkä tiedä löytyykö lapsettoman elämän puolelta sellaista korviketta, joka sen täysimääräisenä voisi korvata. Epäilen vahvasti mutta tokihan on myönnettävä että tarkastelen probleemaa lapsellisen elämän näkökulmasta.

Sun kannattaisi avartaa maailmaasi. 

Ei elämän onnellisuus ole kiinni mistään yksittäisestä tekijästä. On löydettävä onni kulloisestakin tilanteesta eikä ainakaan elää sitku-elämää.

Itse jäin lapsettomaksi ja leskeksi nuorena. Silti olen onnellinen niistä asioista joita minulla on.

Ei ole montaa yhtä itsekästä asiaa kuin lasten tekeminen.

Aika sairasta jos ainoa elämän onni on mukamas lapsien saaminen.

Vierailija kirjoitti:

Aika sairasta jos ainoa elämän onni on mukamas lapsien saaminen.

Sitten menee kuppi nurin, kun ne eivät jääneetkään "omaisuudeksi" vaikka vauvana olivat niin kiinni.

Ei lapsia. En menetä mitään arvokasta vaan sen sijaan saan jotain arvokasta. Oman itsenäisen elämän elämäntöineen. Vapauden lapsista. Se on arvokasta. SE elämäntyö on jotain mitä jätän jälkeen. En elä lasten kautta ja en halua huonogeenisiä lapsia sukua jatkamaan. Maailmakaan ei menetä mitään arvokasta. Se mitä minä teen niin toivon kuitenkin että on arvokasta.

Onnellisuus riippuu niin monista asioista. Hyvät lapset voivat tuoda onnen sille, jolla ei muuta onnenaihetta elämässä ole, mutta huumeongelmaiset, väkivaltaiset ja hyväksikäyttävät lapset voivat onnen viedä siltäkin, jolla muuten olisi ainekset onnelliseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia. En menetä mitään arvokasta vaan sen sijaan saan jotain arvokasta. Oman itsenäisen elämän elämäntöineen. Vapauden lapsista. Se on arvokasta. SE elämäntyö on jotain mitä jätän jälkeen. En elä lasten kautta ja en halua huonogeenisiä lapsia sukua jatkamaan. Maailmakaan ei menetä mitään arvokasta. Se mitä minä teen niin toivon kuitenkin että on arvokasta.

Mutta usein omat vanhemmat ovat toivoneet sinusta lääkäriä tms. yrittäneet elää sinun kauttasi. Sinusta ei sellaista tule, mutta naureskelet että tästä meidän lapsesta tulee vielä sitä ja tätä. Ei tule, mutta hän toivoo että omastaan tulee ja elää sille.

Ja sama toistuu loputtomiin. Itse ei kannata mitään tehdä, toivoa vain että joku muu näkee sen vaivan.