Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Mitä tarkoitat "elämän pikkuerikoisuuksilla"? Millaisissa tilanteissa "erityisyytesi" näkyy?
Itse en ole poikkeuksellisen älykäs (tutkittu on, äo 116) mutta veljeni on. Hänellä on tosin myös autismin kirjon piirteitä paljon, joten ei ehkä päde sinun tilanteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt, että miten sitä kannattaisi hyödyntää, mutta hyödynsit sen jo: "yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa"
Suomessa on satojatuhansia 120+ äo:lla varustettuja, mutta vain pieni osa hyödyntää sitä noin hyvin.
Olen vähän yksinäinen, kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on pääasiassa aika pinnallista. Mulla on myös adhd ja autismin kirjon piirteitä, jotka osaltaan selittää ulkopuolisuutta.
Ihan yhtä tuskaa, kun kaikkea pitää pohtia. Joka puolella näkee vain kehittämisen / tehostamisen varaa ja kestävästi, ettei rajallisia luonnonvaroja tuhlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan sopiva määrä älykkyyttä. On hyvät pärjäämisen edellytykset, muttet vielä oikein ymmärrä puoliakaan. Katso huviksesi jotain perustoopeja, niin tiedät miltä näyttäydyt hyvin älykkäille poikkeuksille. Mutta ei tää niin vakavaa ole.
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan tavallinen äo korkeakoulutetulla. Korkea älykkyys alkaa 140+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoksaan asiat nopeasti ja aina yllätyn kun tajuan, ettei muut hoksaa. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi, erilaiseksi. Ei todellakaan aina positiivinen asia.
ÄO 157
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.
En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi.
Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Älykkyys kai lisää yksinäisyyden tunnetta ja erakot ovat varmasti keskimääräistä älykkäämpiä. Kun mietitään älykkyyseroja ihan numeerisesti niin kohtuullisen älykäskin (120) on erittäin älykkäälle (150) sama kuin vajaaälyinen normaalille (70 vs. 100). Tuota tulee ihmisillä harvoin mietittyä, mutta selittää älykkäiden yksinäisyyden ja mielenterveysongelmat hyvin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi älykäs osaa aikuisena varsin hyvin arvostaa oman älykkyytensä suhteessa muihin ja myös itseään älykkäämpiin. Mutta älykkyys ei ole onnen tae. Minullakin on se käsitys, että keskinkertaista älykkäämmät pärjäävät yhteiskunnassa paremmin, kuin huippuälykkäät. Lienevät ahkerampia touhuamaan. Mutta se on vain mutu.
Itselläni korkea ÄO vaikuttanut negatiivisesti, kun lapsuudessa ei kannustettu haastamaan itseään: peruskoulu ja lukio lukematta läpi hyvin arvosanoin. Yliopisto-opinnot haastavalla alalla samaten lähes lukematta läpi (riitti kun vähän luki tentteihin edeltävänä iltana), mutta homma on nyt tyssännyt lopputyöhön, kun pitäisi nähdä vähän vaivaakin sen eteen. Lisäksi taipumusta masennukseen, kun pohtii maailman ilmiöitä tuskastumiseen asti.
Hoksaan asiat hitaasti ja lähes poikkeuksetta eri tavalla. Olen vapaa lampaiden hömpötyksistä, keskityn omiin juttuihin.
T. 140+
En ole mittauttanut ikinä, mutta voisin kuvitella ÄOn korkeaksi. Pystyn käsittelemään isoja asiakokonaisuuksia poikkeuksellisen hyvin.
Pari vuotta sitten jouduin pitkittyneen stressijakson päätteeksi käymään psykiatrisella poliklinikalla hypomanian vuoksi, mutta lääkäri totesi lyhyen jutustelun jälkeen, että kykenen tästä huolimatta täysin loogiseen ja johdonmukaiseen ajatteluun. Passitti kotiin.
Negatiivisia puolia: motivaation ongelmat, yksinäisyys, ei pysty samaistumaan ihmisiin jne..
Mulla on 135, eli ei mikään huippu mutta ihan ok.
Ei näy arjessa mitenkään erityisesti muuten, mutta välillä mielessäni manaan sitä miten tyhmiä esim. jotkut työkaverini välillä ovat, eivät osaa loogisesti päätellä asioita joita itse pidän helppoina. "Eikö tuo nyt oikeasti ymmärrä, miksi pitää kysyä noin turhia asioita.." Tuntuu, että jotkut ihmiset eivät edes yritä miettiä ja päätellä asioita itse ja se ärsyttää.
125 ei ole poikkeuksellisen korkea, monilla korkeakoulutetuilla on samaa luokkaa äo.
Alue: Aihe vapaa
No sellainen perustoope.