Lue keskustelun säännöt.
Ystävä joka puhuu vain itsestään - Mitä tehdä?
06.12.2020 |
Ystäväpiiriini kuuluu puhelias ja sosiaalinen ihminen. Niin puhelias, että seurassa eivät muut tahdo saada suun vuoroa, kun hän vuolaasti puhua pälättää ja perusteellista kautta rantain selostaa. 99% ajasta hän puhuu itsestään. Yleensä ja etenkin parin viinilasin jälkeen hän selostaa tiettyjä samoja juttuja (oma terveys, suhde siskoon, tietyt haasteet lapsen kanssa, oma parisuhde...), jotka on käsitelty jo todella monta kertaa. Jos joku yrittää vaihtaa puheenaihetta, ystäväni malttaa kuunnella muutaman lauseen ja kääntää sitten taas puheen itseensä. Hän ei juuri koskaan kysy muiden kuulumisia ja jos kysyy, huomaan ettei hän jaksa kuunnella vastausta. Keskustelu ei ole keskustelua ja vuorovaikutusta, vaan hiukan kärjistetysti sanottuna monologin kuuntelemista.
Olen tapaamisten jälkeen väsynyt ja ärtynyt. Välirikko ei tule kyseeseen, sillä asumme lähekkäin ja meillä on sama tiivis ystäväpiiri.
Miten tällaisen ihmisen kanssa pitäisi toimia?
Kommentit (84)
Niinhän se on, että aidossa keskustelussa ja vuorovaikutuksessa sekä puhutaan että kuunnellaan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt sanoa asiasta suoraan? Jos paikalla on useampi, voisitko sanoa, että X-kiltti, nyt haluaisin oikeasti kuulla, mitä Y:lle kuuluu...
Tiedän, ettei tuo ole helppoa. Hirveän raskaita nuo alati itsestään puhuvat.
Tunnen tuollaisen tapauksen. Tuttu psykologi sanoi joskus, että noin käyttäytyvien ihmisten taustalla on usein valtava epävarmuus. He eivät epävarmuutensa takia kykene normaaliin, vilpittömään vuorovaikutukseen, vaan monologillaan ja toistamalla samoja tarinoita ikään kuin jännittyneinä täyttävät ilmatilan ja ovat tietyssä omaksumassaan sosiaalisessa roolissa.
Ota etäisyyttä. Se on minun neuvoni.
Rajoita. Rajoita. Rajoita.
Hyviä lauseita ovat napakasti ja ystävällisesti lausuttuna esimerkiksi: "Tämän oletkin kertonut jo." "Nyt haluaisin kuulla Maijan kuulumiset välillä."Taisit keskeyttää äsken Maijan. Niin mitä olitkaan sanomassa, Maija" tai "Haluaisin tosiaan kertoa tämän asian loppuun. Malttaisitko kuunnella?".
Rajoita myös tapaamisten määrää ja pituuttaa kuormittavan ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Rajoita. Rajoita. Rajoita.
Rajoita myös tapaamisten määrää ja pituuttaa kuormittavan ihmisen kanssa.
Noin mä olen tehnyt kahden ystävän kohdalla ja on tainnut mennä perille, kun yhteydenotot ovat (onneksi) harventuneet. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella raskaita tyyppejä tällaiset. Mulla oli joskus kaveri, joka hirveän puheliaisuuden lisäksi oli aivan mahdoton besserwisser. Muistan joskus muutaman hengen porukassa käydyn keskustelun jostain opiskelulinjasta tms, jossa yksi keskustelija kerkesi juuri sanoa opiskelleensa kyseistä aihetta ja sitten tämä suupaltti keskeytti, piti kymmenen minuutin luennon asiasta tyyliin ehdottomasti ei ja näin kannattaa totta kai tehdä ja missään tapauksessa ei sitten. Siis tietämättä oikeasti asiasta juuri yhtään mitään! Se oikeasti alalla opiskeleva kuunteli hiljaisena vieressä. Kyllä hävetti.
Pulisija, joka on kaiken muun hyvän lisäksi "kaikkien alojen erikoisasiantuntija". Hyvin, hyvin rasittavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just eilen taas soitti tämmönen höpöttäjä.
Koko ajan omaa asiaa puhuu, ei kuuntele jos yritän edes yhden lauseen sanoa, se jää siis kesken.
Ei tosiaan ole juurikaan vuorovaikutusta vaan toisen monologia.
Parantumaton tapaus.
Mä olen näin nelikymppisenä tehnyt sellaisen ratkaisun, että olen tekemisissä vain mukavien ihmisten kanssa, joiden tapaamisesta jää virkistynyt ja hyvä mieli. Ystäväpiiristä putosivat pois mm. negatiivinen kaikesta aina valittava synkistelijä, jatkuva peruja ja oharien tekijä sekä ihminen, joka omia erinomaisia valintojaan jatkuvasti korostamalla ja minun valintojani väheksymällä sai oloni vain tuntumaan kurjalta. Sukuaan, työkavereitaan tai asiakkaita ei voi valita, mutta ystävät voi. Olen voinut huomattavasti paremmin tämän oivalluksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on yhteisiä ystäviä, kysy heiltä kuinka he kokevat asian? Kuormittaako se muita? Ärsyttääkö? Jos sinä olet ainoa, jota puheliaisuus häiritsee, voisit miettiä miksi se häiritsee juuri sinua? Haluaisitko itse olla se keskipiste?
Tuo ärtymys tapaamisen jälkeen on tuttu tunne. Joillakin näistä henkilöistä on myös tapana itse kuitata toisen kuulumiset tyyliin: "No, sulla ne työt jatkuu", ja siitä sitten taas siirtyy itsestään puhumiseen. Ei siis anneta toiselle edes mahdollisuutta kertoa mitä oikeasti kuuluu tai mistä haluaa kertoa, vaan päättää toisen puolesta, että sulla nyt on vaan ne työt (tai jotain muuta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt sanoa asiasta suoraan? Jos paikalla on useampi, voisitko sanoa, että X-kiltti, nyt haluaisin oikeasti kuulla, mitä Y:lle kuuluu...
Tiedän, ettei tuo ole helppoa. Hirveän raskaita nuo alati itsestään puhuvat.
Mulla samanlaisia kavereita. Ei voi puuttua asiaan, kun ei sitä suunvuoroa saa.
Voi ei...kuulostaa aivan miulta. Millä kirjaimella ystävän nimi alkaa 😨
Olen joutunut aikuisena valtavasti skarppaamaan tässä ja usein tapaamisten jälkeen on morkkis kun tajuan että olen taas johtanut keskustelua. Ehkä eniten opetti kun tapasin ihmisen joka oli täysin samanlainen kun minä, mutta sietämättömästi vielä pahempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja raivostuttavintahan on, että tällaiset ihmiset usein kuvailevat kirkkain silmin itseään tosi sosiaaliseksi ja sosiaalisesti lahjaakkaaksi, hyviksi ihmisten kanssa.
Sosiaalisuus my ass. Todellisuudessahan monologin pitäjällä on aivan olemattomat sosiaaliset taidot ja surkea pelisilmä, eikä hän ole linnunkakan vertaa kiinnostunut muista ihmisistä, ei edes niistä joita sanoo ystävikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja raivostuttavintahan on, että tällaiset ihmiset usein kuvailevat kirkkain silmin itseään tosi sosiaaliseksi ja sosiaalisesti lahjaakkaaksi, hyviksi ihmisten kanssa.
Sosiaalisuus my ass. Todellisuudessahan monologin pitäjällä on aivan olemattomat sosiaaliset taidot ja surkea pelisilmä, eikä hän ole linnunkakan vertaa kiinnostunut muista ihmisistä, ei edes niistä joita sanoo ystävikseen.
Nimenomaan!!
Autistikirjon ihminen vuoltaa monologiaan....?
He eivät osaa vastavuoroista kommunikaatiota. Ja jos feikkaavatkin osaavansa, ovat rättiväsyneitä monta päivää.
Tsemppiä! Kiva että olet nepsyn kaveri :)
Sitten on myös niitä ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan vain ole kiinnostuneita mistään mikä tapahtuu viisi metriä kauempana heistä itsestään. Minä ja minun ja mulla ja... Kun yrität kääntää keskustelua johonkin yleisempään aiheeseen ja haluaisit jutella vaikka ajasta koronan jälkeen tai hyvästä lukemastasi kirjasta tai luterilaisen kirkon nykytilasta, niin pääset puhumaan ehkä kolme lausetta ja sitten taas tämä minä-ihminen onnistuu kääntämään keskustelun itseensä. Heillä ei ikään kuin ole välineitä keskustella mistään laajemmasta ja yleisemmästä aiheesta, vaan kaikki asiat peilataan vain sen kautta, mitä minä. Saattavat myös vilpittömästi hämmästyä, jos joku monologiin kyllästynyt sitten sanoo, että tarkoitin kyllä vähän laajemmassa skaalassa, en niinkään että mitä sinun kuplassasi. Tällaiset tyypit ovat mulle mysteeri. Ja todella raskasta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Autistikirjon ihminen vuoltaa monologiaan....?
He eivät osaa vastavuoroista kommunikaatiota. Ja jos feikkaavatkin osaavansa, ovat rättiväsyneitä monta päivää.
Tsemppiä! Kiva että olet nepsyn kaveri :)
En kyllä millään jaksa uskoa, että kaverini olisi autismin kirjolla. Työskentelee ammatissa jossa ollaan jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä, on ollut lukuisia parisuhteita - sanoisin jopa, että suosittu ja iloinen tyyppi, ainoa raskas puoli on tämä keskustelujen lähes täydellinen dominointi ja itsekeskeisyys. AP
Vierailija kirjoitti:
Ja raivostuttavintahan on, että tällaiset ihmiset usein kuvailevat kirkkain silmin itseään tosi sosiaaliseksi ja sosiaalisesti lahjaakkaaksi, hyviksi ihmisten kanssa.
Sosiaalisuus my ass. Todellisuudessahan monologin pitäjällä on aivan olemattomat sosiaaliset taidot ja surkea pelisilmä, eikä hän ole linnunkakan vertaa kiinnostunut muista ihmisistä, ei edes niistä joita sanoo ystävikseen.
Näillä ihmisillä on myös tapana ääneen ihmetellä toisten ihmisten hiljaisuutta tai sitä, etteivät he ikinä kerro mitään omista asioistaan. "Mitä sinäkin aina vaan möllötät, sanoisit joskus jotakin!". (No sanoisinkin mutta kun et ikinä anna suunvuoroa. Jos joskus oma-aloitteisesti alan kertoakin kuulumisiani, alat puhua päälle, leikkiä puhelimella tai lähdet kesken kaiken jonnekin.)
Olet maailman liian hyviä ihmisiä. Kuulut parhaitten ihmisten gängiin