Missä aikuinen voisi harjoitella muiden kanssa juttelemista?

Miten olisi psykologi tai puheopettaja? Ei varmaan ole yleinen pyyntö auttaa tuollaisessa ongelmassa, mutta miksipä ei toimisi.

Ei taida sellaisia paikkoja olla.

Sama ongelma itsellä oikeastaan koko elämän. Olen hiljainen, varautunut enkä keksi puhuttavaa. Kärsin tästä itsekin.

Olen jo nelikymppinen ja edelleen esimiehet kuittailee minulle, että pitäisi olla rohkeampi palavereissa. En ole viitsinyt kertoa, että nytkin syön lääkkeitä jännittämiseen että pystyn edes nykyisiin suorituksiin.

Olen ollut tällainen tosiaan jo lapsena. Muut sisarukseni ovat puheliaita ja”normaaleja”, vain minä olen tällainen jännittäjä. Eikä ikäkään helpota asiaa.

Olen vain tyytynyt kohtalooni, eipä tässä muukaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi psykologi tai puheopettaja? Ei varmaan ole yleinen pyyntö auttaa tuollaisessa ongelmassa, mutta miksipä ei toimisi.

Kuulostaa kamalan kalliilta vaihtoehdoilta. 

Olen muuten joskus käynyt psykologilla, ja se oli kaukana normaalista juttelemisesta. Kaikki keskustelut pyöri täysin minun ympärilläni, ja uskon että sellaiseen jutusteluun tottumisesta on pikemminkin haittaa kuin hyötyä. 

Pitäisi jotenkin kyetä kääntämään kiinnostus omista reaktioista vastapuoleen? Olen itsekin perusluonteeltani ujo ja pelkään ihmisiä, mutta toisaalta olen ihan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja se tavallaan ajaa pelon yli. Saan yleensä lähes kenet tahansa lopulta syömään kädestäni. Ihmiset uskoutuu mulle kummallisissa paikoissa. Terveyskeskuksen lääkärit, mummot bussipysäkillä. Oon tulkinnut sen niin että ihmiset vaistoaa aidon hyväntahtoisen kiinnostukseni.

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Joku harrastus kansalaisopistossa. Voit puhua harrastuksesta, olipa verbit vaikeita tai patalapun teko helppoa. Mene paikalle hyvissä ajoin ennen tuntia jutustelemaan. Tosin vaarana on että joudut puheripulisen mummon uhriksi etkä saa suunvuoroa.

Tervetuloa meille. Me puhutaan niin paljon koko ajan että välillä pitää viitata oma puheenvuoro.

Oletko hakenut SPR:n kautta vapaaehtoista ystävää itsellesi? Saisit säännöllistä juttuseuraa sellaisesta ihmisestä, joka haluaa olla seurana yksinäiselle ja auttaa. Se on varmasti vastavuoroisempaa kuin terapeutin kanssa keskustelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Miten olisi jonkun kielen keskustelukurssi? Tai ihan tavallinen kielikurssi, jos kielitaitosi on pahasti ruosteessa tai et löydä tarpeeksi helppoa keskustelukurssia mistään. 

1. Mene baariin

2. Riipaise kännit

3. Puhu

Näin suomalaisittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Joo no mä yleensä keksin aina jotain minkä aikuisten oikeasti haluan tietää vaikka Peräseinäjoesta, ja siitä se keskustelu sitten lähtee mukavasti käyntiin ja rönsyilemään. Lapsettomille vinkki, moni perheellinen voisi puhua lapsistaan vaikka puoli päivää jos kehtaisi. Joten jos saat keskustelun jotenkin luontevasti ja ei creepysti käännettyä lapsiin, siinä on puheenaihe johon moni äiti ei väsy. Ja säästäkää ne en minä ainakaan ole sellainen. Tämä ei sit koske teitä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi jotenkin kyetä kääntämään kiinnostus omista reaktioista vastapuoleen? Olen itsekin perusluonteeltani ujo ja pelkään ihmisiä, mutta toisaalta olen ihan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja se tavallaan ajaa pelon yli. Saan yleensä lähes kenet tahansa lopulta syömään kädestäni. Ihmiset uskoutuu mulle kummallisissa paikoissa. Terveyskeskuksen lääkärit, mummot bussipysäkillä. Oon tulkinnut sen niin että ihmiset vaistoaa aidon hyväntahtoisen kiinnostukseni.

Minäkin olen huomannut saman. Asun kerrostalossa ja small talk on minulle nykyään varsin helppo aloittaa vaikka poismuuttavan naapurin kanssa hississä tähän tapaan: "Hei, tuutko hissiin? Muuttopuuhissa?" Keskustelu ei välttämättä etene tuosta mihinkään, eikä tarvitsekaan, mutta se ei haittaa mitään.

Rapussani asuu kunnallispoliitikko ja hän jauhaa small talkkia ihan samaan tapaan. Eli revitään vaikka tikusta asiaa. Asian EI tarvitse siinä lyhyessä hetkessä olla tärkeä ollenkaan. "Huh huh, kylläpäs sitä lunta on taas tullut yön aikana".

Sekin vaikuttaa paljon, että annat itsestäsi jotain. Eli avaudu vastapuolelle silloin kun haluat luoda ystävyyssuhteen, tai työkavereita. Ihmiset tykkää monesti valittaa yhdessä, oli kyse sitten unettomista öistä tai selkäkivusta.

Pitää vain harjoitella ja harjoitella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Ei kiinnosta? Se on huono lähtökohta, jos sinua ei kiinnosta muiden ihmisten kokemukset. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi olla kiinnostunut itse esim. matkakohteesta, vaan siitä että olisit kiinnostunut ihmisestä jonka kanssa haluat keskustella. Vaatii kasvamista, että pystyt ajattelemaan keskusteluissa enemmän sitä vastapuolta kuin itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko hakenut SPR:n kautta vapaaehtoista ystävää itsellesi? Saisit säännöllistä juttuseuraa sellaisesta ihmisestä, joka haluaa olla seurana yksinäiselle ja auttaa. Se on varmasti vastavuoroisempaa kuin terapeutin kanssa keskustelu. 

Tai paremminkin ryhdy itse sprn vapaaehtoisystäväksi ja poistu omalta mukavuusalueelta.

Ensimmäinen askel on tajuta, ettet ole maailman keskipiste ja kaikki ei tarkkaile ja arvostele juuri sinua. Kaikkia kiinnostaa lähinnä oma napa. Keskustelutilanteissa itsekritiikki alas ja annat vaan tulla mitä mieleen juolahtaa. Mokia ja höpötystä on turha pelätä ja jälkikäteen ruotia että ei olisi pitänyt sanoa sitä ja tätä ja olisi pitänyt sanoa niin ja näin. Meni jo ja seuraavalla kerralla uusi yritys. Yleensä tilanteissa, joissa tuntuu nololta olla hiljaa voi aloittaa juttelun säästä tai kyseisestä tilanteesta jossa ollaan. Olipa ihana/kamala/ kylmä/ kuuma/ tuulinen sää ja sitten siitä jatketaan eteenpäin. Onpa täällä vähän/ paljon ihmisiä, olen / en ole ennen käynyt/osallistunut , entäs sinä? Nämä on sellaista hyvää päivää kirvesvartta smalltalkia. Jos taas on tarkoitus tutustua toiseen helpointa on kysellä . Ihmiset yleensä puhuu mielellään itsestään ja harrastuksistaan.

T äärimmäinen introvertti, joka pystyy kääntämään sosiaalisuuden päälle vaikkei voisi vähempää kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Ei kiinnosta? Se on huono lähtökohta, jos sinua ei kiinnosta muiden ihmisten kokemukset. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi olla kiinnostunut itse esim. matkakohteesta, vaan siitä että olisit kiinnostunut ihmisestä jonka kanssa haluat keskustella. Vaatii kasvamista, että pystyt ajattelemaan keskusteluissa enemmän sitä vastapuolta kuin itseäsi.

Sehän se ongelma onkin, että en ole kiinnostunut niistä henkilöistä, heidän elämästään tai ajatuksistaan, ja tämä aiheuttaa ristiriitaa, koska kuitenkin jollain tasolla haluaisin olla osa yhteisöä, haluaisin ystäviä ja henkilöitä elämääni, joiden asioista olisin kiinnostunut. Minussa ei vain ole sellaista sisäsyntyistä uteliaisuutta ja  kiinnostusta muiden elämisiä ja tekemisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Ei kiinnosta? Se on huono lähtökohta, jos sinua ei kiinnosta muiden ihmisten kokemukset. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi olla kiinnostunut itse esim. matkakohteesta, vaan siitä että olisit kiinnostunut ihmisestä jonka kanssa haluat keskustella. Vaatii kasvamista, että pystyt ajattelemaan keskusteluissa enemmän sitä vastapuolta kuin itseäsi.

Sehän se ongelma onkin, että en ole kiinnostunut niistä henkilöistä, heidän elämästään tai ajatuksistaan, ja tämä aiheuttaa ristiriitaa, koska kuitenkin jollain tasolla haluaisin olla osa yhteisöä, haluaisin ystäviä ja henkilöitä elämääni, joiden asioista olisin kiinnostunut. Minussa ei vain ole sellaista sisäsyntyistä uteliaisuutta ja  kiinnostusta muiden elämisiä ja tekemisiä kohtaan.

Fake IT until you Make IT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Ei kiinnosta? Se on huono lähtökohta, jos sinua ei kiinnosta muiden ihmisten kokemukset. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi olla kiinnostunut itse esim. matkakohteesta, vaan siitä että olisit kiinnostunut ihmisestä jonka kanssa haluat keskustella. Vaatii kasvamista, että pystyt ajattelemaan keskusteluissa enemmän sitä vastapuolta kuin itseäsi.

Sehän se ongelma onkin, että en ole kiinnostunut niistä henkilöistä, heidän elämästään tai ajatuksistaan, ja tämä aiheuttaa ristiriitaa, koska kuitenkin jollain tasolla haluaisin olla osa yhteisöä, haluaisin ystäviä ja henkilöitä elämääni, joiden asioista olisin kiinnostunut. Minussa ei vain ole sellaista sisäsyntyistä uteliaisuutta ja  kiinnostusta muiden elämisiä ja tekemisiä kohtaan.

Asperger?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Ei kiinnosta? Se on huono lähtökohta, jos sinua ei kiinnosta muiden ihmisten kokemukset. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi olla kiinnostunut itse esim. matkakohteesta, vaan siitä että olisit kiinnostunut ihmisestä jonka kanssa haluat keskustella. Vaatii kasvamista, että pystyt ajattelemaan keskusteluissa enemmän sitä vastapuolta kuin itseäsi.

Sehän se ongelma onkin, että en ole kiinnostunut niistä henkilöistä, heidän elämästään tai ajatuksistaan, ja tämä aiheuttaa ristiriitaa, koska kuitenkin jollain tasolla haluaisin olla osa yhteisöä, haluaisin ystäviä ja henkilöitä elämääni, joiden asioista olisin kiinnostunut. Minussa ei vain ole sellaista sisäsyntyistä uteliaisuutta ja  kiinnostusta muiden elämisiä ja tekemisiä kohtaan.

Asperger?

En tiedä, en ole perehtynyt tähän vaihtoehtoon, voisiko olla jotain tällaista taustalla.