Missä aikuinen voisi harjoitella muiden kanssa juttelemista?

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi jonkun kielen keskustelukurssi? Tai ihan tavallinen kielikurssi, jos kielitaitosi on pahasti ruosteessa tai et löydä tarpeeksi helppoa keskustelukurssia mistään. 

Pienenä vinkkinä tähän, että kannattaa todellakin valita HELPPO keskustelukurssi. Jos jutteleminen omalla äidinkielellä tuntuu vaikealta, se ei ole yhtään sen helpompaa kielellä jota ei osaa kunnolla. 

Kannattaa myös valita sellainen kurssi, jolla jutellaan pareittain tai opettaja huolehtii aktiivisesti siitä, että kaikki pääsee ääneen. Päädyin joskus sellaiselle kurssille, jolla oli 10 osallistujaa ja kaikki kokoontui yhteen rinkiin juttelemaan yhdessä. Lopetin kolmen kerran jälkeen, kun en saanut lainkaan suunvuoroa esittäytymiskierrosta lukuunottamatta. Porukassa oli muutama yli-innokas suupaltti ja joukkoon oli muutenkin vaikea päästä mukaan, kun melkein kaikki muut tunsi toisensa jo aiempien vuosien kursseilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jännitä mutta olen muuten jotenkin lukossa enkä keksi mitään juttelemista. Muille tuntuu olevan ihan luontevaa rupatella omista asioistaan ja kysellä toisten kuulumisia. Minä en hirveästi halua edes jakaa omia henkilökohtaisia asioitani puolivieraille työkavereille tai tuhannen hengen someryhmissä. Joskus väkinäisesti kyselen muilta jotain, kun muistan että ai niin, normaali ihminen kysyisi tässä tilanteessa toiselta miten loma meni.

Eikö sua yhtään kiinnosta miten se loma meni? Kiinnosta vaikka saada itsellesi vinkin hyvästä lomakohteesta? Tai varoituksen huonosta? Kiinnosta kuulla minkälaista on jossain matkakohteessa?

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta. Edes silloin harvoin kun paikka oikeasti on sellainen, mihin olen itsekin harkinnut meneväni. Useimmiten ne lomamatkat vain ovat jotain Kreikan, Turkin tai Espanjan matkoja, nuoremmat työkaverit matkaa jossain Intiassa ja Balilla. Nuo kohteet eivät edes teoreettisesti kiinnosta itseäni. Olen muutenkin sellainen, että tutkin itse mieluummin asioita ja etsin tietoa kuin kyselisin joltain muulta heidän omakohtaisia kokemuksiaan.

Ei kiinnosta? Se on huono lähtökohta, jos sinua ei kiinnosta muiden ihmisten kokemukset. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi olla kiinnostunut itse esim. matkakohteesta, vaan siitä että olisit kiinnostunut ihmisestä jonka kanssa haluat keskustella. Vaatii kasvamista, että pystyt ajattelemaan keskusteluissa enemmän sitä vastapuolta kuin itseäsi.

Sehän se ongelma onkin, että en ole kiinnostunut niistä henkilöistä, heidän elämästään tai ajatuksistaan, ja tämä aiheuttaa ristiriitaa, koska kuitenkin jollain tasolla haluaisin olla osa yhteisöä, haluaisin ystäviä ja henkilöitä elämääni, joiden asioista olisin kiinnostunut. Minussa ei vain ole sellaista sisäsyntyistä uteliaisuutta ja  kiinnostusta muiden elämisiä ja tekemisiä kohtaan.

Asperger?

En tiedä, en ole perehtynyt tähän vaihtoehtoon, voisiko olla jotain tällaista taustalla.

Ystävyyssuhteissa tavallaan peilataan sitä toista omaan elämään ja kokemuksiin. En minäkään välttämättä ole kiinnostunut kenenkään harrastuksista sinänsä, mutta keskustelu on antamista ja saamista. Mukavaa jutustelua. Tiedon välittämistä, yleistä uteliaisuutta sitä kohtaan, miten toinen ihminen elämäänsä elää ja kokee. Empatia ja tunteiden peilaus on ainakin naisten suhteissa vahvasti läsnä. Miehet taitavat olla enemmän asiakeskeisiä.