Varattu ja ihastunut lapsen kaverin isään
Meillä pojan päiväkotiin tuli uusi lapsi pari kuukautta sitten ja siitä lähtien pojat ovat olleet hyviä kavereita ja näkevät pk:n ohella myös viikonloppuisin.
Lapsen kaverin isä tuo pojan usein meille ja olenkin ollut pihassa tai eteisessä miehen kanssa jutulla. Nyt on käynyt niin että äidiltä on mennyt jalat alta. Olen hyvässä parisuhteessa ja tuntuu hullulta miten olen ihastunut tähän mieheen. Odotan viikonloppuja kun poika tulee meille, jotta pääsen näkemään isäänsä :)
Viestejäkin ollaan laitettu lasten asioista. Välillä tekisi kyllä mieli laittaa jotain flirtimpää ;) mies on siis myös parisuhteessa. Luulen että tätä miestä voisi myös kiinnostaa, tykkää jutella lapsen tuonnin yhteydessä pitkään eikä pidä kiirettä kotiinlähdön kanssa. Välillä tuntuu että hänellä menee jotenkin pasmat sekaisin ja on hermostuneen oloinen. Hymyilee, katselee jne. Laittelee myös aika pitkiä viestejä. Tietysti voi olla että tulkitsen nämä jutut väärin koska olen itse ihastunut...
Joka tapauksessa en ajatellut tämän jutun kanssa edetä.... mieli tekisi mutta ei. En tiedä miten tästä pääsee kuitenkaan eroon kun törmäillään joka viikonloppu... päivä piristyy kyllä kummasti kun hänet näkee ;)
Kommentit (29)
Kokeilkaa n ussimista alkuun ja katsotte mihin johtaa.
Ihastumisia tulee ja menee. Koita kestää. Kyllä se siitä ohi menee.
Oletpa lapsellinen. Ihanko tosissasi olet vaarantamassa perhe-elämäsi jonkun ihastuksen takia? Valoja päälle, jooko?
Vierailija kirjoitti:
Oletpa lapsellinen. Ihanko tosissasi olet vaarantamassa perhe-elämäsi jonkun ihastuksen takia? Valoja päälle, jooko?
Lässynlässyn. Miksi kenekään tarviis tietää jostai pikku panosta tai parista?
Miksi ei juurikaan asiallisia kommentteja, ja aloituskin kunnolla alapeukutettu? Itse olin lapseni ollessa pieni ihan jumalattoman ihastunut (yksipuolisesti) lähellä asuvaan mieheen. Olin naimisissa (ei kovin onnellinen liitto). Tämä ihastus kesti vuosia, eikä todellakaan ollut helppoa, vei melkein mielenterveyteni. Ap ei ole tehnyt (vielä) mitään väärää. Kapea on ajatusmaailma niillä, jotka tuomitsevat TUNTEET.
Sä et taida omassa suhteessa olla onnellinen. Et olisi muuten mennyt sekaisin toisesta miehestä. Ihastumisia tulee elämässä. Saat sinä toki tästä miehestä pitää, mutta ei kannata edetä puhumista pidemmälle. Mikäli kunnioitat miestäsi ja tämän miehen puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei juurikaan asiallisia kommentteja, ja aloituskin kunnolla alapeukutettu? Itse olin lapseni ollessa pieni ihan jumalattoman ihastunut (yksipuolisesti) lähellä asuvaan mieheen. Olin naimisissa (ei kovin onnellinen liitto). Tämä ihastus kesti vuosia, eikä todellakaan ollut helppoa, vei melkein mielenterveyteni. Ap ei ole tehnyt (vielä) mitään väärää. Kapea on ajatusmaailma niillä, jotka tuomitsevat TUNTEET.
Omaa hölmöyttäsi kun et tehny asialle mitään. Ei muiden tartte olla yhtä tyhmiä.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa nyt pari vuotta. Tietenkään en aio asiassa mitenkään edetä, nautin vaan tilanteista kun tätä lapseni kaverin isää tapaan. Hah, ja yritän tietty etsiä jotain piilomerkityksiä viesteistä tai hymiöistä... mukavaa piristystä harmaaseen arkeen mutta siihen se jää. Kun ajattelet tilannetta järjellä niin tulet ap samaan lopputulokseen kuin minä. Aineksia pelkästään vaan katastrofiin!
Vierailija kirjoitti:
Sä et taida omassa suhteessa olla onnellinen. Et olisi muuten mennyt sekaisin toisesta miehestä. Ihastumisia tulee elämässä. Saat sinä toki tästä miehestä pitää, mutta ei kannata edetä puhumista pidemmälle. Mikäli kunnioitat miestäsi ja tämän miehen puolisoa.
Mitä väliä sen miehen puolisolla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et taida omassa suhteessa olla onnellinen. Et olisi muuten mennyt sekaisin toisesta miehestä. Ihastumisia tulee elämässä. Saat sinä toki tästä miehestä pitää, mutta ei kannata edetä puhumista pidemmälle. Mikäli kunnioitat miestäsi ja tämän miehen puolisoa.
Mitä väliä sen miehen puolisolla on?
ei mitään.
Jos kerran sinä haluat ja mies haluaa, niin mikä estää? Kerran sitä vaan eletään. Haluatko myöhemmin katkerana muistella menetettyä tilaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei juurikaan asiallisia kommentteja, ja aloituskin kunnolla alapeukutettu? Itse olin lapseni ollessa pieni ihan jumalattoman ihastunut (yksipuolisesti) lähellä asuvaan mieheen. Olin naimisissa (ei kovin onnellinen liitto). Tämä ihastus kesti vuosia, eikä todellakaan ollut helppoa, vei melkein mielenterveyteni. Ap ei ole tehnyt (vielä) mitään väärää. Kapea on ajatusmaailma niillä, jotka tuomitsevat TUNTEET.
Minäkin aikoinani juuri eronneena ihastuin tulen palavasti töissä huoltomieheen. Ei olisi tullut mieleenkään muuta, kun juttelu. Ja siitä ihanasta tunteesta nauttiminen. Tällä miehellä oli puoliso.
Kunnolla vaan lihaa piirakan väliin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et taida omassa suhteessa olla onnellinen. Et olisi muuten mennyt sekaisin toisesta miehestä. Ihastumisia tulee elämässä. Saat sinä toki tästä miehestä pitää, mutta ei kannata edetä puhumista pidemmälle. Mikäli kunnioitat miestäsi ja tämän miehen puolisoa.
Mitä väliä sen miehen puolisolla on?
Ai niin, unohdin että miehen puoliso on tietysti ali-ihminen ja muutenkin heikompaa ainesta, ni ei häntä tarvitse kunnioittaa tai kohdella niin kuin ylemmän lajin edustajia mihin me luonnollisesti kuulumme.
Kato miten kehittyy..