En jaksa enää ystävääni. M

Ystävä erosi pitkästä suhteesta. Oon ollut tiiviisti hänen tukenaan koko prosessin ajan joka edelleen jatkuu. En vaan enää ymmärrä häntä. Hänestä on tullut niin erilainen, ristiriitainen. Tekee toisin ja puhuu toisin. Hakee miesten huomiota, on pettänyt. Silti suuttuu ja kokee epäoikeudenmukaisena että exä epäillyt häntä muista suhteista. Ei näe omaa toimintaa vääränä vaan tuntuu että on oikein humaltunut miehistä. Hehkuttaa kuinka saa miehiltä huomiota ja kuinka häntä kehutaan, hyppää miehestä toiseen, välillä useitakin pyörittää samaan aikaan. Sanoo että tarvitsi omaa aikaa ja tilaa, se vienyt eroon. Sanoo että hyväksynyt että on nyt itsekseen, ehkä koko loppu elämän. No nyt hän lähti saman tien uuteen suhteeseen heti kun muutti yksin. On niin ihanaa. Mä katon vierestä kuinka hän on mun mielestä ihan hukassa. Pahalta tuntuu, huolestuttaa. Ei hetkeäkään yksin oloa, pysähtymistä ison muutoksen äärellä. Tuntuu, että mä oon vaan se jolta otetaan kun tarvitaan, hehkutetaan omaa elämää, kaadetaan päälle tulvimalla asioita. Yksipuolisesti. Ei mun kuulumisia kysellä. Hän pyytää kylään tai avuksi, laittelee vain kännykällä viestejä. Enkä koe tulevani kuulluksi enkä kohdatuksi. Miten paljon ystävän tarvii jaksaa....?