Miten äidit jaksatte sitä kaaosta jonka lapset aiheuttaa?

mitäs teet. kukaan ei ole täydellinen.

niin pakko kai se on jo käsittää, että ne tuo mukaan kaiken maailman krääsää ja tarpeellista tavaraa ihan vauvasta asti. Jotenki sitä vaan on ilmeisesti sopeutunu siihen sit vauva-ajasta asti ettei se enää niin haittaa =)

Oikeastaan nykyään saattaa olla jopa siistimpää kuin ennen, ainakin puhtaampaa kun lattiat täytyy pitää suht puhtaana kun lapset ryömii lattialla...

Ennen minäkin pidin rauhallisista illoista siistissä kodissa. Hiljaisuudesta öisin ja joka hemmetin matonkulmakin oli tarkkaan laitettu... niin ne vaan lapset karaistivat... Nykyisin olen ihan tyytyväinen jos pääsen asunnon päästä päähän niin, etten kompastu tai sukanpohjassa ole liiskaantunut makaroni jne.=)

että en mäkään siedä sitä likasta sukkaa lattialla ;) Jotenki se on miljoona kertaa eri asia mitä lasten lelut. =D

Mua vi**taa kaaos ja kun lapsia on kaksi ja koiria kans niin kaaostahan se on.

Meillä kaksi pientä lasta ja kaaos on aika kuvaava sana useimmiten. Ärsyttävintä on kun saa kämpän siivottua ihanaksi ja se on pari "rämpsistä"ä ja homma alkaa alusta. Usein lähdetään ulos kun en jaksa katsella sekaista kotia.

Ihan hyvin jaksan, kiitos kysymästä. Siisteys ei ole pakkomielle, siis kestän lasten tavaroita kodissani. Kotihan ei ole enää vain minun ja puolisoni koti vaan myös lasten koti.



Millainen itse olit lapsena, kynät pöydällä pituusjärjestyksessä ja hiivit varovasti ympäriinsä, ettei mikään esine vain liikkuisi? Ehkä lapsesi hyvinkin perivät taipumuksesi.

Oli ihana huomata kun kävin katsomassa ystäväni vastasyntynyttä, että heilläkin on todellisuus iskenyt. Ennen kun meni kylään, joka paikka oli tiptop ja meidän lössi kun pamahti paikalle, voitte arvata mitä tapahtui.. Enää ei hävetä niin paljoa, kun tulevat kylään. Aina ei jaksa vaan siivota.

Meillä kaksi pientä lasta ja kaaos on aika kuvaava sana useimmiten. Ärsyttävintä on kun saa kämpän siivottua ihanaksi ja se on pari rämpsistä ja homma alkaa alusta. Usein lähdetään ulos kun en jaksa katsella sekaista kotia.

Meillä kävi hetken aikaa siivooja kerran kahdessa viikossa, mutta aika pian totesin, että mua ärsytti maksaa siivoamisesta, jota ei tunnin päästä huomannut!

Jokapäivä siivoan (imuroin, pyyhin pölyjä järjestelen, joku matto on pihalla, pyykkin pesua ja silittämistä riittää..)

Silti klo 14 mennessä talossa on kauhea kaaos. Puntit on tyhjennetty hiekasta eteisen lattialle ja siitä se sotten etenee ......

Minua ei häiritse sotku niinkään, mutta se HUUTO!

t. töihin paluuta harkitseva kotiäiti

että minä kun ahmin sisustuslehtiä ja tykkäisin niin tietynlaisesta tyylistä, katsoin lasten lelukoreja, kaikki erivärisiä, eri materiaaleja...Vaan haluaisin että suurin osa koreista olisi suljetussa kaapissa siististi jne.

Mutta meillä on elämää, on lapsia, on kädenjälkiä ikkunassa. Siivous on kuin lumenluontia lumisateessa.

Raivostun siitä, kun lapset jättävät kirjoja lattialle, nurinkurin, kävelevät päälle jne. Haluaisin että kirjat säilyis...

Ja hermostun lapsille, jos he tahallaan hajottavat lelun, tekeekö kenenkään muun lapsi siten??

mitä lapset tuovat mukanaan. Mutta täytyy muistaa myös, etten koskaan kuvitellut että voisin rakastaa ketään niin paljon kuin omia lapsiani. Heidän kauttaan maailmaa ja ihmeitä saa taas katsoa uudelta kantilta. Kyllä lapset ovat myös rikkaus ja kaikkeen tottuu, lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa aikanaan. Ja toki lapsia pitää opettaa siistiksi myös. Lapsi itse on kaunis.

Siksi olen pääsääntöisesti pahalla tuulella kotona :(

nyt asunto ketuttaa muutenkin aika paljon kun koko asunto kaipaisi (taloyhtiön toimesta) täysivaltaista remppaa. Meillä kun on vielä remonttimatto lattiana! Ei kunnollista lattiaa mikä pysyisi siistinä. Koko ns. lattia on täynnä kaikenmaailman jälkeä huonekaluista (entisten) ja vaikka sen puhtaaksi saisikin niin jo seuraavana päivänä joutuu kävelemään pienten kivien ja tomujen päällä. Viemäreistä ryömii kesäisin kaikenmaailman ötökät tallustelemaan olohuoneeseen. Milloin on jos minkäkinlaista ötökkää lentelemässä, hämähäkkii kiipeilemässä yms.

Kylpyhuoneen kaivo ja allas jatkuvasti tukossa. Naapurien kaikki hajut tulee omaan asuntoon (yhteinen ilmastointijärjestelmä). Jos olisin vain ymmärtänyt katsoa asioita ankarammalla silmällä olisin tajunnut vuoden 1983 rakennetun rivitalon ongelmat. En edes tajunnut muuttaessa että ns. parkettilattia ei olekaan sitä mitä annettin ymmärtää. En mä tajunnut että lattiaa imuroidessa, koko lattia meinaa tunkeutua sinne sisään (rankkaa imuroida muuten). En mä tajunnut että se lattian saa vedetyksi kokonaan pois, yhdestä kulmasta ja reunasta se on kokonaan irti! Enää ei viikkosiivoaminen riitä! Pitäisi siivota lattia joka päivä. Nyt olen ottanut tv-mainoksesta tutun Sweeperin apuun, sillä kun saa edes pahimmat sonnat lattiasta pois ilman että lattia lähtee mukana. Lasten ns. sotkut on jo pientä tähän kaikkeen verrattuna. Jääkaappikaan ei toimi kunnolla! Alakaappiin homehtuu kaikki jos sinne jotain pistää. Mies pitää kämpästä, minä en. Mies kun on suurpiirteinen kaiken muunkin suhteen. Hyvä sen on olla tyytyväinen kun eihän se tätä paskaa joudu siivoamaan.

Syksyllä olisi vessa/kylpyhuoneremontto tulossa mutta ei se ole riittävä!

Pakko kai lähtee etsimään uutta vuokra-asuntoa koska tässä en pysty enää asumaan, liikaa stressiä jo pelkästä asunnosta. Tuleva remppa tuskin muuttaa sitä tosiasiaa että olohuoneessa ei ole kiva rentoutua kun ötökät kiipeilee nilkoissa ja hiekka rahisee jalkapohjissa ja tyttö (alle 2v) noukkii kaikenlaista pientä suuhunsa kun niitä tässä kämpässä riittää vaikka kuinka siivoaisit! Mä tulen hulluksi! Onneksi olen jo onnistunut opettamaan tytölle että lattialla oleva on hyi hyi ja sitten se välillä antaa suustaan roskan tms. pois. Jos mies ei suostu muuttamaan niin minä muutan sitten lasten kanssa yksin, en eroa avioliitostani mutta ollaan sitten naimisissa eri kattojen alla :D No, ok kyllä mies seuraisi perässä ihan omasta tahdostaan. Eikä olla asuttu tässä ku vasta viime elokuusta (2007) ja nyt kyrsii, pahasti.

Niinhän ihminen tekee.

2 ja 4 vuotias siivoavat jo omat lelunsa ei kuitenkaan käskemättä.

Leluja on yksi laatikollinen. Periaatteella uusia tulee niin vanhoja pihalle.

en vaihtais tätä kaaosta jonka 4 ihanaa lasta aiheuttaa yhtään mihinkään.

meillä on sit taas siistiä ja paikat järjestyksessä, kun lapset tuosta vähän kasvaa.

Sotkusta ei niin väliä. Onneksi pääsee töihin rentoutumaan. Siellä onneksi on rauhallista mitä joskus joku maalaa seinät paskalla, kusee lattialle, hajottaa paikat raivoissaan tai kuolee.