Lapsuuden karmeuksia ja outoja kasvatustapoja?

Se on jäänyt mieleen sekä kummallisena että vahingollisena, kuinka tyttöjen ja poikien välisiä suhteita oltiin aina vääntämässä romansseiksi ja ihastumisiksi. Edes alle kouluikäisenä ei voinut leikkiä pihapiirin poikien kanssa rauhassa ilman, että jonkun äiti tai isä oli virnuilemassa "nuoresta romanssista" tai "Maijan monista sulhasista" tai muusta vastaavasta. Toisaalta sitten ihastumista ei olisi saanut näyttää, ettei vaan maine mene tai tule pakkeja. Useat aikuisetkaan eivät osanneet suhtautua vastakkaiseen sukupuoleen luontevasti. Kanssakäyminen oli joko tökeröä mielistelyä ja lirkuttelua tai avointa naureskelua ja halveksimista.

Huutaminen ja raivoaminen, jos lapsi ei heti osaa tai ymmärrä jotain ensimmäisellä kerralla. Syyn vierittäminen lapsen niskoille, "minulla menee hermot kun sinä et osaa etkä edes yritä!". Ihmettely ja harmittelu, että miten sinä et vieläkään osaa asiaa x etkä viitsi edes opetella (kun lapsi on jo luovuttanut, kun ei enää halua kuunnella äyskimistä ja huutamista).

Omassa lapsuudessa ei kotona ollut mitään varsinaisia outoksia, mutta muistan kuinka joissain perheissä vanhemmat saattoivat kommentoida "vitsillä" negatiivisesti lapsen ulkonäköä. Pömppömahaa, nenää, suuta, pituutta jne. En tiedä onko se outoa, mutta tosi vierasta itselleni. En voisi kuvitella sanovani mitään oman lapsen pömpöttävästä mahasta edes leikillä.

Ruoka oli pakko syödä loppuun, vaikka olisi tullut oksennus kurkkuun.

Jos ei pysynyt ruokapöydässä niin sidottiin kiinni.

Joo, on nykyään vääristynyt ruokasuhde.

Koko lapsuus oli lähinnä yhtä karmeutta vaikka yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Huoneesta saattoi lähteä lamppu jossen unohti päälle, samoin huoneesta lähti ovi en edes muista miksi. Ruokaa piilotettiin. Nimiteltiin ties miksi. Isä ei ikinä kutsunnut oikealla nimellä. Jatkuva vähättely ja eristäminen. Ei otettu mukaan matkoille jne..Nostettiin päästä ilmaan ja onhan näitä. 

Ruoka oli pakko syödä, joskus pidettiin nenästä kiinni, jos ei muuten syönyt. Peloteltiin erilaisilla asioilla. Vieraiden aikana ei kehdattu komentaa villiintynyttä lasta --> sitten kun vieraat olivat lähteneet, tuli kauheat huudot ja uhkailut (vaikka lapsi oli niin pieni ettei osannut itse säädellä tunnetilojaan eikä aina edes ymmärtänyt käyttäytyneensä "huonosti"). Lapsen olisi myös itse pitänyt osata poistua huoneesta, jos uutisissa oli jotain lapsille sopimatonta. 

Rakkautta oli kyllä myös, edellä mainittujen koen olleen vanhempien ymmärtämättömyyttä.

Olin tavallisen kokoinen lapsi alle kymmenen ikäisenä, mutta äiti tahtoi minut laihemmaksi. Hyvä ystäväni muistaa, miten äiti raivosi jos lisäsin sokeria viiliin tai muroihin. Äidin mielestä tytön pitää olla kaunis, hoikka ja liikunnallinen. Sitä oppia sain niellä aina siihen, kunnes muutin omaan kämppääni. Piti jumpata, vähintäänkin kävellä ja olla aktiivinen koulun liikuntatunneilla. Isäni ei puuttunut asiaan, sillä hän arveli sen olevan ihan ok tyttölapselle.

Liikun yhä, mutta omilla ehdoillani, Seuraan kauhulla sitä, miten ihmisten ulkonäköön puututaan. Säästäkää lapsenne!

Liiallinen ankaruus , ei saanut kotona nauraa, tai tuli remmistä. Laulu oli kiellettyä, kotiin ei saanut tuoda kavereita.Pakko syödä , vaikka hapanta kaalisoppaa , ettei menisi haaskuuseen.Tiineenä oleva koira hakattiin , kun ei heti uskonut , samoin sisarukset.Ei saanut olla omaa tahtoa, tai hakattiin kellarissa remmillä.Alkoholi oli halveksittavaa ja tupakki , mummukaan ei saanut käydä kyläilemässä , saatika me lapset mummun luona, isompina sitten salaa kävimme.Me oltiin jotain parempaa , mutta kaikki muut halveksittuja , esim naapurit.

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen, jos lapsi ei heti osaa tai ymmärrä jotain ensimmäisellä kerralla. Syyn vierittäminen lapsen niskoille, "minulla menee hermot kun sinä et osaa etkä edes yritä!". Ihmettely ja harmittelu, että miten sinä et vieläkään osaa asiaa x etkä viitsi edes opetella (kun lapsi on jo luovuttanut, kun ei enää halua kuunnella äyskimistä ja huutamista).

Lukemaan opettelu, kellon opettelu... matikan laskut..

Ei lapsi opi sillä että "lue nyt mitä tuossa lukee...sano nyt mitä siinä lukee, etkö tiedä..?".

Sama koski kelloa. Itku kurkussa olin monta kertaa kun "päätettiin opettaa katsomaan kellosta aika". Ehkä siinä opetustavassa oli jotain vikaa? Ei lapsi opi sillä huutamalla ja moittimalla.

"Ei sua kukaan huoli", "vanhaksipiiaksi jäät", "miksei sulla ole poikaystävää"

Niin. Yläasteaikana järjestettiin discoja (joihin en saanut lupaa mennä). Tietyt kaverit olivat huonoa seuraa ja kotona piti olla aina klo 20. Koski myös perjantaita ja lauantaita.

Jos ei käy missään eikä tapaa ketään niin mistäs ne poikaystävät löytää? Tuleeko ne kotoa hakemaan?

Muistan myös lauseen "tähän taloon ei poikia tuoda". Olin kai 14. Olisin tarjonnut syntymäpäiväkakkua ja kahvia ystävälle ja sen poikaystävälle kun eivät edellisenä iltana (ystävä) päässyt juhlimaan (ilman sitä poikaystävää tietenkin).

Hupparit ja hupulliset takit olivat ehdoton ei. Kaulaliina /-huivi on turha jopa talvella. Punaisia tai punasävyisiä vaatteita ei saa missään nimessä olla.

Tässähän alkaa tuntea itsensä ihan hyväksi vanhemmaksi...

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa ei kotona ollut mitään varsinaisia outoksia, mutta muistan kuinka joissain perheissä vanhemmat saattoivat kommentoida "vitsillä" negatiivisesti lapsen ulkonäköä. Pömppömahaa, nenää, suuta, pituutta jne. En tiedä onko se outoa, mutta tosi vierasta itselleni. En voisi kuvitella sanovani mitään oman lapsen pömpöttävästä mahasta edes leikillä.

Meillä kanssa isä saattoi kiinnittää huomiota milloin mihinkin piirteeseen. En nyt ihan hirveän usein ole tällaisia saanut kuulla, mutta joka ikinen kohta kehostani, josta on jotain kommentoitu on jälkeenpäin jäänyt vaivaamaan ja muodostunut asiaksi joka itseäni häiritsee.  Vaikka näistä ei olisi edes loukkaantunut alunperin.

Olin helppo lapsi.

Sen harvan kerran kun kiukuttelin, niin kaivettiin kamera esille ja kuvattiin. Kai sen tarkoitus oli saada lopettamaan kiukuttelu.. ei pystytty kysyä, että mikä on.. mitä tunnekasvatusta...

Muuten perheessäni ei liiemmin kuvattu. Lapsuuden albumista löytyy synttärikuvia ja joulukuuta ja sellaisia jossa itken tai makaan sohvan alla.

Äiti ei koskaan kertonut, miten väärin menetellyssä tilanteessa olisi pitänyt toimia. Yleisin rangaistus oli vetää kotona olevat makeiset vessasta alas ja jos niitä ei ollut käytiin erikseen ostamassa. Isän tullessa töistä äiti kanteli hänelle ja taas tuli nahkavyöllä pitkin kankkuja. Lyömisen seurauksen vanhemmilla oli perheriita pystyssä ja se oli taas lapsen vika. Tätä jatkui kymmeneen ikävuoteen asti, jolloin sisareni syntyi. Hän sai taas täysin vapaan kasvatuksen ilman ensimmäistäkään kurinpalautusta.

M 45

Vierailija kirjoitti:

Muuten perheessäni ei liiemmin kuvattu. Lapsuuden albumista löytyy synttärikuvia ja joulukuuta ja sellaisia jossa itken tai makaan sohvan alla.

Siihen aikaan taisi olla vain filmirullat ja ne 24 kuvaa otettiin harkiten. Teettäminen maksoi myös aika paljon. Meilläkin on vain matkoista, joulusta ja juhlista. Aika vähän on "jokapäiväisestä" elämästä.