Mitä tehdä, kun 2v on väkivaltainen?
klo 20:49 | 12.11.2020
Meillä on 2v2kk ikäinen poika ja huoli hänestä on kova! Hän on alkanut lyömään, puremaan ja potkimaan muita lapsia ja aikuisia. Tätä on kestänyt jo pari kuukautta. Ei usko kieltoja, nauraa vain. Ei kai tuollainen käytös ole normaalia? Meillä on kotona kaikki hyvin, enkä löydä mitään selittävää tekijää lapsen käytökselle. Lapsi ei lyö silloin kun ärsyttää, vaan ihan huvikseen menee lyömään. Sitten kun toinen alkaa itkeä, lapseni vaan nauraa!
Tunteita on kyllä sanoitettu ja yritetty kertoa, että muihin sattuu. Mikään ei tunnu menevän perille. Inhottavaa viedä lapsi päiväkotiin, kun joka päivä tulee negatiivista palautetta :(
Mitä apua voisin lapselleni hakea?
Kommentit (34)
Tuossa iässä lapset ovat aggressiivisia luonnostaan eli kuulostaa täysin normaalilta. Ilmeisesti lapsesi hakee huomiota lyömisellä ja puremisella. Opettajaa hänelle muita tapoja lähestyä toisia ja saada toinen ihminen reagoimaan, esim. toisen ihmisen selän silittäminen tai kädestä kiinni ottaminen tai jokin muu fyysinen ele, josta ei ole haittaa. Puremis- ja lyömistilanteista taapero haetaan pois ja keskeytetään hänen toimintaNSA, kielletään sanomalla ”ei saa lyödä” ja annetaan/kerrotaan hänelle vaihtoehtoinen tapa ottaa kontaktia näyttämällä vaikka esimerkkiä ja sanomalla että kaveria silitetään näin, ei lyödä. Sinnikästä ja johdonmukaista puuttumista, kerrotaan että teko on väärin ja käy kipeää, ei leimata lasta pahaksi/huonoksi vaan teko.
Ei naureta
Näytetään tunne ilmein ja elein
Kannattaa alkaa etsiä jo psykiatrista hoitopaikkaa.
Karua mutta oppii vasta kun kaveri lyö tai puree takaisin. Tajuaa silloin että tämähän sattuu.
Mutta ennen tuota niin älä huomioi lasta kun lyö tai puree. Huomioi uhri ja ole todella dramaattinen "oi ei kai suhun sattunut, tule syliin, puhalletaanko ja laitetaan laastari" ja sitten vielä yhdessä katselette kirjaa tms. Jos lyö ja puree sinua, niin vedä överiksi. Tekoitkua ja käperryt oikein pieneksi ja kerrot itku kurkussa miten äitiin sattui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karua mutta oppii vasta kun kaveri lyö tai puree takaisin. Tajuaa silloin että tämähän sattuu.
Miksi pitää odottaa että kaveri tekee sen?
Sisukas korvatillikka vanhemmalta, niin loppuu tuo
Koska näinhän ei saisi tehdä :D Mutta näin se on että kun joutuu itse uhriksi niin tajuaa että sehän sattuu. 2-vuotias ketä ei ole ikinä purtu, ei voi tietää miltä tuntuu olla purtavana.
Meillä toimi, että kaapattiin heti istumaan selin syliin ja pidettiin siinä vaikka huusi ja rimpuili. Rauhoittui sylissä pitämisestä ja sylissä vielä selitettiin, miten saa toimia. Sitten takaisin omiin touhuihinsa.
https://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/?x208942=8824455
Lue kiukkukirja, ainoa lukemisen arvoinen kasvatusopad!
2-vuotias on aggressiivinen ja se pitää vain saada kitkettyä pois. Kun hän tekee noin, vie heti pois tilanteesta muualle rauhoittumaan. Älä anna lyödö uudelleen, pidä tiukassa syliotteessa niin kauan että rauhoittuu. Siinä voi mennä kauankin, ja hän voi olla raivoissaan. Kerro rauhallisesti uudelleen ja uudelleen, että nyt rauhoitutaan ja pääset tästä pois kun olet rauhoittunut etkä enää satuta itseäsi tai muita. Kun lapsi on rauhoittunut, sanoita tilanne hänelle. Kiukkuisen kanssa on turhaa käydä mitään syyy-seuraussuhteita läpi. Kehu myös onnistumisista: kun hän on vihainen, mutta ei satuta ketään niin kehu ylitsevuotavasti että kuunka upeasti hän osasi olla lyömättä.
2-vuotiaana ihminen on väkivaltaisimmillaan. Jatka kieltämistä, siitä se aikanaan sitten menee jakeluun että ei saa lyödä.
Kolmesta lapsestani kahdella on ollut tuo vaihe (kolmas sitten onkin sellainen Gandhi ettei ole koskaan nostanut kättään toista ihmistä vastaan). Ärsyttävää ja pirullista, varsinkin se naureskelu, mutta kaikkeen tottuu, ja pian lapsi kasvaa ja oppii empatiaa.
Olen varmaankin monen mielestä varsinainen lapanen, mutta koskaan en ole julmilla ilmeillä tai karjumisilla saanut taaperoa noissa tilanteissa talttumaan, päinvastoin lapsi on vain ottanut lisää kierroksia. Tehokkaampaa on ollut kiljaista kivusta ja ehkä vielä näyttää hampaanjälkiä. Silloin on lapselle noussut katumusitku ja on tullut pyytämään anteeksi.
Omani ihan saman ikäinen kuin, Apn taapero. Samalla tavalla melkein käyttäytyy. Kova uhmaikä myöskin lisänä. Neuvolassa otin puheeksi asian, ei olleet huolissaan. Normaalin kehityksen mukaan menee.
Ainoa mitä ei ole vielä tehnyt on tuo pureminen, mutta läpsiminen,potkiminen ja itkupotku raivareita päivittäin. Usein ei usko kieltoja ollenkaan, tai sitten nauraa ja juoksee toiseen kiellettyyn puuhaan.
Tosin on sitten se parempikin puoli käytöksessä, että halailee ja suukottelee paljon meitä vanhempia ja sukulaisia.
Aa, tuttu tilanne. Olen nähnyt vastaavan tapauksen ja miten se hoidettiin, tosin siinä poika oli 5-vuotias.
Pojan äiti oli erittäin tiukka. Ja hermostui siitä, kun pojan isä joskus "antoi periksi" ja vesitti äidin kurin. Silloin äiti tunsi surua, hävitystä taistelusta.
Poika oppi, että äidin tyrannia ei kaada hänen elämäänsä; hänellä oli pelastaja. Itse asiassa HÄN määräsi itse oman käytöksensä. Kukaan ei tullut sanomaan hänelle, mitä pitää ajatella ("sanoittaa") ja mitä on lupa tuntea; hän vaikka lyö - ihan huvikseen! (sanoitappa SE...) Näin äiti ei murtanut poikaa, vaikka ylikontrollointi jatkui.
Ratkaisu oli harjoitella kohtelemaan poikaa rakastavasti. Keskittyä vähemmän siihen, mikä ei toimi ja lopettaa se kova kieltäminen, koska siinä ollaan hakoteillä todellisesta ongelmasta.
Ajattelitko tosiaan, että 2 vuotiaalle menee asiaperusteinen argumentointi perille? Ajattelepa uudestaan. Saattaa nimittäin huonossa tilanteessa käydä niin, että sulla on 10 vuoden päästä sisäruokinnassa 60 kiloinen vailla rajoja oleva mussukka, joka mätkii sua päin näköä miten huvittaa, vaikka omahan on ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karua mutta oppii vasta kun kaveri lyö tai puree takaisin. Tajuaa silloin että tämähän sattuu.
Miksi pitää odottaa että kaveri tekee sen?
Sisukas korvatillikka vanhemmalta, niin loppuu tuo
Sepä se, vanhempien oli ennen helppoa lopettaa tää käytös, vaikka tukkapöllyllä, vaan eipä ole enää, joissakin tilanteissa ne vanhat keinot ois helppoja ja nopeita.
Otetaan lapsi syliin ja pidetään kiinni kun riehuu! Et siis päästä sylistä pois ennenkuin rauhoittuu! Rajat on rakkautta.
Mun pikkuveli oli samanlainen. Loppui vasta kun äiti puri kerran takaisin. Mut eihän tätä tietenkään voi suositella.
Siksiksiks kirjoitti:
Damien has born.
Evil . Demonit riivaa . Thaimaassa on demonipatsaita joille viedään ruokaa ,ne vartioi manalaa . Hirveen näköisiä riivaaja henkiä . Samoin Balilla on. Laosissa jne Aasiassa . Ne lähtee vaan Jeesuksella pois . Ilmestyskirja 20:10 .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetelet nahkaremmillä paljaalle perseelle, niin oppii olemaan.
Näin ne ennenkin lapset kasvatettiin
Joo näin tehtiin mutta niistä tuli sitä pahempia sitten . Koulussa hakattiin kotona hakattiin ei mitään suuri osa karkaili jo pienenä ,kunnes isona muutti Ruotsiin tai muualle .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetelet nahkaremmillä paljaalle perseelle, niin oppii olemaan.
Näin ne ennenkin lapset kasvatettiin
Nykyään sanoitetaan tunteita ja jos se ei auta, niin käydään hakemassa lapselle erityislapsistatus.
Valitettavasti se kuuluu joillakin taaperoilla ikään. Siirrä heti pois tilanteesta, joku oma paikka rauhoittumiseen on hyvä, aina samalle paikalle. Supernanny on ehdottomasti katsomisen arvoinen ohjelma. Päiväkoti ei sano tilanteista pahalla sinua kohtaan tai lastasi, se on heidän velvollisuus, näitä tilanteita on monen muunkin lapsen osalta joka päivä.