Kun yhteistyö toisen vanhemman kanssa ei vain toimi, mikä neuvoksi?

Emme pysty sopimaan lapsen toisen vanhemman kanssa yhtään mistään. Keskustelusta ei tule mitään. Jos en tanssi toisen pillin mukaan, hän alkaa huutaa ja kiroilla, myös lapsen kuullen. Mikäli sovimme jotain ja luulen asian olevan sillä selvä, niin sitten saan kuulla lapselta myöhemmin, että on toimittu täysin päinvastoin kuin mitä sovittiin aiemmin.

Olemme olleet oikeuden sovittelussakin asioista vääntämässä. Siellä tuomari kysyi ihan suoraan minulta, että mitä tämä nyt on, kun aina, kun keskustelussa päästään sopimukseen jostakin asiasta ja molemmille se asia on ok, menee hetki ja se toinen vanhempi ei enää olekaan samaa mieltä siitä, mistä hetki sitten sovittiin.

Ikävintä on, että lapsi oireilee tätä eikä haluaisi enää mennä toisen vanhempansa luo, koska kokee siellä olonsa turvattomaksi. On siis sovittu jostain lasta koskevasta asiasta, että näin menetellään ja lapsellekin on asia kerrottu, että näin toimitaan. Sitten asiat ei mene niin päinkään ja lapsella on koko ajan epämääräinen olo, että mitä seuraavaksi tapahtuu siellä toisen vanhemman luona. Hän ei voi ennakoida siellä mitään asioita.

Apua on yritetty saada, juu. Mutta ainoa neuvo, mitä ollaan saatu on se, että lapselle on vaan hyväksi, kun kummankin vanhemman luona on erilaista. Miksi lapsi sitä sitten oireilee, jos se on vaan hyväksi?