Mitä tehdä, kun 2v on väkivaltainen?

Siksiksiks kirjoitti:

Damien has born.

Hyvä englanti. :D

Ihmeen paljon väkivaltaisia vanhempia tässä keskustelussa. Ikää varmaan yli 50 v kaikilla kun mielellään lasta fyysisesti kurittaisivat.

Jätä se sika

Raskas vaihe, voimia.

Haluaisin kuitenkin kyseenalaistaa tuon otsikon. Onko kyse siitä millainen lapsi on - vai siitä miten hän käyttäytyy. Ajatuksen tasolla siinä on suuri ero, ja voi olla että jaksat suhtautua tilanteeseen rakentavammin, jos ajattelet että kyse on käyttäytymisestä. Yllättävän helposti sitä leimaa oman lapsensa tietynlaiseksi, vaikka väkivaltainen käyttäytyminen on ihan tavallista 2-vuotiailla.

Toki tilannetta kannattaa seurata, mutta en vielä kauhukuvia lähtisi kertomiasi perusteella rakentamaan. Kuinka pitkiä päiviä lapsi on päiväkodissa? Minkä kokoinen ryhmä, millaisia aikuiset ovat. Osaako lapsi jo puhua? Kielen kehitys voi olla avainasemassa lapsesi käyttäytymisen muuttumisessa. Luetteko, leikittekö yhdessä? Onko päiväkotipäivien jälkeen tarpeeksi aikaa olla yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

ken kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

kuri kuri. minun penskani puri kaikkia. lopetti vasta kun purin takaisin.

penska alkoi kiroilemaan kun meni tarhaan. pesin suun puhtaaksi niin loppui kiroilu.

arvaa millä pesin.

Jos vastaat pahaan pahalla niin lapsi ei ikinä opi käyttäytymään hyvin toisia kohtaan.

Se mitä ap:n lapsi tarvitsee on paljon halauksia ja mukavaa yhdessäoloa. Se antaa kauniin käytöksen mallin ja vahvistaa lapsen luottamussuhdetta vanhempiin. Lapsi joka luottaa vanhempiinsa haluaa myös noudattaa vanhempien ohjeita, koska tietää niiden tarkoittavan hyvää.

Minusta väkivaltaan voi hyvin vastata väkivallalla, mutta vain samalla tasolla. Jos lapsi puree, niin voi purra takaisin, kunhan ensin on varoittanut. Ensimmäinen kertahan menee vahingon piikkiin. Eikö syliin ottaminen ole melkein palkinto? Lapsi haluaa huomiota ja saa äidiltä syliä kun tekee tuhmuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko tosiaan, että 2 vuotiaalle menee asiaperusteinen argumentointi perille? Ajattelepa uudestaan. Saattaa nimittäin huonossa tilanteessa käydä niin, että sulla on 10 vuoden päästä sisäruokinnassa 60 kiloinen vailla rajoja oleva mussukka, joka mätkii sua päin näköä miten huvittaa, vaikka omahan on ongelmasi.

Kyllä on moni asia vanhemmuudessa pielessä, jos lapsi on 12-vuotiaana 60-kiloinen hirviö. Keskittyisin opettamaan nimenomaan sitä asiaperustaista argumentointia sekä järkevää ruokavaliota ettei näin käy.

-eri.

Vie psykologille, ne hoitaa kyllä kemiallisen lobotomian kauhukakaralle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta väkivaltaan voi hyvin vastata väkivallalla, mutta vain samalla tasolla. Jos lapsi puree, niin voi purra takaisin, kunhan ensin on varoittanut. Ensimmäinen kertahan menee vahingon piikkiin. Eikö syliin ottaminen ole melkein palkinto? Lapsi haluaa huomiota ja saa äidiltä syliä kun tekee tuhmuuksia.

Moni ajattelee, että lapsi on koira, jolle pitää näyttää paikka laumassa. Mutta oikeasti lapsi on apina, joka oppii matkimalla. Syliin ottaminen ja rakastava katse on aina palkinto, sekä lapselle että hänen vanhemmalleen. Koskaan ei voi ottaa liikaa syliin.

kohta tämä 2v huutaa täyttä kurkkua kaupassa. mitä ostetaan ja mitä hän haluaa syödä. vanhemmat aivan pulassa.

eräskin n 5 v penska tuli potkaisemaan minua kun hänen isänsä oli tosi rauhallinen ja selitti ties kuinka kauan penskalle miten kaupassa tulee käyttäytyä eikä huutaa suoraa huutoa. minä haluan.... minä minä penska.

potkaisun jälkeen minä karjaisin niin että penska pelästyi ja loppui siihen paikkaan minä minä huudot.

parkkipaikalla isä tuli minua vielä kiittämään että laitoin vähän penskaa ojennukseen. kuulemma äiti ei halua että penskalle yhtään korotetaan ääntä. penska voi kuulemma pelästyä. äidin mukaan pitää vaan silitellä. selitellä. puhua rauhassa tunteja. pitää sylissä. no just joo sanon minä.

mitä itse olisit tehnyt kun 5v vieras penska tulee sinua yllättäen potkaisemaan jalkaan. kun ei saa tahtoaan läpi isältään niin kohdistaa kiukun johonkin ulkopuoliseen ihmiseen.  alkatko puhumaan rauhallisesti ja ottamaan syliin. kysyn vaan.

mieti omalle kohdallesi tapahtunutta.

Vierailija kirjoitti:

mitä itse olisit tehnyt kun 5v vieras penska tulee sinua yllättäen potkaisemaan jalkaan. kun ei saa tahtoaan läpi isältään niin kohdistaa kiukun johonkin ulkopuoliseen ihmiseen.  alkatko puhumaan rauhallisesti ja ottamaan syliin. kysyn vaan.

mieti omalle kohdallesi tapahtunutta.

Oletko koskaan miettinyt, miksei aikuisia rikollisia enää nykyään ruoskita vaan heitä yritetään kuntouttaa?

Tuota taustaa vasten on aika käsittämätöntä, että jotkut haluaisivat pieneen keskeneräiseen lapseenkin soveltaa sitä ruoskimistaktiikkaa vaikkei se edes aikuisilla toimi.

Ihminen oppii siitä että opetetaan. Ei siitä että kostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä itse olisit tehnyt kun 5v vieras penska tulee sinua yllättäen potkaisemaan jalkaan. kun ei saa tahtoaan läpi isältään niin kohdistaa kiukun johonkin ulkopuoliseen ihmiseen.  alkatko puhumaan rauhallisesti ja ottamaan syliin. kysyn vaan.

mieti omalle kohdallesi tapahtunutta.

Oletko koskaan miettinyt, miksei aikuisia rikollisia enää nykyään ruoskita vaan heitä yritetään kuntouttaa?

Tuota taustaa vasten on aika käsittämätöntä, että jotkut haluaisivat pieneen keskeneräiseen lapseenkin soveltaa sitä ruoskimistaktiikkaa vaikkei se edes aikuisilla toimi.

Ihminen oppii siitä että opetetaan. Ei siitä että kostetaan.

Tältä pohjalta perustele rikollisuus ja ennenkaikkea uusintarikollisuus, ja se miksi jotkut eivät vaan parane/kuntoudu hellyydestä ja rakkaudesta huolimatta. Miksei sylihoito ole koskaan tehonnut?

Meidän 2v teki samaa, pahin vaihe oli 1,5-2-vuotiaana. Saattoi hakata meidän koiraa tai siskoaan harjalla tms., puututtiin tietenkin heti, sanottiin tiukasti (ei huutamalla) että ei saa, se sattuu toiseen ja että voi silittää mieluummin. Meillä se ainakin oli selvästi huomion hakua ja selvästi oli vielä liian pieni ymmärtämään mille toisesta tuntuu. Nyt on 2,5v ja enää todella harvoin lyö, ainoastaan suuttuessaan ja silloinkin pyytää heti anteeksi ja tulee surulliseksi jos sanontaan että toiseen sattui. Päiväkodissakin on kuulemma hyväntuulinen. Meillä se oli selvästi vaihe, joka liittyi siihen ettei osannut ilmaista itseään kunnolla eikä osannut asettua muiden asemaan.